Minustako ministeri @ Espoonlahden teatteri

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Espoonlahden teatteri!

kuvat © Antti Wuokko

Näin Minustako ministeri-esityksen 8.3.

Jorma Venkula (Jyrki Lepomäki) saapuu Spa Hotel Amoriin lemmenlomalle poliittisen avustajansa Anun (Tanja Talvensalo) kanssa. Viereiseen huoneeseen asettuu, miehensä tietämättä, Venkulan vaimo Noora (Anni Kurkela) jonkinlaista kokonaispuhdistavaa body health-metodia opettavan Sampon (Emppu Jurvanen) kanssa. Paikalle saapuu ministerin nimitys mielessään pääministeri Tytti Jurmu (Katri Thurman), Jorman entinen enemmän tai vähemmän heila Sara (Janita Roine), huimaa uutispommia kärkkyvä Urpo (Jarmo Lius) sekä poliisi Sami (Mikko Lauronen). Tästä kaikesta yrittää pysyä perillä hotellin vastaanottovirkailija Sanna (Janina Kyttä).

Olli Tolan käsikirjoittama ja Antti Wuokon ohjaama Minustako ministeri tuo lavalle poliittista sotkua, pettämistä, naissekoiluja, väärinkäsityksiä ja monimutkaisia suunnitelmia ja sen, mikä on median rooli kaiken tämän selvittämisessä ja sotkemisessa. Tolan teksti on vauhdikas ja etenee Wuokon ohjauksessa sujuvasti. Välillä olisin kaivannut vielä vähän lisää tempoa, mutta pääosin esityksen monet käänteet ovat nopeita ja naurattavia, farssin rytmi on kunnossa ja yleisö saa nauttia varmalla otteella rakennetusta poliittisesta sekoilusta. Erityisesti henkilöohjauksesta Wuokko ansaitsee kehuja, näyttelijät tekevät varmaa työtä ja pelaavat onnistuneesti yhteen. Antti Wuokon ja Tanja Talvensalon käsialaa oleva lavastus on tyylikäs ja huokuu hotellitunnelmaa, punamustat värit näyttävät hienolta ja peilikuvaksi asetetut huoneet tarjoavat hyvän tapahtumapaikan esityksen käänteille. Ja kekseliäästi on huoneet, ovet ja ikkunat merkattu lattiaan, hauska yksityiskohta tämä. Puvustus on syntynyt työryhmän käsissä, ja jokaiselle hahmolle ja kaikkiin kohtauksiin on löydetty sopivat vaatteet, on hotellin väriteemaan sopivia aamutakkeja ja silkkimekkoja, kylpytakkeja kuten spa-hotellissa kuuluukin, ja muutenkin juuri sellaista lomalle kuuluvaa asua.

Jyrki Lepomäki tekee luontevaa työtä Jorman roolissa, hän on omaksunut roolinsa onnistuneesti ja on hyvin uskottava. Lepomäki tuo hyvin lavalle Jorman suhtautumisen eri tilanteisiin, sen, miten mahdollinen ministerinsalkku innostaa, miten samassa hotellissa hengailevat kolme naista saavat hänet hermostumaan ja miten Jorma etsii ratkaisuja tilanteisiin. Tanja Talvensalo on tosi hyvä Anu, hän tekee hienon roolityön. Anu on kekseliään oloinen nainen, hän mukautuu nopeasti tilanteisiin niihin sopivasti ja ainakin yrittää pitää langat käsissään siinä aina välillä onnistuenkin. Anni Kurkelan Noora on mukava tyyppi, Kurkela tuo lavalle hyvin valmistellun hahmon ja tavoittaa taitavasti Nooran ajatukset sotkun selvitessä ja tilanteiden vaihdellessa. Emppu Jurvanen tekee mainion roolin Sampona, hän meinaa välillä varastaa shown selfieitä räpsiessään ja jumppamatolla heiluessaan, liekö sitten se kuuluisa body health-metodi, jota Sampo treenailee. Jurvanen tuo aina lavalle ilmestyessään kohtaukseen jotain hyvää, ja Sampo ehkä onkin suosikkihahmoni tässä, vaikka eipä hänkään ihan puhdas pulmunen ole. Katri Thurmanin Tytti on raikas hahmo, pääministeri on varsin myötämielinen seuratessaan tulevan ministerinsä Jorman touhuja, ja Thurman tekee roolinsa erinomaisella otteella. Janita Roine on onnistuneen päättäväinen ja omasta avioliitostaan huolissaan oleva Sara, samoin Janina Kyttä tekee sujuvan roolin Sannana. Jarmo Lius Urpona aiheuttaa hykertelyä varsinkin "siivotessaan" hotellisänkyjä kankaalla pyyhkäisten, ja Mikko Lauronen on uskottava äkkipikaisena poliisi-Samina.

Esityksen huumori toimii muutamaa vitsiä lukuun ottamatta oikein mainiosti, väärinkäsitykset, epäselvyydet ja tahalliset sekoilut huvittavat ja viihdyttävät vaivattomasti. Varsinkin väliajan jälkeen meno tuntuu kiihtyvän ja saavan lisää kierroksia. Kun suurin osa juonenkäänteistä on jo yleisöllä tiedossa, voi esityksen loppupuolella keskittyä siihen, miten porukka näistä sotkuista selviää, ja sekös onkin hauskaa. Vaikka farssi ei ole se suurin suosikkityylilajini, viihdyin hyvin ja katselin mielenkiinnolla, mitä kaikkea tässä ehditäänkään vielä saada solmuun ja sotkuun, ennen kuin kaikki selviää. Aika paljonkin, tai parin sotkun ympärille ainakin kasvaa sellainen valheiden, väärinkäsitysten ja peittely-yritysten verkko, että kekseliäisyydelle on ollut tilausta tätä tarinaa tehdessä. Missään vaiheessa ei tunnu siltä, että sekoilu olisi ilmiselvää, vaan on uskottavaa, etteivät näytelmän henkilöt tajua, mitä kaikkea on tekeillä. Erityisen onnistunutta Minustako ministerissä onkin se, miten kokonaisuus tukee esityksen maailmaa. Näyttelijät tekevät vakuuttavaa työtä, lavastus antaa tarinalle juuri sopivat raamit, ja lattiaan teipatut käytävät ovat oiva tapa merkata sitä, että tässä todellakin ollaan vierekkäisissä huoneissa, vaikka naapurit eivät sitä tiedäkään. Koko työryhmälle siis kehuja siitä, miten esitys on lavalle tuotu, siinä on onnistuttu tosi hyvin.

Espoonlahden teatterin Minustako ministeri tarjoaa oikein viihdyttävän teatterikokemuksen. Poliittisia ja vähemmän poliittisia sotkuja selvitellään rooleissaan mainiosti onnistuvien näyttelijöiden voimin näppärästi, ja aika kuluu nopeasti tätä seuratessa. Hauskan esityksen kruunaavat tyylikäs lavastus, rytmikäs ohjaus ja toimivia vitsejä viljelevä teksti. Ensivierailuni Espoonlahden teatteriin oli siis tosi mieluinen, ehdottoman mukava uusi tuttavuus!