Harjoituksia seuraamassa, osa 2: Sontiainen - balladi koti-ikävästä @ Teatteri Avoimet Ovet

Pääsin seuraamaan harjoituksia Teatteri Avointen Ovien kutsumana.

Pian nämä penkit täyttyvät yleisöstä, kun Sontiainen - balladi koti-ikävästä saa ensi-iltansa keskiviikkona 5.2.
© Susanna Salmi

Sontiainen - balladi koti-ikävästä saa ensi-iltansa 5.2., paikkana on Teatteri Avoimet Ovet ja työryhmä seuraava: ohjaaja ja käsikirjoittaja Hanna Kirjavainen, skenografi Ia Ensterä, valosuunnittelu Jere Kolehmainen, musiikin sovitus ja johto Pekka Lehti ja lavalla Aarni Kivinen, Anna-Riikka Rajanen, Juha Pulli, Johanna Koivu ja Pekka Lehti. Sontiainen on musiikkiteatteriesitys suomalaisesta siirtolaisesta, Tom Sukasesta, joka rakentaa laivan seilatakseen takaisin kotiin Suomeen. Musiikkina kuullaan amerikansuomalaista kansanmusiikkia, sekä vanhoja kappaleita että uusia, tähän esitykseen tehtyjä sävellyksiä.

Kävin 29.1. katsomassa Sontiaisen harjoituksia toisen kerran, ensimmäisen kerran kurkistin kulissien taakse viikkoa aikaisemmin, siitä voit lukea tästä postauksesta. Vielä kolmas peräkkäinen keskiviikkoreissu Avoimiin Oviin on luvassa, kun suuntaan katsomaan esityksen valmiina ensi-illassa. Odotan sitä tosi innolla, näiden kahden harjoituskerran perusteella haluaisin jo tietää, miten koko juttu menee ja millainen tarina kokonaisuudessaan on. Nyt kun olen nähnyt palasen sieltä ja toisen täältä, olen väkisinkin alkanut rakentaa kohtausten välille yhteyksiä, jotka tuskin kuitenkaan pitävät paikkaansa. Kiinnostavaa nähdä, millaisia kohtauksia on ennen ja jälkeen niiden, jotka minä olen nähnyt, sillä hahmojen reaktiot ja ratkaisut selittyvät paljon juurikin sen mukaan, mitä on tapahtunut. Hahmot vaikuttavat mielenkiintoisilta ja erityisesti päähenkilö Tom Sukanen (Aarni Kivinen) on saanut minut kiinnostumaan elämäntarinastaan, siinä riittää monenlaisia tapahtumia. Myös musiikki on mainiota, ja lavastuksessa on tosi kivoja yksityiskohtia, samoin puvustuksessa. Hauska nähdä, miten tämä kaikki, visuaalisuus, näyttelijäntyö, musiikki ja muu toimii valmiissa esityksessä. Ainakin harjoituspätkien perusteella voisin sanoa, että monia tosi onnistuneita ratkaisuja on kaikilla osa-alueilla tehty, eiköhän kokonaisuus siis rakennu varsin onnistuneesti.

Harjoituksissa käytiin tällä kerralla läpi ja hiottiin kohtausvaihtoja, sitä, miten niissä pitää liikkua, kuka vie mitäkin tavaroita minnekin ja millaisilla valoilla ja muilla teknisillä yksityiskohdilla kohtaus vaihtuu. Tajusin ehkä vasta nyt, kuinka paljon kaikkea näyttelijöiden pitää tekstin ja liikkumisen lisäksi muistaa, heidän kun pitää joskus siirrellä esimerkiksi laatikoita, reppuja, lavastuspömpeleitä ja vaikka mitä tietyille paikoilleen tietyillä hetkillä, ja kaikki pitää toki muistaa myös ulkoa. Samoin en ehkä ole ihan tajunnut sitä, kuinka paljon muutakin kuin näyttelijöitä ohjaaja ohjaa, eli vaikkapa tiettyjen tavaroiden paikat ja se, mikä vaihtoehto niiden sijoittamiseen toimii parhaiten, löytyvät nimenomaan ohjaajan muistiinpanoista. Olen kai jotenkin kuvitellut, että tavarat vain ovat lavalla ja jotenkin maagisesti joku vain vie ne jonnekin ja taas tuo takaisin lavalle sen suuremmin suunnittelematta, varsinkin pienempien yksityiskohtien kohdalla. Totta kai ne jossain vaiheessa suunnitellaan, mutta oletin ehkä tarpeiston asettamisen näyttämölle menevän ilman erillistä harjoittelemista. Tarkemmin kun ajattelee, eivät tavarat tietenkään vain "mene paikoilleen" vaan täytyy päättää, mihin kohtaan ne näyttämöllä laitetaan, missä asennossa ja milloin, ja kuka ne tuo paikoilleen ja vie pois. Hyvin mielenkiintoista kunnolla tajuta tämä ja myös nähdä, kuinka ohjaaja ja näyttelijät hioivat vaihtoja tarpeiston näkökulmasta.

