Something Rotten! Jotain mätää! @ Lahden kaupunginteatteri

kuvat © Aki Loponen

Something Rotten! Jotain Mätää! sai ensi-iltansa 3.9.

Renessanssiajan Lontoossa Perän veljekset Retu (Mikko Pörhölä) ja Ruune (Mikael Saari) yrittävät väsätä jonkinlaista näytelmähittiä, mutta rahoituksen kanssa on ongelmia eikä hyvää ideaa tunnu löytyvän. Ja sitten on vielä eräs William Shakespeare (Tuomas Korkia-Aho), jolta eivät upeat näytelmäaiheet tai lumoutuneet ihailijat lopu millään. Niinpä Retu päättää turvautua vähän kyseenalaisiin keinoihin ja suuntaa ennustaja Nostradamuksen (Tomi Enbuska) puheille selvittämään, mikä on seuraava teatterin suuri juttu. Kun tuo tulevaisuuden rahasampo ja yleisön suosikki, ihme nimeltä musikaali, paljastetaan Retulle, on tie menestykseen taattu. Vai onkohan?

Näin Something Rottenin viime kesänä Törnävän kesäteatterissa, ja onpahan aika mahtavaa, että se nähdään näin nopeasti uudelleen Suomessa. Tämä on nimittäin niin nokkela, hauska ja viihdyttävä show, että sitä soisi esitettävän ahkerasti. Lahdessa on käytössä sama Mikko Koivusalon näppärän taidokas suomennos kuin Seinäjoellakin, ja koreografioiden takana on Jyri Numminen, joka tanssinumerot viritti huippuunsa myös Törnävän versiossa. Lahdessa ohjauksesta vastaa Ilkka Laasonen, joka on varsin mainiolla tavalla ottanut kaiken irti esityksen huumorista ja komediallisista koukuista. Something Rotten on komediamusikaali parhaasta päästä, sillä huumori kumpuaa paitsi hahmojen ja tapahtumien koomisista käänteistä, myös teatterista itsestään ja musikaalista lajina. Ja mikäs sen hauskempaa kuin nauraa musikaaliviittauksille ja teatterimaailmalle? Laasosen ohjauksessa komedia pitää otteessaan ja hauskuuttaa vaivattomasti, ja kokonaisuus on alusta loppuun laadukas ja onnistuneesti toteutettu. Jyri Nummisen koreografiat ovat yksityiskohtaisia ja levittäytyvät lavalle näyttävästi. Steppinumerot ovat tietenkin vaikuttavia, mutta erityisesti jäi mieleen Astu renesanssihin-koreografia, siitä pidin kovasti. Numminen tuo korografioihin tarkkuutta, taitoa ja tyyliä, ja myös huumoria, vauhtia ja yllätyksiä. Kuten tekstissä ja sanoituksissa, myös koreografiassa on pieniä palasia tunnettujen musikaalien maailmasta, niitä on sieltä hauska bongailla. Olin bongaavanani tanssikohtauksista myös joitakin Törnävän versioista tuttuja juttuja, mutta tiedä sitten kuinka hyvin muistan vuosi sitten näkemäni esityksen.

Pekka Korpiniityn lavastus on huikea, todella hienon näköisiä ja hyvin toimivia lavastusratkaisuja. Renessanssiajan Lontoo rakentuu lavalle komeasti, sekaan mahtuu kimaltavia showelementtejä ja surkeita loukkoja, ja kaikkea siltä väliltä. Ja kylläpä lavalla nähdään hieno teatteri. Pelkästään jo lavastuksen yksityiskohtia tutkiakseni menisin tämän katsomaan uudelleen, ja muutenkin kyllä. Sari Suomisen pukusuunnittelu on ihanaa, ai että mitä mahtavia pukuja. Varsinkin ensemblen puvut, Lordi Claphamin asukokonaisuus, Shakespearen tyyli, Portian tumma mekko... Monta upeaa pukua! Harri Peltosen valosuunnittelu toimii ja siinä on monta hyvää, näppärää ratkaisua. Näyttämökuvia kelpaa ihailla ja Something Rotten on kyllä visuaalisuutensa puolesta melkoinen karkki. Yksityiskohtia riittää ja paljon jäi varmaan huomaamattakin, mutta uusi reissu renessanssi-Lontooseen on tosiaan jo suunnitteilla, sitten pääsen nauttimaan hienosta visuaalisuudesta uudelleen.

