Rouva C. @ Lahden kaupunginteatteri

kuvat © Tommi Mattila

Minna (Mari Naumala) suuntaa seminaariin opiskelemaan opettajaksi, ystävystyy kanssaopiskelija Floran (Miila Virtanen) kanssa, tapaa lehtori Ferdinandin (Teemu Palosaari) ja oppii paljon, monesta asiasta. Minna haluaa opettaa, tehdä mielensä mukaan ja olla itsenäinen. Mutta toiveet muuttuvat, elämä muotoutuu uudelleen, ja Minnasta tulee rouva Canth. Ennen kuin hän kirjoittaa kaiken, mistä hänet tunnetaan, Minna elää. Hän elää iloa, surua, rakkautta, yllätystä, tavoitteita, päättäväisyyttä ja vaikeuksia, kaikkea mitä elämällä on tarjota. 

Lahden kaupunginteatterissa reilu viikko sitten ensi-iltansa saanut Rouva C. on moderni katsaus Minna Canthiin. Minna Rytisalon kirjaan perustuva, Heini Tolan dramatisoima ja Aino Kiven ohjaama näytelmä käsittelee Minnan elämää nuoruudesta seitsemän lapsen äidiksi, ennen hänen tunnetuimpien teostensa kirjoittamista. Aihe ja henkilöt ovat historiallisia, ja tarinan faktat paikkansa pitäviä, mutta sen kertomisessa on mukana nykyaikaista vaikutusta. Ja niin onkin hyvä. Esitys on raikas ja hyvin rytmitetty, se kohtelee päähenkilöään samaan aikaan historiallisena merkkinaisena ja tietyllä tapaa fiktiivisenä hahmona. Minna Canthin elämästä tiedetään paljon kaikenlaista, mutta on myös paljon sellaista, joka on jäänyt historian pimentoon. Rouva C:n taustalla on varmasti paljon tutkimusta ja taiteilua sen suhteen, millaisia taiteellisia vapauksia otetaan ja erityisesti siinä, mihin asioihin näytelmässä keskitytään. Canthista saisi tehtyä monen monta erilaista näytelmää, Rouva C. on näistä yksi. Ja onnistunut sellainen. Esityksessä on hyvä rytmi ja tunnelma, en ollut ihan varma miten tarina Minna Canthista iskee, mutta tätä produktiota katsoin oikein mielelläni, juoni pitää tiukasti otteessaan. Tekstissä on hyvää terävyyttä ja herkkyyttä, ja melko pitkälle ajanjaksolle sijoittuva elämäntarina on puristettu pariin tuntiin oikein onnistuneesti. Ohjaaja Aino Kivi luo lavalle tunteiden kirjon riemusta rakkauteen ja vastuusta menetykseen, näyttämöllä kipinöivät niin äly kuin päättäväisyyskin.

Tatu Virtamon musiikki- ja äänisuunnittelu on erinomaista, monessa kohdassa tosi onnistuneita ratkaisuja ja hienosti tunnelmaa ja tilanteita syventävää ääntä. Laura Dammertin pukusuunnittelu on hurmaavaa, ihania väriyhdistelmiä, monenlaisia kuoseja ja tyylejä. Ja paljon hienoja yksityiskohtia! Pekka Korpiniityn lavastus on toimiva ja mainiosti toteutettu. Lavan takareunan "seuratalolava" asettaa esityksen tapahtuma-aikaansa näppärästi ja sopii tarinaan hyvin, pidin siitä kovasti. Tiina Hauta-ahon suunnittelemat valot jäivät mieleen erityisesti alkupuolen tanssikohtauksesta, jossa myös musiikki on oikein hyvin valittu. Ja varjokuvat! Kekseliästä, monipuolista varjojen käyttöä, joka sopii esitykseen ja kohtauksiin saumattomasti. Visuaalisesti Rouva C. on tyylikkäästi sekoitettu yhdistelmä mennyttä ja nykyaikaa, näyttämökuvassa ihastuttavat värit, varjot ja valo.

Mari Naumala tekee Minnan roolin varmuudella ja napakkuudella, hän kuvaa hahmonsa kasvutarinan kauniisti ja tuo rooliin sekä keveyttä ja leikkisyyttä että lujatahtoisuutta, kunnianhimoa ja täsmällisyyttä. Naumala lukee tarkasti näytelmän tunnelmaa, ja tavoittaa draaman ja huumorin onnistuneesti. Teemu Palosaari Ferdinandin roolissa on hyvä vastinpari Naumalan Minnalle. Palosaaren Ferdinand on rauhallinen ja vähän ujokin, mutta on hänessä päättäväisyyttä ja uteliaisuutta myös. Miila Virtasen Flora on turhamainen ja arvokas, vastinpari Minnalle hänkin, sillä molemmat opiskelevat seminaarissa ja menevät naimisiin, mutta heidän elämänsä ovat erilaisia, melkein vastakohtia. Virtanen tekee roolinsa taitavasti, Flora on kokonainen ja kiinnostava hahmo, ei pelkästään pöyhkeä tai ylpeä vaan myös kiinnostunut maailmasta ja vallaton, nämä piirteet vaan jäävät sitä enemmän ulkokuoren alle, mitä vahvemmin ne näkyvät Minnassa. Laura Huhtamaan Riika on reipas ja käytännönläheinen, mainion jämäkkä hahmo. Huhtamaa tuo rooliinsa hienosti nyansseja, pidin Riikasta kovasti. Mikko Jurkka on onnistuneen kärttyisä Cygnaeus ja vähän vähemmän kärttyisä, monitasoinen isä. Annukka Blomberg tekee onnistuneen roolin äitinä, näytelmässä on monta hyvää hetkeä äidin ja Minnan välillä. Arttu Malin Niemen ja Linnea Tuominen palvelijan/pukijan rooleissa täydentävät näyttelijäjoukon hyvin, ja koko porukka tekee esityksen läpi sujuvaa työtä niin lavalla kuin varjokuvinakin.

Viihdyin Minnan tarinaa seuratessa oikein hyvin, esitys on kiinnostava ja toteutettu raikkaalla otteella. Se tarkastelee päähenkilöään ja tämän elämää tarkkanäköisesti ja terävän lempeästi, jättämättä piiloon iloja tai suruja. Rouva C:n vahvuus on sen inhimillisyys. Näytelmän hahmot ovat monikerroksisia ihmisiä, joiden elämää ja ihmissuhteita kuvataan taitavasti. Onnistunut, yksityiskohtainen esitys, jossa on ihanan raikas ote ja hienosti riemua ja vakavuutta. Niinhän elämässäkin usein on.