Pääsin vielä harjoitusten lopuksi yhteiskuviin näyttelijöiden ja ohjaajan kanssa.
© Ia Ensterä

Mielenkiintoista oli myös vaihtojen tarkentaminen muista näkökulmista, niin liikkumisen, äänen ja valon (ja näiden kaikkien yhdessä) kannalta. Pienilläkin muutoksilla saa selvästikin paljon aikaan, oli kiva seurata, miten kohtauksen tunnelma joko tiheni, muuttui tai säilyi pidempään, kun vaihto seuraavaan kohtaukseen muuttui vain vähän. Joskus tuntui riittävän sekin, että kohtauksen loppu ja seuraavan kohtauksen alku ajateltiin eri tavoin, eikä mitään periaatteessa tehty toisin, ja silti homma toimi paremmin. Myös valoilla pystyy (ymmärrettävästi) vaikuttamaan sekä tunnelmaan että siihen, mihin yleisön huomio vaihtojen aikana ja muutenkin keskittyy, ja tätä myös vähän muuteltiin ja säädettiin. Ja kyllä vain katse hakeutui sinne, missä valoa on, ja pimeydessä sitten suoritettiin vaikka millaista näyttämön muokkausta melkeinpä huomaamatta. Samalla tavalla äänisuunnittelu kiinnitti huomiota sen verran, että vaikka vaihto tapahtui näkyvästi, ei se "rikkonut" tarinaa vaan ääni auttoi säilyttämään esityksen maailman ja tunnelman. Toki lavalla siirrellään esityksen maailmaan kuuluvia elementtejä, eli vaihto ei sillä tavoin vieraannuta tarinasta, mutta tavaroiden siirtely harvoin saadaan joka vaihdossa toteutettua niin, että se kuuluu esityksen tapahtumiin. En kyllä ikinä ole näin tarkasti analysoinut sitä, mitä kaikkea vaihtoihin liittyy, ovatpa ne tärkeitä juttuja! Yleensä ne kai ovat niin sulavia ja tarkasti treenattuja, ettei vaihtoihin sen suuremmin kiinnitä huomiota. Hyvä juttu siis, että niitä treenattiin nyt Sontiaisen treeneissä, ja hyvin treenattiinkin, vaihdot menivät kerta kerralta luontevammin ja näppärämmin.

