Sivut

tiistai 10. toukokuuta 2016

The Grand Letdown - Mikael Saari (+ pari sanaa levynjulkkareista)

Eka levyarvostelu, osaankohan kirjoittaa mitään…
Mikael Saari julkaisi debyyttialbuminsa The Grand Letdown (Luomusic Records) 6.5. eli viime perjantaina ja juhlisti sitä levynjulkaisukonsertilla Lahden Kaupunginteatterissa. Levyltä löytyy niin UMK kappaleet We Should Be Through ja On It Goes kuin monta muuta biisiä, yksi Queen-coverkin joukossa on, Save Me.
Kuuntelin koko levyn kerralla läpi ja minulla oli siihen hyvä tilaisuus, sillä olin yksin kotona ja sain laittaa mankan raikaamaan niin lujaa kuin halusin, ilman että kukaan häiritsi musiikista nautiskeluani.

Kokonaisuudessaan The Grand Letdown on hieno levy, vaikka kappaleet eroavatkin jonkin verran toisistaan, tietynlainen kaava säilyy koko levyn läpi. Pidän siitä, että taustalla on käytetty paljon viuluja ja selloa, niissä on kaunis ääni joka sopii hienosti kappaleisiin.
Omat lempibiisini levyltä ovat Storms, C’est la Vie ja Pray for My Soul. C’est la Vie on näistä riehakkain ja pirtein, kaksi muuta vähän vakavampia ja herkempiä, mutta upeita kaikki kolme. Ihmettelin vähän sitä, että pari biisiä ovat kokonaan instrumentaalisia, mutta alkuihmetyksen jälkeen ne istuivat hyvin levylle. Levyllä on myös Saaren Stina Koistisen kanssa tekemä kappale Dialogue, joka on niin ikään mainiota kuunneltavaa.
© Susanna Salmi
Kaikista biiseistä ei toki voi yhtä paljoa pitää, mutta kokonaisuutena levyn kyllä kuuntelee läpi eikä rupea vaihtamaan kappaletta kesken kaiken, Saari laulaa hienolla äänellään ja laulujen sanat vaativat kuuntelemaan, jokaisella kappaleella on oma tarina ja ne kaikki haluaa kuulla.
© Susanna Salmi
Levynjulkkareissa istuimme äidin kanssa eturivissä ja heti kun Mikael saapui lavalle, naamalleni levisi hymy joka ei siitä sitten hevillä poistunutkaan. Lava oli kauniisti laitettu, oli isot kankaat seinillä, hienot matot lattialla ja kimaltelevat kattokruunut vielä kokonaisuuden kruunaamassa. Koko 10- henkinen bändi soitti upeasti ja Saari lauloi hienosti, joten nautin täysin rinnoin koko showsta. Mikael oli aidosti onnellisen ja iloisen näköinen koko keikan ajan ja vaatimattomasti pyysi yleisöä olemaan taputtamatta niin kovasti, eihän tässä nyt mitään ihmeellistä… Taputin silti seisaaltani, kun kerran oli niin mahtava show! Konsertin jälkeen kaikki halukkaat pääsivät vielä Mikaelia moikkaamaan, hän jutteli kaikkien kanssa eikä ollut kiire kenelläkään mihinkään. Tästä jäi hyvä fiilis, ja kehuttiin äidin kanssa kilpaa kotona kuinka kiva ilta meillä oli!
© äiti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti