Herrasmieshuijarit @ Kouvolan teatteri

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Kouvolan teatteri!

kuvat © TAVATON media

Näin Herrasmieshuijarit-musikaalin 19.10.

Lawrence (Sami Kosola) on jalo prinssi, jonka vapaustaistelijat kaipaavat rahallista apua, Freddy (Tuukka Raitala) taas varaton pastori, joka haluaa lahjoittaa isoäidilleen uuden lonkkanivelen. Vai onkohan sittenkään näin? Ei toki, molemmat miehet keksivät peitetarinoita ja huijailevat siinä sivussa rahaa varakkailta naisilta. Kun kaksikko sattuu samaan kaupunkiin, alkaa Freddy Lawrencen oppipojaksi saadakseen parhaat mahdolliset taidot ja opit, jotta hänestä tulisi yhtä hyvä huijari kuin Lawrence on. Asetelmat muuttuvat, kun paikalle saapuu Christine (Satu Lemola) ja miehet lyövät vetoa siitä, kumpi saa naiselta ensin 50 000 dollaria. Näin alkaa kilpailu huijareiden kuninkuudesta ja kaikki keinot ovat sallittuja. Kuka huijaa ja ketä ja millaisia juonia tässä punotaankaan?

Olen nähnyt tämän Rauman kaupunginteatterissa muutama vuosi sitten ja silloin oli kyllä vauhdikasta ja hyväntuulista menoa. Muistin jotain sieltä ja jotain täältä, en koko juonta tai kaikkia tapahtumia kuitenkaan. Kun esitys alkoi, en kyllä muistanut että olisin koskaan nähnyt tätä tarinaa lavalla, mutta äkkiä sieltä tuli esiin tuttuja juttuja ja tunnistettavia juonikuvioita. Aivan omanlaisensa toteutus tämä on, enkä näitä kahta versiota lähdekään toisiinsa vertaamaan. Oli kuitenkin kiva nähdä tämä uudelleen, muistin nimenomaan sen hyväntuulisen ja iloisen tunnelman, joka tästä silloin Raumalla jäi päällimmäisenä mieleen, joten odotin tarinan pariin palaamista. Kuuntelin musikaalin biisit englanniksi läpi reilu viikko sitten, eli musiikillisesti tämä oli paremmin muistissa kuin tarinallisesti, vaikka toki kappaleiden kautta myös juoni palautui mieleen.

Ohjauksesta vastaa Mika Nuojua, joka on virittänyt työryhmän oikein hyvään iskuun, esitys soljuu lavalla sujuvasti ja jännite pysyy hyvin yllä. Huumoria ja iloa riittää, ja kohtaukset rytmittyvät onnistuneesti. Henkilöohjaus on oikein hyvää, hahmoista muodostuu selkeä kuva ja heidän välisensä suhteet tulevat näyttämölle taitavasti. Osku Heiskasen koreografiat ovat upeita, silmiä hivelevät tällaiset häikäisevät tanssikohtaukset, olipa ilo katsoa kauniita koreografioita. Sanna Halmeen lavastus sopii huijaritarinan kulisseiksi mainiosti, luksusta ja kauniita yksityiskohtia pitkin lavaa ja hienon näköisiä näyttämökuvia riittää. Niina Pasasen pukusuunnittelu tukee loisteliasta visuaalisuutta, ja näyttelijöillä on päällään toinen toisiaan hienompia vaatteita. Varsinkin tosi kauniita mekkoja riittää, ja Freddyn armeija-asu on hieno myös. Esa Kurrin valosuunnittelu ja Antti Helinevan äänisuunnittelu toimivat hyvin, valoissa tosin häiritsee pariin otteeseen se, että kohtaus vaihtuu pimeän lavan kautta. Osassa vaihtoja se toimii, osassa ei niin hyvin, mutta ei kuitenkaan vaikuta katsomiskokemukseen paljoa. Musiikista tykkään paljon, David Yazbekin sävellys on monipuolista ja hänen sanoituksensa varsin mainioita. Kari Arffmanin suomennos toimii hyvin, niin tekstissä kuin lauluissakin. Kapellimestari Iikka Kahri orkestereineen soittaa sävelmiä ammattitaidolla, hyvältä kuulostaa ja hymyilyttää väkisinkin tätä musiikkia kuunnellessa. Biiseistä erityisesti Saa mitä tahtovat, Suurempaa, Oklahoma, Hurjimmatkin haaveemme toteutuu, Shüffhausenin koirakoulu ja Rakkaus seisottaa jäivät mieleen. 