Jos on visuaalisuus hienoa, niin samaa voi sanoa musiikista. Something Rottenin biiseissä parasta on se, että niissä paitsi riittää kekseliäitä, hauskoja sanoituksia, ne jäävät myös helposti soimaan päähän. Hyvin pyörii jonkinmoinen potpuri päässä edelleen näin pari päivää ensi-illan jälkeen, iloisesti suomennosta ja alkuperäisiä sanoja sekoittaen. Erityisesti esityksen reippaasti aloittava Astu renessanssihin, mahtava Sapettaa Shakespeare, hurmaava Rakkauden soihtu, hauska Jotain mätää! ja finaalibiisi Amerikka, uusi maa jäivät mieleen, ja tietenkin upeat Mä olen Will ja Bardi hajoaa. Nämä kaksi ovat olleet suosikkini heti siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran törmäsin musikaalin biiseihin, ja ilokseni ne esitetään onnistuneesti myös Lahdessa. Orkesteri soittaa varmasti ja taidokkaasti, laulua on ilo kuunnella ja näyttelijöillä on mainio ote biiseihin ja musiikkikohtausten tunnelma ja tyyli hallussa.

Mikko Pörhölän Retusta tykkäsin kovasti, Pörhölä tekee sujuvan roolin. Hän tuo hahmoonsa vaivatonta komiikkaa ja tasapainottaa hauskuutta lataamalla musikaalin harvat vakavammat hetket täyteen nyansseja. Mikael Saaren Ruune on sopivan haaveileva runosielu, josta ei voi olla tykkäämättä. Ja vielä kun Ruune rustaa suloisen romanttisia, kauniita tekstejä? Ihanaa! Saari tekee roolinsa varmasti ja pelaa hyvin yhteen Pörhölän kanssa, Perän veljesten suhteessa on luontevaa sisaruutta. Tuomas Korkia-Aho on erinomainen Shakespeare, rakastan musikaalin Will-hahmoa ja Bardi pääsee Korkia-Ahon esittämänä oikeuksiinsa. Mahtavan röyhkeä, kekseliäs ja karismaattinen supertähti-Shakespeare, kaikki eleet ja liikkeet sekä ilmeet ja äänenpainot kohdillaan. Hieno rooli. Henna Wallin näyttelee Retun vaimoa Beaa hyvällä otteella, Bea on tosi kiva hahmo ja Wallin tekee hauskan, mainion roolin, jossa on lämpöä ja rempseyttä. Tuuli Paju tekee Portian roolissa hurmaavaa työtä, pidin siitä miten peittelemättömän innoissaan Portia on niistä asioista, joista tykkää, ja miten hän uskaltaa tavoitella haaveitaan. Tomi Enbuskan ennustajaheppu Nostradamus on riemastuttava, hahmoon mahtuu monia mainioita yksityiskohtia ja paljon huumoria. Mikko Jurkka veli Jeremian roolissa on ankara kuin mikä, mutta Rakkauden soihtu-biisissä hänestä nähdään toisenlainen, riemukas puoli. Aki Raiskion Shylock on ihastuttava teatteri-innostuksensa vallassa, sama fiilis vallitsee meikälläkin usein katsomoon astellessa. Koko näyttelijäjoukko esiintyy hyvällä energialla ja lukee musikaalin komiikkaa taitavasti. Something Rottenissa on toinen toistaan mainiompia hahmoja, ja tämä porukka tuo heidät lavalle tosi onnistuneesti.

Something Rotten on hurjan kiva musikaali, ja tätä Lahden versiota kannattaa ehdottomasti suunnata katsomaan. Esitys näyttää ja kuulostaa tosi hyvältä, on komediallisesti tarkka ja toteutuksellisesti laadukas, viihdyttävä show. Paljon hyvää huumoria, musikaalifanille ihania mahdollisuuksia bongata kaikki nokkelat musikaali- ja teatteriviittaukset, ja kokonaisuudessaan sydämellinen, hauska ja riemukas tarina, jota katsoessa ei voi muuta kuin hymyillä, hykerrellä ja nauttia.

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Lahden kaupunginteatteri!