Show Must Go On @ Suomen Musiikkiteatteri

Näin esityksen bloggaajalipulla, kiitos Suomen Musiikkiteatteri!

kuvat © Susanna Salmi

Show Must Go On-esitys vieraili Järvenpää-talossa 6.4.

Show Must Go On yhdistää Queen-yhtyeen tarinan ja Bohemians-coverbändin maailmanvalloituksen, taustalla soi Queenin musiikki. Freddie Mercuryna nähdään Mikael Saari, Brian Mayna Erik Valkama (joka soittaa myös kitaraa), John Deaconina Tero Tanhuapää (basso) ja Roger Taylorina Simo Stenman (rummut). Bohemiansin jäsenet taas ovat Mikko (Ville Karhi), Pete (Rafael Järvinen) ja Carita (Elisa Lairikko) sekä Mikon pikkuveli Kasper (Valtteri Mönkö), joka ei tosin bändiin varsinaisesti taida kuulua, vaan lähtee maailmavalloitusmatkalle roudarina ja matkaseurana. Lisäksi koskettimia soittaa Risto Lassila ja kakkoskitaraa Sami Tenhunen.

Tämä lähti liikkeelle jotenkin vähän hitaasti, mutta aika nopeasti päästiin vauhtiin ja meno yltyi varsin mainioksi. Esitys kulkee musiikki edellä, ainakin minusta, sillä varsinkaan Queenin tarinaa ei kovin syväluotaavasti käsitelty, Bohemiansin maailmanvalloituksessa juoni pysyi selkeämpänä. Jos Freddie Mercury tai Queen yhtyeenä ei ole tuttu, saattoi mennä ohi se, mitä kaikkea heidän matkalleen mahtui. Tosin hyvin toimi se, että Queenin taipaleesta ja Freddien elämästä nähtiin erillisiä kohtauksia, eikä tarinaa niin tarkasti seurattukaan. Tärkeimmät käänteet esitykseen oli siis koottu, ja musiikin kautta Queen toki suurelle yleisölle tutuin on, ei siis jäsentensä kautta. Bohemiansin tarina sijoittui lyhyemmälle aikavälille ja pysyi siksikin napakampana ja selvempänä, hyviä käänteitä tässä Bohemiansin tarinassa on monta.

Minun mielikuvani Freddie Mercurysta ja Queenistä rajoittuvat lähinnä Bohemian Rhapsody-elokuvaan, josta kyllä pidin kovasti. En ole kuullut läheskään kaikkia Queen-biisejä, mutta melkein kaikki, jotka olen kuullut, ovat olleet hienoja. Toki olen aina tiennyt, miten iso juttu Queen on ollut ja on edelleen. En siis pysty arvioida sitä, miten hahmot olivat esikuviensa kaltaisia tai olivatko, koska en osaa siitä oikein mitään sanoa. Samoja piirteitä oli kuitenkin sekä leffassa että tässä esityksessä, eli eiköhän ainakin jotain samaa ole myös hahmojen esikuvissa. Biiseistä sentään osaan enemmän sanoa kuin hahmoista, koska niitä olen jonkin verran kuunnellut varsinkin elokuvan näkemisen jälkeen. Bohemian Rhapsody on suosikkini Queenin kappaleista ja se esitettiin esityksessä mahtavasti, olipa hienoa kuulla biisi livenä. I Want To Break Free-biisille kiitokset myös, ja Radio Ga Ga ja Who Wants To Live Forever kuulostivat oikein komeilta nekin. Koko porukka lauloi oikein hyvin ja soitti myös. Simo Stenmanille erityisaplodit rumpusooloista!

Mikael Saari ja Queenin musiikki on aina loistava yhdistelmä, ja nyt hänen Queen-tulkintojaan saa nauttia oikein urakalla. Laulu on hienoa kuunneltavaa, lavaesiintyminen kohdallaan ja Saaren Freddie Mercury on varsin energisen, idearikkaan ja vauhdikkaan oloinen tyyppi. Saari saa myös temmattua yleisön mukaan tunnelmaan ja innostumaan ja fiilistelemään. Erityismaininnan saa Ville Karhi, joka on minulle ihan uusi tuttavuus. Hän on vakuuttava Mikko, ja tuo rooliin paljon hyviä yksityiskohtia. Mikolla on esityksessä hyviä kohtauksia, ja Karhi toteuttaa hahmonsa tarinaa sujuvasti. Tämän lisäksi laulu on mainiota kuunneltavaa. Elisa Lairikon Carita on toimiva hahmo, ja hän onkin näistä esityksen tyypeistä suosikkini. Carita vaikuttaa vastuuntuntoiselta ja hän saakin vastuulleen Mikon veljen Kasperin ja aikalailla koko Bohemiansin asioiden hoitamisen, kun Mikko häipyy maailmanvalloitusreissulta takaisin Suomeen. Mikon ja Caritan välinen suhde on myös yksi esityksen onnistuneimpia juttuja.

Valot, puvut ja lavaolemus olivat kaikki osuneet nappiin, ja visuaalinen ilme oli valtavan hieno ja toimiva. Vilkkuvia valoja mahtui moneen kohtaukseen, niistä pidin erityisesti, ja siitä, kuinka valot nousivat (tai miten sen nyt sanoisi) kohti yleisöä ja halkoivat katsomoa. Iso kiitos myös sille, että laulu ei hukkunut musiikin alle, se tuntuu isommissa biiseissä olevan usein ongelmana vähän joka paikassa, mutta nyt ei ollut. Kaikki osa-alueet tuovat hienot raamit tarinalle ja varsinkin musiikille, joka soi komeasti. Olisin kaivannut vähän lisää juttuja Queenin tarinan ympärille, mutta se olisi ehkä ollut pois Bohemiansin seuraamisesta, joten hyvä näinkin. Ja musiikki tässä isoimmassa roolissa sitten lopulta on, ja se nouseekin kaikista hienoimpana juttuna esille, tämän toki takaavat esiintyjät, joilta sujuu niin laulu, soitto kuin koreografiat ja yleisön innostaminenkin.

Ilmeisesti tätä sai ihan luvan kanssa kuvata, sosiaalisessa mediassa on näkynytkin kuvia ja fiilistelyjä esityksestä sen pysähtyessä milloin missäkin kaupungissa. Ainakin heti alusta lähtien näkyi muutama puhelin kuvaamassa lavan tapahtumia siellä täällä katsomossa, ja minua se ei yhtään häirinnyt. Salissa vallitsi mukava teatteritunnelman ja keikkahuuman sekoitus, hymy naamalla oli kiva fiilistellä hienoa musiikkia ja taitavia esiintyjiä. Ja kivahan se oli saada pari kuvaa omaankin galleriaan, minäkin siis pariin otteeseen kaivoin kännykän esiin ja nappasin muutaman muiston talteen.

Oikein mainio ilta oli siis eilen. Queenin biisit ovat upeita, ja ne esitetään hienolla tavalla ja hyvällä energialla, katsomossa oli mukaansatempaava ja mahtava tunnelma, ja yleisö tuntui nautiskelevan tästä täysin siemauksin. Tämä oli ensimmäinen kosketukseni Suomen Musiikkiteatteriin, mutta ei varmasti viimeinen, sen verran hyvä meno oli tällä ekalla kerralla. Ja ensimmäinen kerta Järvenpää-talon isossa salissa myös.

Yksi kevään esitys on vielä jäljellä, Pietarsaaressa 12.4., ja sen jälkeen tämä palaa taas lokakuussa lavoille.