Teatterinna-palkinto 2025 – Voittajat

Teatterinna-palkinto tarkoittaa palkintoa, joka jaetaan teattereille, näyttelijöille ja esityksille. Palkinnon saajan päättävät katsojat. Teatterinna-palkintoprosessi etenee seuraavanlaisesti: ensin yleisö saa ehdottaa jokaiseen kategoriaan mieleistään ehdokasta, sitten kolme eniten ääniä saanutta ehdotusta siirtyvät seuraavalle kierrokselle, jossa niiden joukosta äänestetään voittaja.

Historian neljännet Teatterinna-palkinnot on nyt jaettu, ja tästä postauksesta löytyvät kaikki voittajat perusteluineen. Teatterinna-palkinnon ehdokkaat ja voittajat valitaan yleisöäänestyksen kautta, eli tämä on täysin yleisöpalkinto. Äänestäjiä oli tänä vuonna 1461 kappaletta, enemmän kuin koskaan ennen! Eniten ääniä annettiin Vuoden teatteri-kategoriassa (988 kpl). Suuri kiitos kaikille palkinnon saajia ehdottaneille ja äänestäneille. Ja suuret onnittelut kaikille finalisteille ja voittajille!

Arvontapalkintojen voittajille on lähtenyt sähköposti, tarkkailkaahan arvontaan osallistuneet siis postilaatikkojanne.

Rumpujen pärinää, kiitos, sillä tässä ovat Teatterinna-palkintovoittajat vuosimallia 2025!

 Vuoden teatteri

IN-Teatteri (43,2% äänistä)

Vuonna 2024 juhlavuottaan viettänyt ja 45-vuotta täyttänyt IN-Teatteri on iisalmelainen harrastajateatteri, jossa on vuosikymmenten varrella esitetty vaikka ja mitä klassikoista musiikkiteatteriin ja komediasta draamaan. Viime vuonna ohjelmistossa olivat Kari Hotakaisen näytelmä Ihmisen osa ja teatterin kantaesittämä nuortennäytelmä Shell's Angels 2 – Kalajoen hiekat, jotka molemmat kiinnostivat katsojia ja saivat innokasta ja hyvää palautetta. Yhteisöllisyydestä, hienoista esityksistä ja teatterin ilosta kiitelty, Iisalmen Työväentalolla toimiva IN-Teatteri saa katsojilta nyt Vuoden teatteri-tunnustuksen.

Äänestäjien perusteluja:

"Teatteri on tuonut valtavasti iloa ja elämää pienelle paikkakunnalle. Iisalmessa teatteria tehdään vain harrastuspohjalta. IN-teatterin esitykset ovat vetäneet paljon katsojia ja he ovat saaneet myös nuoret innostumaan teatterista sekä katsojina, että myös teatterintekijöinä."

"Timanttinen, paikallinen, osallistava, yhteisöllinen, ajankohtaisiin teemoihin pureutuva teatteri."

"IN-teatterin yhteisöllisyys on jotain käsittämätöntä ja sen näkee ja tuntee aina, kun on katsomossa tai lavalla."

"Lähellä ihmistä. Omaleimaista ja ennakkoluulotonta aihevalintaa ajassa. Osallistaa eri ikäisiä teatterin pariin sekä näyttämölle että katsomoon. "

"Niin laadukasta teatteria ja upea some! ❤️❤️"

Tampereen Työväen Teatteri 32,3% äänistä

"Tampereen Työväen Teatterissa on jotain kiehtovan kaunista ja sinne on aina ilo mennä!"

Tampereen Teatteri 24,5% äänistä

"Jatkuvasti laadukas, korkeatasoinen ja jokaiselle jotakin tarjoava ohjelmisto, joka ei kuitenkaan leviä laajuudessaan käsiin."

