Teatterivuosi 2017 käynnistyi Kansallisoopperassa Lepakko-operetin parissa ja päättyi Helsingin kaupunginteatteriin Kultaisen vasikan katsomoon. Vuoden aikana näin 55 eri esitystä ja kävin teatterissa 71 kertaa. Muita juttuja olivat esimerkiksi Lahden MM-kilpailut, joissa olin vapaaehtoisena, muutamat kesäiset musiikkihommat (mm. Semmarit Espan lavalla ja Kanavajamit Vääksyssä), Hevoset Kaivarissa-tapahtuma jossa myös olin vapaaehtoisena ja wanhojen tanssit sekä ensimmäisen oman ponikasvattini syntymä. Kirjoja en ole listannut tänä vuonna ahkerasti ja potkin itseäni nyt siitä, yritän vielä joku päivä muistella mitä olen lukenut ja laittaa ne ylös. Viimeisimpänä olen kuitenkin lukenut Becky Albertallin Simon vs. The Homo Sapien Agenda-kirjan ja Jojo Moyesin Parillisia ja parittomia-kirjan, nyt on menossa Helena Wariksen Linnunsitoja. Leffoja aloitin listaamaan heti vuoden 2017 ensimmäisenä päivänä, mutta kun niitä alkoi kertymään, en jaksanut laittaa kaikkea ylös ja luulen, että tänäkin vuonna on nähty vaikka ja mitä ainakin yli 100 kappaletta. Leffoista mainittakoon Baby Driver, Ikitie, 1 Mile to You, Valkoinen kuin maito, punainen kuin veri ja totta kai Tuntematon sotilas.
Teatterissa kävin siis 71 kertaa, joka on 18 kertaa enemmän kuin viime vuonna. Esityksiä taas näin 24 enemmän kuin viime vuonna. Jälleen kerran jäi näkemättä sellaisia juttuja, jotka kiinnostivat tosi, tosi paljon, mutta aikaa ei kai kenelläkään ole liikaa, ei minullakaan, joten tähän oli tyytyminen tällä kertaa. Enkä valita, näin monta huippujuttua ja muistelen niitä innoissani!
Tammikuussa kävin vielä viimeisen kerran kuuntelemassa rokkia ja ihailemassa kasarityyliä Turussa Rock of Ages-musikaalin merkeissä. Tässä oli kyllä sellainen juttu, että meikäläinen piti tosi paljon, ja Mikael Saari & Anna Victoria Eriksson-duo teki hienot roolit. Helmikuussa esityksiä kertyi, mainitaan niistä nyt Kirka HKT:llä (Heikki Ranta oli ihan loistava Kirka, uusi tuttavuus minulle ja varmasti tahdon nähdä hänmet lavalla monta kertaa vielä) ja yksi tämän vuoden suosikeistani, Äidinmaa Espoon kaupunginteatterissa. Ai että miten paljon Äidinmaasta pidinkään, niin hieno! Onneksi muistelua helpottaa Spotifysta löytyvä Pakahtuva sydän-biisi. Mikael Saari löytyi tässäkin lavalta, ja samoin aika paljon muutakin lahjakasta porukkaa, esimerkiksi Peter Nyberg, Helmi-Leena Nummela ja Vilma Kinnunen. Turussa ihasteltiin Tom of Finland-musikaalia ja sehän oli oikeinkin hieno! Helmikuussa alkoivat myös Lahden MM-kisat ja siellähän tämän urheilufanin sydän meinasi pakahtua, kun suosikkihiihtäjää ja -mäkihyppääjää juoksentelee ympärillä ja menestyy kilpailuissa.
