Kirka - surun pyyhit silmistäni @ Helsingin kaupunginteatteri

Näin esityksen medialipulla, kiitos HKT!

kuvat Tapio Vanhatalo

 Eilinen ilta viihdyttiin Helsingin kaupunginteatterin Kirka-musikaalin parissa, seuranani olivat äiti, isi ja pikkusisko.

Täytyy myöntää heti alkuun, että Kirka on - sekä artistina että ihmisenä - minulle vähän tuntematon. Vaikka olenkin kuullut lähes kaikki musikaalin kappaleet, en osannut niitä ennen yhdistää suoraan Kirkaan, vaikka Kirka nimenä olikin tuttu. 

Kirka (Heikki Ranta/Kalle Lindroth) pitää laulamisesta ja tahtoo siitä ammatin. Pian ura laulajana aukeaakin, kun isoveli Sammy (Sami Hokkanen/Juha Lagström) esittelee veljensä Remu Aaltoselle (Petrus Kähkönen), joka ottaa nuoren Kirkan mukaansa keikoille. Pian Kirka huomaakin että suosio etenkin nuorison ja naisten keskuudessa on huimasti nousussa eikä kadullakaan voi oikein kulkea rauhassa. Kirka tapaa Dianan (Sari Haapamäki), mutta tähteys menee rakkauden edelle. Elämä on hittejä ja vaikeuksia, ylä- ja alamäkiä. Kiertueellaan Kirka tapaa Kirstin (Vappu Nalbantoglu), tulevan vaimonsa. Artistin elämä meinaa jyrätä kotielämän, rahavaikeudet kasaantuvat ja hetken näyttää jo pahalta. Sitten tulee taas ylämäki.

Heikki Ranta on loistava Kirka. Sopivan kiltti, rauhallinen ja pohdiskeleva, mutta myös valmiina heittäytymään musiikkimaailmaan ja sen huipulle ilman turhaa odottelua. Ranta tuo lavalle laajan kirjon tunteita ja ajatuksia näytellen ne toimivasti ja luontevasti. Myös Kirkan aikuistuminen vuosien varrella toimii hyvin. Laulu kuulostaa tyylikkäältä ja pidin erityisesti Strangers In The Night, Neidonryöstö ja Born To Be Wild-biiseistä.

Sami Hokkasen Sammystä tykkäsin myös paljon, Hokkanen on lavalla kuin kotonaan ja tekee hienon roolin. Sammy on ystävällisen ja vähän huolettoman oloinen tyyppi, josta on helppo pitää. Kari Mattila ja Marjut Toivanen tekevät molemmat hyvät roolit Kirkan vanhempina. Jon-Jon Geitel on hurmaava Danny, samoin Petrus Kähkönen on ihastuttava Remu. Erityismaininta vielä Unto Nuoran kapellimestarille Neidonryöstö-kappaleen aikana, aivan loistava!

Strangers In The Nightin aikana ihastelin jo koreografioita (Mindy Lindblom) ja tanssijoita, ja ilokseni taitava ja riemukas tanssiminen jatkui koko musikaalin läpi. Koreografiat tukevat tarinaa ja olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan, oli hienoa katsoa varsinkin kaikista vauhdikkaimpia tanssikohtauksia. Katsomoa ja eturivin edustaa hyödynnettiin myös hyvin koreografioissa.

Puvustus (Elina Kolehmainen) on silmiähivelevän värikästä ja monipuolista, aikakauteen sopivaa ja oikein tyylikästä. Lavastus (Antti Mattila) ja valot (William Iles) toimivat hienosti ja etenkin valoista pidin monessa kohtauksessa. Kaikki kohtaukset on mielestäni toteutettu hienosti, erityisesti Sammyn onnettomuuskohtaus oli hieno ja Rosa Herpiön rengastanssi upea. Myös kohtaukset, joissa Sammy ja Kirka molemmat olivat paikalla, olivat poikkeuksetta hienoja. Välillä ihmettelin vähän, kun siirryttiin vähän kiukkuisesta ja pettyneestä tunnelmasta suoraan ilakoivaan ja vauhdikkaaseen menoon, mutta ala- ja ylämäet seuraavat toisiaan elämässä ja tietysti myös lavalla. Käsiohjelmalle muuten plussaa myös, ainakin minä, jolle Kirka on vieraampi, sain esittelyteksteistä paljon irti ja käsiohjelma on oikein tyylikäs.

Kirka oli stadin kundi, joten on selvää, että musikaalissa puhutaan stadin slangia eli siis Helsingin murretta. Vaikka olenkin nykynuori ja käynyt paljon Helsingissä ja onhan sieltä toki sanoja siirtynyt tänne maaseutumaisempaan elinympäristöönkin, pakko myöntää että en välillä tajunnut yhtään mistä puhuttiin. Kunhan keskityin vuorosanoihin, pysyin kyllä tarinassa mukana vaikkei jokainen slangisana ollutkaan tuttu. Musikaalin kieli on värikästä ja eläväistä ja sitä kuuntelee mielellään, eli pienet "kulttuurierot" eivät haittaa vaan päinvastoin, stadin slangi kuulostaa hienolta.

Kokonaisuudessaan voin rehellisesti sanoa, että pidin musikaalista paljon enemmän kuin osasin odottaa. Koko porukka esityksen takana on tehnyt loistavaa työtä ja se näkyy esityksen jokaisessa osa-alueessa. Kirka on koskettava, hauska, elämäniloinen, vauhdikas ja tyylikäs. Hieno show, varmasti menen uudestaankin katsomaan!