Vuoden musikaali

Moulin Rouge! (48,1% äänistä)

(Helsingin kaupunginteatteri)

Täysille katsomoille alusta saakka esitetty musikaalispektaakkeli Moulin Rouge! tarjoilee loistavia koreografioita, huikeita musiikkinumeroita, suuren rakkaustarinan ja sädehtivän kokonaisuuden. Anders Albienin ohjaama musikaali sai ensi-iltansa Helsingin kaupunginteatterissa syksyllä 2024, ja esityksiä on lähes loppuunmyydyn kevään 2025 lisäksi myös tämän vuoden syksyllä. Pääosissa ihastuttavat Martti Manninen ja Jennie Storbacka, ja mukana ovat myös muun muassa Risto Kaskilahti, Matti Leino ja Antti Lang. Popmusiikilla kuorrutettu klassikkoelokuvan musikaaliversio on hurmannut katsojat, ja nyt he ovatkin äänestäneet Moulin Rougen! Vuoden musikaaliksi.

Äänestäjien perusteluja:

"Musikaalin tunnelma imaisi mukaansa heti saliin astuttua, kaikkea tapahtui jo ennen varsinaista esityksen alkua. Mielettömän taitavat tanssijat ja laulajat. Mahtavia biisejä. Esitys vei täysin mukanaan ja meni tunteisiin."

"Mieletön esitys ja jokaiselta näyttelijältä todella fyysinen teos. Iso arvostus heitä kohtaan!"

"Itkin, nauroin, lauloin ja vähän tanssinkin mukana! Kansainvälisen musikaalituotannon tasoa!"

"Upea kokonaisuus täynnä käsittämätöntä ammattitaitoa eri taiteen osa-alueilta. Räjäytti tajunnan!"

"Upea kokonaisuus, koreografiat ja laulut loistavia!!"

"Eihän tällaista musikaalia ole aikaisemmin Suomessa nähty! Pelkkää ilotulitusta alusta loppuun. Ja mikä ammattitaito kaikilla! Liput varattuna jo toiselle kerralle. Can't wait!"

School of Rock 33,4% äänistä (Tampereen Työväen Teatteri)

"Todellinen elämys, jossa tunnetilat vaihtuvat  kutkuttavalla tavalla ja elät mukana koko esityksen ajan hurjassa tähtisateessa ❤️"

Minna Craucher 18,6% äänistä (& Espoon teatteri)

"Omaleimaista, kotimaista, uutta ja uudenlaista - ja näistä syistä valtavan voimakasta ja puhuttelevaa, mikä tuntuu taiteelle tärkeältä näinä aikoina."

Vuoden puhenäytelmä

Shell's Angels 2 – Kalajoen hiekat (56% äänistä)

(IN-Teatteri)

Iisalmelaisen kirjailijan Jyri Paretskoin samannimiseen kirjaan perustuva Shell's Angels 2 – Kalajoen hiekat on jo toinen IN-Teatterin toteuttama Shell's Angels-näytelmä. Mopojengistä, nuoruudesta, ystävyydestä, ihastumisesta ja hauskanpidosta kertova Kalajoen hiekat toi näyttämölle sekä aivan uusia teatterin harrastajia että kokeneempia konkareita, ja Satu Hukkasen ohjaamaa esitystä kehuttiin erityisesti mukaansatempaavuudesta, huumorista, musiikista ja nuorten roolisuorituksista. Olisinpa itsekin halunnut tämän nähdä, Shell's Angels-kirjasarja on nimittäin luettu ja tykätty! Ne, jotka ovat esityksen katsoneet, ovat melkoisella äänivyöryllä äänestäneet Kalajoen hiekat Vuoden puhenäytelmäksi.

Äänestäjien perusteluja:

"Tässä huikean hienossa näytelmässä nuoret tekevät teatteria nuorille - taidolla, tunteella ja ennennäkemättömällä draivilla! Ohjaus, musiikki ja näytteleminen ovat kaikki huipputasoa. Tekemisestä paistaa läpi työryhmän keskinäinen luottamus ja usko omaan tekemiseen."

"Upeita ja rohkeita nuoria!!"

