Rempallaan @ Keski-Uudenmaan Teatteri

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos KUT!

kuvat © Kapina Oy

Rempallaan-komedia sai ensi-iltansa Keski-Uudenmaan Teatterissa 20.3., minä seurasin remonttiprojektia 5.4.

Timo (Jari Vainionkukka) ja Hanna (Elina Varjomäki) ovat menneet naimisiin ja ostaneet rintamamiestalon, jota pitäisi nyt sitten rempata. Hannalla on selkeät suunnitelmat, jotka vaihtuvat päivittäin ja joihin ei miehen mielipidettä tarvita, vaikka sitä kysytäänkin. Timo taas ottaa vasaran ja naulapyssyn käteen ja lähtee toteuttamaan vaimonsa visioita varsin huonolla menestyksellä. Mukana häiritsevät Hannan tytär Alina (Elina Varjomäki) ja Timon poika Jesse (Anna-Leena Sipilä) sekä pitkin nurkkia rapisteleva hiiri (Anna-Leena Sipilä). Vaikeuksien kautta ei löydy ihan suoraa tietä voittoon, vaan mutkia ja kaarteita tulee matkalla vastaan eikä remontista ilman apua selvitä, ja senkin jälkeen on vielä hankalaa. Juuri kun menee vähän paremmin, talon läpi ollaan rakentamassa ietä. Sehan aiheuttaa sitten harmaita hiuksia itse kullekin. Monenmoista hahmoa mahtuu tarinaan mukaan, heidän avullaan tai siitä huolimatta talo ja parisuhde pysyvät pystyssä.

Roope Lipastin tekstissä riittää huumoria ja hyvin tuntuu yleisöön uppoavan remonttiin ja sen vaikeuteen liittyvät sattumukset. Ihan kaikki vitsit eivät minua huvittaneet, mutta esityksen huumorimäärällä olisikin ehkä huolestuttavaa, jos kaikki naurattaisi. Hyvää tilannekomiikkaa ja kekseliäitä tilanteita, ei mitään "helppoja" vitsejä pelkästään. Stereotyyppisiä hahmoja osa porukasta kyllä on, varsinkin Alinan ja Jessen hahmoihin on koottu aimo annos teinitytön ja -pojan ominaisuuksia, jotka ehkä osittain pitävätkin paikkansa. Tarinassa riittää käänteitä, jotka tuntuvat kaikki uskottavilta, vaikka aika yllättäviä ja hämmentäviäkin juttuja ehtii tapahtua. Oikea painajaisten remontti vaikuttaa olevan tämä Hannan ja Timon projekti, onneksi sentään ihan yhtä montaa vastoinkäymistä ja vaikeutta tuskin tulee muilla remonttia aloittevilla vastaan. Tai mistäs sitä tietää, sattuuhan sitä ja kyllä siihen sitten silmä tottuu, jos jotain pieleen menee.

Näyttelijöistä suurin urakka on Anna-Leena Sipilällä, joka saa esitettäväkseen 19 eri hahmoa. Sipilä suoriutuu haasteesta mainiosti ja tuo jokaiseen hahmoon ihailtavan erilaisia piirteitä. Erityisesti mieleen jäivät loistavasti toteutettu Jesse, hillitön Alexandru, rakennustarkastaja ja Ikean lähetti, joka vaikutti tietävän, millaisen haasteen edessä keittiökaappien kimppuun käyvä Timo on. Jari Vainionkukka tekee hyvää työtä Timona, jonka tuskailu niiden Ikea-kaappien kanssa on ihan mahtava kohtaus. Paljon hyviä hetkiä lavalla Vainionkukalla, hän tekee Timosta tyypin, joka yrittää kovasti osata kaiken ja tehdä kaiken, mutta ei ihan silti onnistu. Toisaalta Timo osaa sitten kuitenkin lopulta myöntää, että apua tarvitaan, eikä vaikuta kovasti pahastuvan siitä, että auttavia käsiä tulee remonttia tekemään. Vainionkukka nähdään lavalla myös Aantsina. Elina Varjomäki on tosi hyvä Hanna, oikein tomera ja päättäväinen nainen, joka on remontista ensin hyvin innoissaan ja suunnittelee vaikka ja mitä, mutta kun valmista ei ala tulemaan ja vaikeuksia kertyy, alkaa Hannaa ärsyttämään ja tuskastuttamaan. Myös Alina on loistava hahmo ja Varjomäki ottaa roolista kaiken irti, samoin anoppina hän on hyvä.

Esityksessä kuultava musiikki on hyvin valittua (tosin Skibidi alkaa jo kyllästyttämään, samoin se tanssi), kaikki biisit sopivat tarinaan hienosti ja musiikki luo tunnelmaa. Kalle Tahkolahden ohjaus pitää pakan pääosin kasassa, välillä lavalla on tarina vähän hajallaan mutta kokonaisuus pysyy selvänä ja onnistuneena. Kuten totesin, huumori on suureksi osaksi hurjan hauskaa ja ehdottomasti tästä tulee oikein hyvälle tuulelle. Vaikka mitä ehtii sattua ja tapahtua ja osa juonenkäänteistä on hyvin yllättäviä mutta hauskasti ja nokkelasti toteutettuja, Lipastin teksti on hyvin kirjoitettu ja se on tuotu näyttämölle oikein näppärästi. Lava näyttää hyvältä, ihan siltä kuin se olisi suuremmankin remontin keskellä. Ja niinhän se tässä esityksessä vähän onkin. Plussaa kämmenen läpi menevistä nauloista!

Hauska juttu tämä siis, ja oikein paljon nokkelia huumoripläjäyksiä pitkin esitystä. Näyttelijäkolmikko on tiukasti tehtäviensä tasalla ja roolista toiseen hypitään sujuvasti, remontti on kauheaa ja ihanaa ja raastavaa ja hauskaa, ja yleisö nauttii. Tähän mahtuu huumorin lisäksi myös paljon juttuja, joihin voi samaistua (toki huumoriinkin voi) ja esitystä on oikein kiva katsoa.