Maaliskuussa tapahtui sellainen teatteriin liittyvä juttu, että kuukauden mittainen työssäoppimisjaksoni alkoi Keski-Uudenmaan Teatterissa. Meillä on lukiossa mahdollisuus tällaiseen, ja ensimmäisen osan vietin MM-kisoissa ja lopun aikaa KUTissa. Hurjan kivaa, opettavaista, mielenkiintoista, mukavaa ja ihanaa! Kiitoksia KUTin väelle mahtavasta kuukaudesta! Tästäpä syystä näin monta Keski-Uudenmaan Teatterin juttua, mm. Mechelinin treenit ja Viiru, Pesonen ja Kososen kukko-esityksen. Teatteri Siperia Tampereella teki Eikä kukaan meitä enää etsi-nimisen, ilmastonmuutosta käsittelevän näytelmän, joka on ehdottomasti yksi tämän vuoden suosikeistani. Todella hyvä! Kolmikko Marika Heiskanen, Karoliina Blackburn ja Jaakko Ohtonen sekä jääkarhu Tytti Marttila tekivät hienoa työtä lavalla. Hämeenlinnan teatterissa nähty Suomi sataa ja tuulee juhli virkistävästi satavuotiasta Suomea. Huhtikuussa oli monta kivaa juttua, mainitaan niistä aivan mahtava Häräntappoase Kotkan kaupunginteatterissa (Juho Markkanen Alluna ja Annuska Hannula Kerttuna jäivät mieleen, hieno pääpari), lukiolla vieraillut Ahaa Teatterin Katve (ai että miten tykkäsin, upeaa nuorille tehtyä teatteria ja Apulannan hienot biisit) sekä MimoArt Companyn Body Notes. En käy paljoa tanssia katsomassa vaikka pidänkin siitä, joten Body Notes kiehtoi jo siltäkin kannalta, ja olihan se nyt tyylikäs, hauska ja taitavasti tehty. Musiikkiteatteri NYT ilmestyi musiikkiteatterikentälle Photo Sapiens-esityksellä ja nämä tyypit kyllä tekevät sellaisia juttuja, että kannattaapi käydä katsomassa.
Toukokuussa Hevoset Kaivarissa-juttujen, varsan syntymän ja koulunkäynnin lomassa aikaa oli vain kahdelle teatterivierailulle. Toinen oli viides (ja viimeinen, nyyh) kerta Äidinmaata ja toinen UIT:n Sata lasissa!-revyyn ensi-ilta. Hauskaa oli Peacock-teatterin katsomossa jälleen ja varsinkin Lennu, puhelinongelma kokouksessa ja vanhat sekä uudet kotimaiset biisit ja Jean S:n show olivat viihdyttäviä. Kesäkuussa rynnättiin kesäteattereiden penkeille, mainitaan niistä Keski-Uudenmaan Teatterin Tankki täyteen, Järvenpään teatterin Niskavuoren nuori emäntä ja Pesäkallion kesäteatterin Seitsemän veljestä. Näistä kaikki olivat oikein hyviä, erityisesti Pesiksen veljessarja oli minun mieleeni ja seitsemän nuoren miehen pariin palasin toisenkin kerran sitten heinäkuun lopulla. Heinäkuussa myös Suomenlinnassa nähtiin velisarjan tempauksia, kun Ryhmäteatteri toi Seitsemän veljestä Hyvän omantunnon linnakkeeseen. Hieno oli tämä versio myös, ja uudelleen palasin myös näiden veljesten pariin. Pauli Patisen ohjaama ja koollekutsuma porukka toteutti Bonnie & Clyde-esityksen, joka oli sateisesta ja viileästä ilmasta huolimatta ihan mahtava! Lahden Uusi Kesäteatteri taas kertoi naisten tarinaa Hyvät siskot!-esityksessä. Elokuussa päästiin remontin jälkeen ihailemaan Helsingin kaupunginteatteria näytäntökauden avajaisissa ja Myrskyluodon Maija juhlisti kotiinpaluuta suurella näyttämöllä. Laura Alajääski on mielettömän hyvä Maija, ja Antti Timosen suutari Pelle jäi mieleen myös. Taivallahden kesäteatterissa kävin yhtenä päivänä ihastelemassa kaksi erilaista esitystä, Tukkijoella ja Risto Räppääjä ja villi kone. Huomio muuten Voice of Finlandin katsojat! 5. tammikuuta starttaa ohjelma ja tulevalla kaudella on mukana molemmissa Taivallahden esityksissä nähty Taneli Läykki!
