Ensimmäisen maailman viimeiset lapset @ Helsingin Kellariteatteri

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Kellariteatteri!

kuvat Heidi Bergström

Näin Ensimmäisen maailman viimeiset lapset kenraaliharjoituksessa 17.11, ensi-iltansa esitys saa tänään 19.11.

Millaisessa maailmassa me elämme? Mites meidän sukupolvi noin muuten? Ensimmäisen maailman viimeiset lapset tutkii tekijöidensä sukupolvea esityksen muodossa ja lavalla nähdään erilaisia kohtauksia siitä, millaista on elää tässä ajassa.

Lavalla ovat Kellariteatterin uudet jäsenet, Ali Ahovaara, Anna Airola, Henna Helasvuo, Samuli Hokkanen, Miia Junes, Eeva Kaihola, Milla Kaitalahti, Linnea Kilpeläinen, Kalle Kurikkala, Tuuli Malve, Henna Mäki-Filppula, Lotta Pohjola, Emma Vanninen ja Riku Vuorensola. He tekevät erinomaista työtä ja tuovat lavalle iloa, surua, kiukkua ja onnea. 

Esityksessä käsitelllään ilmastonmuutosta, fossiilisia polttoaineita, maailman pelastusta, synttärijuhlia, vastuun ottamista, konflikteja, turhia esineitä ja paljon muuta. Kohtaukset rytmittyvät toimivasti, lavalla tapahtuu koko ajan jotain kiinnostavaa ja esitys pitää tiukasti otteessaan. Katse harhailee välillä keskellä lavaa olevaan hiililaatikkoon, joka värjää esiintyjien jalat, kädet ja kasvot tummaksi. Heistä jää oikeita hiilijalanjälkiä lattialle.

Tykkäsin tästä tosi paljon. Koko juttu oli toteutettu niin, ettei sitä minusta voisi paremminkaan tehdä. Esitys herätti ajattelemaan sitä, miten ihmiset tuhoavat maapalloa, maailmaa ja toisiaan, mutta tämä ei silti ollut mikään saarna aiheesta "tekisit nyt sinäkin jotain tämän pallon puolesta". Vaikka kyllä esitys vähän käskeekin ajattelemaan maailmaa ja sen tulevaisuutta. Mitä jokainen voisi tehdä?

Erityisen hyviä kohtia olivat Kalle Kurikkalan laulama Mistä mä oisin voinu tietää-kappale, empatja-kohtaus, jossa Ali Ahovaara sai koko ajan kuunnella muiden murheita, loppulaulu, hirveä riita siitä, kuka oikein rikkoi rekvisiitta-maapallon sekä ammatinvalintatesti. Koko juttu oli kuitenkin täynnä hienoja hetkiä, yksityiskohtia ja tapahtumia, joten yhtä parasta kohtausta ei voi valita.

Kokonaisuudessaan hienosti onnistunut esitys, joka saa ajattelemaan eikä päästä katsojaa liian helpolla. Tämä menee 17.12 asti, suosittelen lämpimästi! Vaikuttava juttu, hienoa työtä.