Vielä näin viikkoa ennen ensi-iltaa hiottiin myös näyttelijöiden ilmaisua ja olemusta sekä niitä viestejä, joita elekielellä annetaan. Vaikka teksti ja liikkuminen lavalla alkaa siis jo olla kasassa, on pienempiä juttuja, joita käydään läpi ja muutetaan, ja näitä varmaankin tarkennetaan ihan vikoihin treeneihin ja ensi-iltaan asti. Kuvittelisin, että pitkin harjoituskautta koko työryhmällä nousee ajatuksia ja ehdotuksia siitä, miten jotain voisi tehdä ja millaisia juttuja kokeilla, ja kun esitys löytää muotonsa, ehkä tulee vielä tarkempiakin ideoita siitä, miten jotkin yksityiskohdat toimisivat paremmin. Ja kun esityksen tekeminen on luovaa työtä ja jatkuvassa muutoksessa, niin luulisin pienten juttujen muuttuvan ja muotoutuvan sekä treenien viime metreille että esityskauden aikanakin. Muutamilla muutoksilla hahmon olemuksessa ja tunnetilassa on iso vaikutus koko kohtaukseen, ja tästä tuli pari tosi hyvää esimerkkiä näiden treenien aikana. Näyttelijät osasivat poimia ohjaaja Hannan ohjeista juuri oikeat palautteet ja niiden pohjalta kohtausten ilmaisu meni (ainakin minusta) ihan oikeaan suuntaan. Osalla näyttelijöistä on ainakin pari roolia, ja näissä onkin tosi tärkeää, että ilmaisu eroaa sen verran, että hahmot eroavat toisistaan. Olen monessa esityksessä jo todennut sen, että hyvin pienillä jutuilla saa erotettua roolihahmot toisistaan, ja hyvin nokkelasti eri hahmot erottuvat myös Sontiaisessa. Tämän sanon nyt kaksien näkemieni treenien perusteella siis, näissä harjoituksissa ei ihan kauheasti vaihdeltu hahmoja, muutamaa kyllä, mutta viime kerralla hahmoja oli lavalla enemmän ja hahmosta toiseen vaihdeltiin vähän enemmän. Ja kuten sanoin, mielenkiintoisia hahmoja on luvassa ja näyttelijät vaikuttavat omaksuneen roolinsa oikein hyvin.

Nämä kaksi treenikertaa antoivat mielenkiintoisen kurkistuksen siihen, miten esitys valmistuu, vaikka Sontiainen toki oli jo aika pitkällä siinä vaiheessa, kun näin treenejä ensimmäisen kerran kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa. Ihan alusta asti en siis ole tietenkään katsellut sitä, miten tarina, hahmot, lavastus, ohjaus ja kaikki muu alkaa rakentumaan ja muotoutumaan, mutta aika paljon kaikenlaisia muutoksia ja eri juttujen testausta näille kahdellekin treenikerralle mahtui. Koska ensimmäisten ja toisten näkemieni treenien välillä oli viikko, oli esitys myös selvästi mennyt eteenpäin tuon viikon aikana. Vaikka vielä olikin vähän hakemista vaihdoissa, muutamat vuorosanat hypättiin vahingossa eteenpäin tai sanottiin väärässä kohtaa ja pakka oli vielä vähän sekaisin, oli tunnelma jo valmiimpi kuin viikkoa aikaisemmin. Ensi-iltaa edeltävään viikkoon varmasti myös kuuluu vähän sekalainen meininki, koska kaikki viimeistelyt ja varmistelut sijoittuvat viimeisiin hetkiin ennen sitä, kun esitys sitten esitellään yleisölle (ainakin kuvittelisin näin). Perusjutut ovat siis jo muistissa ja valmiina, ja sen myötä kaikenlainen yksityiskohtien hionta ja säätäminen saa tarvitsemansa tilan. Olen muutamat esitykset tehnyt näyttelijänä alusta loppuun yläasteella ja lukion alussa ollessani mukana teatteriryhmässä, mutta tosi paljon mielenkiintoisempaa on seurata sitä, kuinka muut tekevät ja itse saa katsella. Tai ei ihan niinkään, mielenkiintoista on se, kun katsoo, miten tarina lähtee elämään ja näyttelijät löytävät hahmonsa ja sen, miten esitys kannattaa tuoda lavalle, ja kuinka ohjaaja pitelee lankoja käsissään ja kuroo kaikkea kokoon. Siksipä käsikirjoittaminen onkin haaveammattini, siinä kun saisi antaa tarinan pois ja katsoa, miten se lähtee elämään omaa elämäänsä, mutta olisi silti kuitenkin mukana esityksen synnyssä. No, ehkäpä tämä joskus tapahtuukin. Sitä odotellessa oli mahtavaa päästä kurkkaamaan harjoituksia tämän esityksen muodossa.

Kiitoksia Teatteri Avoimille Oville mahdollisuudesta seurata Sontiaisen harjoituksia, ja kiitos työryhmälle myös, kun pääsin katsomaan, miten harjoitukset etenivät. Ensi-iltaa odotellessa!

Loppuun vielä muutama esityksen promokuva, tämänkaltaista meininkiä ja maisemaa luvassa sitten Avointen Ovien lavalla! Kuvat © Mitro Härkönen.