Syyskuussa Turun kaupunginteatterissa seilattiin Viimeisen laivan kyydissä ja kuuntelen musikaalin soundtrackiä (englanniksi) aina välillä läpi, hienoja biisejä ja hienosti soivat Turussa myös. Järvenpään teatterin Vanja-eno oli vähän hämmentävä mutta oikein mainio, minä pidin kovasti. Mainitaan tästä vielä erikseen Kalle Tahkolahti, jonka rooli jäi erityisesti mieleen. Helsingin kaupunginteatterissa, Arena-näyttämöllä nauratti varsin viihdyttävä Palkkamurhaajan painajainen (mahtavat Santeri Kinnunen ja Iikka Forss!). Lokakuun alussa lennettiin isän ja pikkusiskon kanssa Iso-Britanniaan ja mentiin tutuillemme Haywards Heath-nimiseen kaupunkiin. Teatterissa kävin kerran (Lontoossa) ja esitys oli National Youth Theatren Jekyll and Hyde. Hieno versio, jota oli tuotu nykyaikaan ja Jekyll/Hyde-roolit olivatkin Henry Jekyllin leskellä. Erilainen tarina kuitenkin kuin "oikeassa" Jekyllissä ja Hydessä. Suuntasimme ulkomaanreissulla myös Birminghamiin the Nec-areenalle Horse of the Year-showhun, jossa oli tosi mielenkiintoista käydä ja vertailla sitä Suomen HIHSiin tai Hevoset-messuihin. Mahtava ja iso tapahtuma, kävimme siellä torstaina joka ei ollut vielä mikään pääluokkien päivä, joten ihmisiä ei ollut liikaa, vaikka kaikenlaista koko ajan tapahtuikin. Suurin iloni oli nähdä livenä Atkinson Action Horses-tyypit, joiden hevosia voi nähdä mm. Peaky Blinders- ja Poldark-tv-sarjoissa. Pääsinpä vaihtamaan pari sanaa Ben Atkinsonin kanssa myös, ihanaa!
Jekyll&Hyde-teema jatkui Suomessakin Salon Teatterissa, jossa kyseinen esitys nähtiin. Huh huh, sanon. Peter Nyberg Jekyllin ja Hyden roolissa/rooleissa oli kyllä sellainen että oksat pois! Taitavaa, intohimoista ja hienoa roolin tekemistä, komeaa laulua ja hyvän ja pahan kamppailun selkeää esille tuomista. Harmittaa että en päässyt kuin kerran katsomoon, olisin ihan ehdottomasti halunnut uudelleenkin. Lahden kaupunginteatterissa valloitti ihastuttava Elvis-biiseillä höystetty Love Me Tender ja Helsingin kaupunginteatterissa uljas ja hieno Mannerheim ja saksalainen suudelma (Asko Sarkola on tosi hyvä Mannerheim!). Cirque du Soleilin Varekai ihastutti Hartwall Arenalla. Marraskuussa uusintakatselussa oli Tampereen teatterin Näytelmä joka menee pieleen (pieleen meni edelleen) ja ensi-illassa Suomen hauskin mies HKT:llä. Ehdottomasti yksi parhaista tänä vuonna ja Heikki Ranta tässäkin ihan mahtava. Ja Martti Suosalo! Suomi-teema jatkui Keski-Uudenmaan Teatterissa Suomenhevosen tarinalla Ratsastuskeskus Ainon maneesissa. Suomen ja suomenhevosen historia kulkivat käsi kädessä ja hevosihmisenä olin heti aivan myyty. Uuras ja Kiripassi saavat erityisaplodit tästä! Ja mainitsinko Musiikkiteatteri NYTin? Heidän mielettömän hauska ja hieno joulushownsa Vain Jouluelämää oli yksi vuoden parhaista myös.
Joulukuu alkoi mahtavan Johannes Holopaisen upealla Sotilaspoika-monologilla. Johannes nähtiin myös KOM-teatterin huippuhyvässä MyBabyssä, josta pidin todella paljon. Mielenkiintoinen, hauska ja kekseliäs juttu, tosi hyvä! Helsingin kaupunginteatterin Studio Pasilassa lavan valtasi ShedHelsingin Prinsessa Ruusunen - Paluu tulevaisuuteen, josta nautin kovasti ja josta todella näki sen ilon, innostuksen ja onnen, kun pääsi lavalle toteuttamaan jotain näin hienoa.