Sami Kosolan hienostunut, huijariutensa huippuunsa hionut Lawrence on mainio rooli. Kosola on löytänyt hahmostaan hyviä yksityiskohtia ja toteuttaa ne sujuvasti, Lawrence on hyvin uskottava huijari, ei ihmekään, että esimerkiksi Muriel (Satu Taalikainen) syytää tyytyväisenä rahaa hänelle, onhan Lawrence sepittänyt niin hienon tarinan. Kosolalta sujuu niin laulu, tanssi kuin näytteleminenkin, ja hänen tyylikäs Lawrencensa on hienosti toteutettu hahmo. Tuukka Raitala loistaa Freddyn roolissa, ai että millaista tykitystä! Varsinkin Suurempaa- ja Rakkaus seisottaa-biisit, Ruprechtin esittäminen ja yleinen riemukas huijaaminen jäivät mieleen, samoin se, kuinka Raitala vaihtoi sujuvasti tunnetilasta toiseen ja eläytyi tunteisiin luontevasti. Raitalan laulua kuuntelee mielellään, ja liikekielellisesti hän tekee myös taitavaa työtä. Tarkkaa hahmon tekemistä ja tarinan toteutusta, loistorooli! Satu Lemola on hurmaavan sinisilmäisen ja kaikesta ihastuvan oloisena Christinenä, jolla tuntuu olevan sydän paikallaan ja ystävällinen luonne. Hän hurmaa helposti sekä Freddyn että Lawrencen, eikä mikään ihme, Christine vaikuttaa oikein mukavalta tuttavuudelta. Lemola tekee onnistuneen roolin, laulaa ja tanssii kauniisti ja lukee hahmoaan hyvin, pidin hänen Christinestään paljon.

Veli-Matti Karén poliisi Andren roolissa on oikein hyvä, hän väärinkäyttää asemaansa surutta ja taitaa vähän nauttia jännityksestä, jota saa auttaessaan Lawrencea huijauksissaan. Karén pelaa hyvin yhteen Murielia näyttelevän Satu Taalikaisen kanssa, ja heillä molemmilla on sekä omia että yhteisiä erinomaisia kohtauksia lavalla, Zä ziiz zä zaat-biisi näistä mainittakoon erityisesti. Annina Rubinstein on mahtava Jolene, ja hän riemastuttaa varsinkin Oklahoma-biisissä, ja tekee oikein hyvän roolin sekä Jolenena että enseblessä. Juha Hippi ja Panu Poutanen jäivät merimiehinä mieleen, samoin Petteri Hautala hanuristina. Koko näyttelijäporukka tekee hyvää työtä, he tuovat huijaritarinan lavalle erinomaisesti, jännitystä, vauhtia, romantiikkaa ja väärinkäsityksiä riittää ja huijauksia toki myös. Laulu ja tanssi kuulostaa ja näyttää hienolta, ja kaikki roolit on toteutettu taidolla.

Tämä oli tosi kiva käydä katsomassa, katsomossa viihtyi loistavasti ja esitys tarjosi iloa niin silmille kuin korvillekin, ja tarina ilahdutti myös mieltä. Juoni kulkee hyvällä rytmillä, näyttelijät tekevät sujuvaa työtä ja aurinkoinen Ranskan Riviera näyttäytyy lavalla pirteänä, kauniina ja salaperäisenä paikkana, jossa huijataan, nautitaan, rakastutaan, tanssitaan ja eletään iloisesti. Esitys on ihanan röyhkeä ja railakas, siinä riittää sekä huimaavaa vauhtia että rauhallisia, tunteikkaita kohtauksia. Kokonaisuutena musikaali on tasapainoinen ja täynnä taitoa, se pitää otteessaan, hurmaa, huijaa ja jättää hymyn huulille.