Evakkotytön tarina @ Lahden kaupunginteatteri

kuvat © Aki Loponen

Lahden kaupunginteatterin Evakkotytön tarina seuraa nuoren Eeva- tytön ja tämän perheen tarinaa läpi sotien raastaman Suomen. Karjala vallataan, kodit pommitetaan ja perheenjäsenet joutuvat eroon toisistaan. Kuolema ja pelko on vahvasti läsnä. Miten tästä voi selvitä?

Itse en sotien aikaisesta Suomesta paljoa tiedä, mutta moni meidän teatteriseurueestamme on sotien aikaan ollut lapsi ja muistaa tapahtumat. Heiltä tuli kiittävää palautetta ja koskettava esitys tämä heidän mielestään oli.

Itse katsoin näytelmää erilaisin silmin, koska aihe ei ollut minulle samalla tavalla henkilökohtainen. Arvelisin olleeni nuorin katsoja tänään, ja esitys luultavasti onkin suunnattu enemmän vanhemmille ihmisille. Nautin kuitenkin tarinasta ja sen toteutuksesta, viihdyin katsomossa hyvin ja katselukokemus oli miellyttävä. Olihan tarina itsessään monitasoinen ja koskettava, siinä aukeni monenlaisia näkökulmia niin sotaan kuin elämään ylipäätään.

Lavastus (Pekka Korpiniitty) ja valaistus (Jouni Nykopp) toimivat hienosti, tosin se taustalla riippuva metallikaari (?) jäi merkitykseltään minulle vähän hämäräksi. Junanvaunut muuttuivat näppärästi huoneiksi ja lava eli esityksen mukana tukien tarinaa. Puvustus (Sari Salmela) oli näytelmän ajan henkeen sopiva ja näytti hyvältä.

Näyttelijät tekivät tasaisen hyvää työtä, hahmot olivat yksilöitä ja kukaan ei jäänyt taustalle vaan erottui edukseen. 11- vuotiasta Eevaa näytellyt Annareetta Rautio teki hienoa työtä, samoin myös Eevaa 11-17 vuotiaana näytellyt Raisa Vattulainen, huima määrä tunnetta mukana roolissa! Myös Sirkkaa näytellyt Maiju Saarinen, Teemu Palosaari monessa roolissa ja Mirja Räty Pipitätinä jäivät mieleen. Lempihahmoni ja näyttelijäsuoritukseni oli Jarkko Miettinen Tapion roolissa, tämä oli hieno hahmo ja tykkäsin paljon Tapion muutoksesta esityksen aikana. Alun vakava, mutta leikkisä nuori pastori säilytti vakavuuden ja leikkisyyden, mutta muuttui myös hiljaisemmaksi ja elämää kokeneeksi mieheksi.

Kokonaisuudessaan kaipaisin ensimmäiseen puoliaikaan hiukan tiivistystä, sillä toinen puoliaika oli viihdyttävämpi katsoa ja pysyin paremmin tarinassakin perillä. Minulta meni hetki tutustua hahmoihin ja oppia kuka on kuka, joten ehkä tämäkin vaikeutti alun seuraamista.

Evakkotytön tarina on elämänmakuinen, herkkä ja inhimillinen tarina sotakokemuksista lapsen silmin. Se viihdyttää ja koskettaa, unohtamatta sitä, että esitys herättää myös ajattelemaan.