Sanoisin, että vuosi 2017 oli oikein onnistunut sekä teatterin että muun elämän kannalta ja vuoteen 2018 on hyvä suunnata tämän jälkeen. En vielä tiedä, mikä on ensi vuoden eka esitys, mutta ainakin luvassa on Rakastunut Shakespeare HKTllä, vuoden 1918 muistelua monella rintamalla, Suomen hauskimman miehen uusintakatselu ja teatterimatka Lontooseen jossain vaiheessa vuotta. Pääsykokeet yliopistoihin taas ovat luvassa muun elämän osalta, hui. Olen tosin ihan luottavaisin mielin ja odotan uusia juttuja jo innolla. Ylioppilaaksikin pitäisi valmistua ja pikkuvarsasta vuotiaaksi muuttuneen Mitjan kanssa riittää varmasti seikkailuja, muiden hevosten kanssa toki myös. Kaikenlaista siis. Sitä odotellessa.
Hyvää uutta vuotta 2018 kaikille!
Teatterissa kävin siis 71 kertaa, joka on 18 kertaa enemmän kuin viime vuonna. Esityksiä taas näin 24 enemmän kuin viime vuonna. Jälleen kerran jäi näkemättä sellaisia juttuja, jotka kiinnostivat tosi, tosi paljon, mutta aikaa ei kai kenelläkään ole liikaa, ei minullakaan, joten tähän oli tyytyminen tällä kertaa. Enkä valita, näin monta huippujuttua ja muistelen niitä innoissani!
Tammikuussa kävin vielä viimeisen kerran kuuntelemassa rokkia ja ihailemassa kasarityyliä Turussa Rock of Ages-musikaalin merkeissä. Tässä oli kyllä sellainen juttu, että meikäläinen piti tosi paljon, ja Mikael Saari & Anna Victoria Eriksson-duo teki hienot roolit. Helmikuussa esityksiä kertyi, mainitaan niistä nyt Kirka HKT:llä (Heikki Ranta oli ihan loistava Kirka, uusi tuttavuus minulle ja varmasti tahdon nähdä hänmet lavalla monta kertaa vielä) ja yksi tämän vuoden suosikeistani, Äidinmaa Espoon kaupunginteatterissa. Ai että miten paljon Äidinmaasta pidinkään, niin hieno! Onneksi muistelua helpottaa Spotifysta löytyvä Pakahtuva sydän-biisi. Mikael Saari löytyi tässäkin lavalta, ja samoin aika paljon muutakin lahjakasta porukkaa, esimerkiksi Peter Nyberg, Helmi-Leena Nummela ja Vilma Kinnunen. Turussa ihasteltiin Tom of Finland-musikaalia ja sehän oli oikeinkin hieno! Helmikuussa alkoivat myös Lahden MM-kisat ja siellähän tämän urheilufanin sydän meinasi pakahtua, kun suosikkihiihtäjää ja -mäkihyppääjää juoksentelee ympärillä ja menestyy kilpailuissa.
Maaliskuussa tapahtui sellainen teatteriin liittyvä juttu, että kuukauden mittainen työssäoppimisjaksoni alkoi Keski-Uudenmaan Teatterissa. Meillä on lukiossa mahdollisuus tällaiseen, ja ensimmäisen osan vietin MM-kisoissa ja lopun aikaa KUTissa. Hurjan kivaa, opettavaista, mielenkiintoista, mukavaa ja ihanaa! Kiitoksia KUTin väelle mahtavasta kuukaudesta! Tästäpä syystä näin monta Keski-Uudenmaan Teatterin juttua, mm. Mechelinin treenit ja Viiru, Pesonen ja Kososen kukko-esityksen. Teatteri Siperia Tampereella teki Eikä kukaan meitä enää etsi-nimisen, ilmastonmuutosta käsittelevän näytelmän, joka on ehdottomasti yksi tämän vuoden suosikeistani. Todella hyvä! Kolmikko Marika Heiskanen, Karoliina Blackburn ja Jaakko Ohtonen sekä jääkarhu Tytti Marttila tekivät hienoa työtä lavalla. Hämeenlinnan teatterissa nähty Suomi sataa ja tuulee juhli virkistävästi satavuotiasta Suomea. Huhtikuussa oli monta kivaa juttua, mainitaan niistä aivan mahtava Häräntappoase Kotkan kaupunginteatterissa (Juho Markkanen Alluna ja Annuska Hannula Kerttuna jäivät mieleen, hieno pääpari), lukiolla vieraillut Ahaa Teatterin Katve (ai että miten tykkäsin, upeaa nuorille tehtyä teatteria ja Apulannan hienot biisit) sekä MimoArt Companyn Body Notes. En käy paljoa tanssia katsomassa vaikka pidänkin siitä, joten Body Notes kiehtoi jo siltäkin kannalta, ja olihan se nyt tyylikäs, hauska ja taitavasti tehty. Musiikkiteatteri NYT ilmestyi musiikkiteatterikentälle Photo Sapiens-esityksellä ja nämä tyypit kyllä tekevät sellaisia juttuja, että kannattaapi käydä katsomassa.
Toukokuussa Hevoset Kaivarissa-juttujen, varsan syntymän ja koulunkäynnin lomassa aikaa oli vain kahdelle teatterivierailulle. Toinen oli viides (ja viimeinen, nyyh) kerta Äidinmaata ja toinen UIT:n Sata lasissa!-revyyn ensi-ilta. Hauskaa oli Peacock-teatterin katsomossa jälleen ja varsinkin Lennu, puhelinongelma kokouksessa ja vanhat sekä uudet kotimaiset biisit ja Jean S:n show olivat viihdyttäviä. Kesäkuussa rynnättiin kesäteattereiden penkeille, mainitaan niistä Keski-Uudenmaan Teatterin Tankki täyteen, Järvenpään teatterin Niskavuoren nuori emäntä ja Pesäkallion kesäteatterin Seitsemän veljestä. Näistä kaikki olivat oikein hyviä, erityisesti Pesiksen veljessarja oli minun mieleeni ja seitsemän nuoren miehen pariin palasin toisenkin kerran sitten heinäkuun lopulla. Heinäkuussa myös Suomenlinnassa nähtiin velisarjan tempauksia, kun Ryhmäteatteri toi Seitsemän veljestä Hyvän omantunnon linnakkeeseen. Hieno oli tämä versio myös, ja uudelleen palasin myös näiden veljesten pariin. Pauli Patisen ohjaama ja koollekutsuma porukka toteutti Bonnie & Clyde-esityksen, joka oli sateisesta ja viileästä ilmasta huolimatta ihan mahtava! Lahden Uusi Kesäteatteri taas kertoi naisten tarinaa Hyvät siskot!-esityksessä. Elokuussa päästiin remontin jälkeen ihailemaan Helsingin kaupunginteatteria näytäntökauden avajaisissa ja Myrskyluodon Maija juhlisti kotiinpaluuta suurella näyttämöllä. Laura Alajääski on mielettömän hyvä Maija, ja Antti Timosen suutari Pelle jäi mieleen myös. Taivallahden kesäteatterissa kävin yhtenä päivänä ihastelemassa kaksi erilaista esitystä, Tukkijoella ja Risto Räppääjä ja villi kone. Huomio muuten Voice of Finlandin katsojat! 5. tammikuuta starttaa ohjelma ja tulevalla kaudella on mukana molemmissa Taivallahden esityksissä nähty Taneli Läykki!
Syyskuussa Turun kaupunginteatterissa seilattiin Viimeisen laivan kyydissä ja kuuntelen musikaalin soundtrackiä (englanniksi) aina välillä läpi, hienoja biisejä ja hienosti soivat Turussa myös. Järvenpään teatterin Vanja-eno oli vähän hämmentävä mutta oikein mainio, minä pidin kovasti. Mainitaan tästä vielä erikseen Kalle Tahkolahti, jonka rooli jäi erityisesti mieleen. Helsingin kaupunginteatterissa, Arena-näyttämöllä nauratti varsin viihdyttävä Palkkamurhaajan painajainen (mahtavat Santeri Kinnunen ja Iikka Forss!). Lokakuun alussa lennettiin isän ja pikkusiskon kanssa Iso-Britanniaan ja mentiin tutuillemme Haywards Heath-nimiseen kaupunkiin. Teatterissa kävin kerran (Lontoossa) ja esitys oli National Youth Theatren Jekyll and Hyde. Hieno versio, jota oli tuotu nykyaikaan ja Jekyll/Hyde-roolit olivatkin Henry Jekyllin leskellä. Erilainen tarina kuitenkin kuin "oikeassa" Jekyllissä ja Hydessä. Suuntasimme ulkomaanreissulla myös Birminghamiin the Nec-areenalle Horse of the Year-showhun, jossa oli tosi mielenkiintoista käydä ja vertailla sitä Suomen HIHSiin tai Hevoset-messuihin. Mahtava ja iso tapahtuma, kävimme siellä torstaina joka ei ollut vielä mikään pääluokkien päivä, joten ihmisiä ei ollut liikaa, vaikka kaikenlaista koko ajan tapahtuikin. Suurin iloni oli nähdä livenä Atkinson Action Horses-tyypit, joiden hevosia voi nähdä mm. Peaky Blinders- ja Poldark-tv-sarjoissa. Pääsinpä vaihtamaan pari sanaa Ben Atkinsonin kanssa myös, ihanaa!
Jekyll&Hyde-teema jatkui Suomessakin Salon Teatterissa, jossa kyseinen esitys nähtiin. Huh huh, sanon. Peter Nyberg Jekyllin ja Hyden roolissa/rooleissa oli kyllä sellainen että oksat pois! Taitavaa, intohimoista ja hienoa roolin tekemistä, komeaa laulua ja hyvän ja pahan kamppailun selkeää esille tuomista. Harmittaa että en päässyt kuin kerran katsomoon, olisin ihan ehdottomasti halunnut uudelleenkin. Lahden kaupunginteatterissa valloitti ihastuttava Elvis-biiseillä höystetty Love Me Tender ja Helsingin kaupunginteatterissa uljas ja hieno Mannerheim ja saksalainen suudelma (Asko Sarkola on tosi hyvä Mannerheim!). Cirque du Soleilin Varekai ihastutti Hartwall Arenalla. Marraskuussa uusintakatselussa oli Tampereen teatterin Näytelmä joka menee pieleen (pieleen meni edelleen) ja ensi-illassa Suomen hauskin mies HKT:llä. Ehdottomasti yksi parhaista tänä vuonna ja Heikki Ranta tässäkin ihan mahtava. Ja Martti Suosalo! Suomi-teema jatkui Keski-Uudenmaan Teatterissa Suomenhevosen tarinalla Ratsastuskeskus Ainon maneesissa. Suomen ja suomenhevosen historia kulkivat käsi kädessä ja hevosihmisenä olin heti aivan myyty. Uuras ja Kiripassi saavat erityisaplodit tästä! Ja mainitsinko Musiikkiteatteri NYTin? Heidän mielettömän hauska ja hieno joulushownsa Vain Jouluelämää oli yksi vuoden parhaista myös.
Joulukuu alkoi mahtavan Johannes Holopaisen upealla Sotilaspoika-monologilla. Johannes nähtiin myös KOM-teatterin huippuhyvässä MyBabyssä, josta pidin todella paljon. Mielenkiintoinen, hauska ja kekseliäs juttu, tosi hyvä! Helsingin kaupunginteatterin Studio Pasilassa lavan valtasi ShedHelsingin Prinsessa Ruusunen - Paluu tulevaisuuteen, josta nautin kovasti ja josta todella näki sen ilon, innostuksen ja onnen, kun pääsi lavalle toteuttamaan jotain näin hienoa.
Sanoisin, että vuosi 2017 oli oikein onnistunut sekä teatterin että muun elämän kannalta ja vuoteen 2018 on hyvä suunnata tämän jälkeen. En vielä tiedä, mikä on ensi vuoden eka esitys, mutta ainakin luvassa on Rakastunut Shakespeare HKTllä, vuoden 1918 muistelua monella rintamalla, Suomen hauskimman miehen uusintakatselu ja teatterimatka Lontooseen jossain vaiheessa vuotta. Pääsykokeet yliopistoihin taas ovat luvassa muun elämän osalta, hui. Olen tosin ihan luottavaisin mielin ja odotan uusia juttuja jo innolla. Ylioppilaaksikin pitäisi valmistua ja pikkuvarsasta vuotiaaksi muuttuneen Mitjan kanssa riittää varmasti seikkailuja, muiden hevosten kanssa toki myös. Kaikenlaista siis. Sitä odotellessa.
Hyvää uutta vuotta 2018 kaikille!