"Nuoria aidosti tavoittava näytelmä, jossa mukana ovat niin nuoret kuin aikuisetkin. Nuoret pääosan näyttelijät todella taitavia. Musiikkivalinnat tukivat tarinaa ja olivat mukaansa tempaavia. "

"Humoristinen näytelmä, nauroin paljon!"

"Ihan loistava jatko-osa. Ei mitään merkkiä laimentumisesta tai että ensimmäisen "jakson" jälkeen olisi jäänyt puolitiehen. Huippu jatko, lisääkin voisi vielä tulla!"

"Hyvin rakennettu kokonaisuus. Hauska ja mukaansatempaava. Huippu esiintyjät ja taitavat soittajat. Ilo katsoa."

Tiranan sydän 23% äänistä (Turun kaupunginteatteri)

"Onnistunut näyttämösovitus! Myös pelkistetty ilme, onnistuneet tehosteet ja hieno valotyö vakuuttivat isosti. Yksi vuoden suosikeista, johon palaan ajatuksissa välillä edelleen."

Putoavat linnut 21% äänistä (KOM-teatteri)

"Ajankohtainen, hiljaiseksi vetävä mutta tragikoomisen hauska esitys upeilla näyttelijöillä. Jätti pitkäksi aikaa ajattelemisen aihetta."

Vuoden kesäteatteriesitys

Mies joka ei osannut sanoa ei (49,7% äänistä)

(Teatteri Vueremä)

Tuore toimija teatterikentällä, vuonna 2023 perustettu Teatteri Vieremä toi kesällä 2024 Kyrönniemen maisemiin oikean kesäteatteriklassikon, eli Jussi Kylätaskun kirjoittaman Mies joka ei osannut sanoa ein. Satu Hukkasen ohjaamaa esitystä kiiteltiin täysillä rooleihinsa heittäytyvistä näyttelijöistä, hauskuudesta ja siitä, miten hyvin se sopi esityspaikkaansa. Katsojat ovat viihtyneet esityksen parissa, ja sen osoittaa heidän Mies joka ei osannut sanoa eille äänestämänsä Vuoden kesäteatteriesitys-titteli.

Äänestäjien perusteluja:

"Esitys oli ihana."

"Näytelmä oli puitteiltaan huikea ja vanhaa pappilaa oli hyödynnetty oivaltavasti. Roolisuoritukset olivat taidokkaita ja tasapainossa toistensa kanssa. Esitys oli todella hauska olematta yhtään väkisin tehty."

"Taitoa, iloa ja hyvää mieltä tuottava kesäteatteri esitys kauniissa luonnon ympäristössä! Upea suoritus täysin harrastajaryhmältä!"

"Mies joka ei osannut sanoa ei on todellinen taidonnäyte suomalaisesta kesäteatterista. Lavalla loistavat harrastajanäyttelijät heittäytyvät täysillä rooleihinsa. Tässä tukena ja apuna on ollut palkittu ohjaaja Satu Hukkanen. Esitys sai ylistävää palautetta, eikä suotta, katsomo oli ääriään myöten täynnä jokaisessa esityksessä."

"Hienosti toteutettu hienossa miljöössä."

Bonnie & Clyde 26,9% äänistä (Samppalinnan kesäteatteri)

"Upposi heti ensimmäisestä kerrasta, mutta laadunvarmistus piti suorittaa vielä pariin kertaan sen jälkeenkin katsomosta käsin. Täysin pitelemätön omassa kategoriassaan ja todellinen nappisuoritus kaikilla osa-alueilla."

Heathers 23,4% äänistä (Teatteriyhdistys Kulissi)

"Aivan uskomattoman upea ja rohkea kantaesitys! Ihan jokaista aluetta voisi kehua kyseisessä teoksessa. Kävin katsomassa monta kertaa, eikä sekään riittänyt!"

Vuoden tanssiesitys

Macbeth (49,7% äänistä)

(Tampereen Työväen Teatteri, Tero Saarinen Company)

Keväällä 2024 Tanssin Talossa ja syksyllä sitten Tampereen Työväen Teatterissa esitetty, Tero Saarisen koreografioima ja ohjaama (näyttelijäntyön ohjaus Otso Kautto) Macbeth oli uudenlainen tulkinta Shakespearen klassikosta, ja hyvin onnistunut sellainen, mikäli katsojien kehuja on uskominen. Lähes puolet kategorian äänistä saanut Macbeth ilahdutti äänestäjiä muun muassa taidokkaiden esiintyjien saumattomalla yhteistyöllä sekä tanssin ja puheteatterin yhdistelmällä.

Äänestäjien perusteluja:

"Eri taustoista tulevien esiintyjien yhteistyö ja esiintyminen oli saumatonta. Esitys oli kaunis."

"Erikoinen, omalaatuinen ja upea teos. Fyysisen teatterin elementit sykähdyttää. Upea, erilainen tulkinta klassikosta."

"Yhteistyön voimaa ja uskallusta toteuttaa klassikosta tanssiesitys."

"Ihan paras kombo puheteatteria ja tanssia, kun sanat eivät riitä liike jatkaa."

"Upea puvustus ja lavastus, taidokkaat tanssijat."

Silence 33,5% äänistä (Helsinki Dance Company, Kinetic Orchestra, Tanssiteatteri Minimi)

"Silence oli mykistävä!"

Valkopesu 16,8% äänistä (Tanssiteatteri ERI)

"Oli todella hyvä."

Vuoden kotimainen kantaesitys

Shell's Angels 2 – Kalajoen hiekat (47,8% äänistä)

(IN-Teatteri)

Jo Vuoden puhenäytelmäksi valittu Shell's Angels 2 – Kalajoen hiekat pokkaa myös Vuoden kotimaisen kantaesityksen tittelin. Äänestäjät iloitsivat tämän esityksen kohdalla esimerkiksi siitä, että näytelmä on tuonut teatterintekijöiksi paljon nuoria, ja sen aiheet ja teemat sopivat niin nuorempien kuin vanhempienkin katsojien makuun. Harrastajateatterin panostus näytelmään on katsojien mielestä kannattanut, ja moni kertoikin käyneensä katsomassa esityksen useampaan kertaan.

Äänestäjien perusteluja:

"Ihmeen hyvää Iisalmesta. Kirjailijaa myöten paikallisin voimin toteutettu näytelmä. Huikeaa nuorta energiaa ja hienoja suorituksia. Ehjä ja viihdyttävä kokonaisuus."

"Shells Angles 2 – Kalajoen hiekat on vaikuttava ja naurun täyteinen tarina nuorista. Tarina ystävyydestä, nuoruuden tuomista haasteista ja ennen kaikkea ilosta.  Noin 60 henkisen työryhmän ja ohjaaja Satu Hukkasen käsissä, Jyri Paretskoin menestys kirjaan pohjautuva jatko-osa herää upeasti eloon. Katsomoon heijastuu yhdessä tekemisen ja ilon taika."

"Hienoa tekemistä pienen teatterin suurenmoisella porukalla!"

"Tämän esityksen avulla nuoret löysivät teatteriharrastuksen pariin ja saivat upean alun omalle esiintyjäpolulleen ❤️❤️"

Seili 27% äänistä (Seinäjoen kaupunginteatteri)

"Erittäin hienosti toteutettu esitys, jossa oli hienosti käytetty musiikki, laulu, tekniikka, videot, lavastus. Todella hyvät näyttelijät. Aihe tuotiin taidokkaasti esille."

Minna Craucher 25,2% äänistä (& Espoon teatteri)

"Upea ohjaus, taiturimainen käsikirjoitus, loistavat näyttelijät ja hieno musiikki. Esityksen jännite säilyi koko esityksen ajan ja tarina oli puhutteleva."

Vuoden näyttelijä (musikaali, päärooli)

Martti Manninen (39,2% äänistä)

(roolistaan musikaalissa Moulin Rouge!)

Helsingin kaupunginteatterin Moulin Rouge!-musikaalissa Christianin roolin tekevä Martti Manninen on saanut roolityöstään ansaitusti kehuja monesta suunnasta, ja nyt hän saa katsojilta myös Vuoden musikaalipäärooli-tunnustuksen. Monipuolisesti näyttelijäntöitä niin teatterissa, äänirooleissa kuin Pikku Kakkosen Nalle-sarjan Apinanakin tehnyt Manninen on viime vuonna nähty Christianin lisäksi muun muassa Pienen merenneidon Erik-prinssinä ja Forever Young-musiikkikomediassa. Mannisen hehkutettua roolityötä Moulin Rougessa pääsee näkemään vielä keväällä ja syksyllä 2025.

Äänestäjien perusteluja:

"Miten se jaksaakin olla aina niin pro!"

"Vaikka esitys on täynnä toinen toistaan loistavampia  esiintyjiä, nousee Manninen roolissaan kaiken kruunuksi. Kun kaikki loksahtaa paikoilleen, tulos on niin paljon enemmän kuin osiensa summa. Taustalla on rautaista ammattitaitoa ja paljon työtä, ja kun se tiivistyy aivan erityisellä tavalla, syntyy timantti. Tämä on teatterin taikaa."

"Mikä karisma, mikä valovoima! Uskomaton esitys!"

"Martti on mielettömän lahjakas ammattilainen, jonka roolitöitä on ollut ilo seurata. Olen aina uskonut kaiken mitä hän sanoo tai tekee, ammattilaisuudesta kertoo se, että katsomossa uskotaan kaikki lavalla tapahtuva todeksi. Hyvä Martti! ❤️"

"Ei oo riittäviä sanoja kehumaan! Uskomaton lahjakkuus."

"Martti kantoi täydellisen itkuisine surusilmineen musikaalia harteillaan, valtameren tunneskaala!"

Atte Antikainen 31,7% äänistä (musikaalista Veriveljet)

"Atte tekee vuodesta toiseen laadukkaita ja taidokkaita rooleja Kuopion kaupunginteatterin lavalla. Hänen heittäytymiskykynsä on aivan omaa luokkaansa, ja hauskana nostona on erityisen sympaattista seurattavaa kun hän näyttelee lasta. Veriveljissä Atesta nähdään oikeastaan kaikki parhaat puolet ja vähän enemmän, kun hän pääsee näyttelemään roolihahmonsa lapsuudesta aina aikuisuuteen asti. Rooli oli kaikkinensa äärimmäisen upea, koskettava ja taitavasti tehty!"

Jaakko Wuolijoki 29,1% äänistä (musikaalista School of Rock)

"Jaakon energinen ja mukaansatempaava Dewey pitää otteessaan. Wuolijoen kertakaikkiaan kaikki huomioiva lavapreesens on upeaa katsottavaa. Jaakko huomioi musikaalin lapsitähdet, sukkuloi läpi näytelmän käsittämättömän kovalla energialla, eikä pudota energiaansa, saati roolihenkilöään huikean vauhdikkaalla matkalla. Upeaa Jaakko! "

Vuoden näyttelijä (musikaali, sivurooli)

Risto Kaskilahti (43,5% äänistä)

(roolistaan musikaalissa Moulin Rouge!)

Moulin Rouge!-musikaalin seremoniamestari, yökerhon omistaja Harold Zidlerin roolin tekevä Risto Kaskilahti hurmaa katsojat karismallaan, ja saa hienosta roolityöstään kiitokseksi Vuoden musikaalisivurooli-tittelin. Kaskilahti on ehtinyt pitkällä näyttelijänurallaan tekemään rooleja monentyylisissä esityksissä, televisiossa ja valkokankaalla, ja hänet onkin voinut nähdä lavalla niin musikaaleissa, komedioissa kuin vakavissa draamoissakin. Viime vuonna Kaskilahti nähtiin Zidlerin roolin lisäksi muun muassa klassikkodekkari Hiirenloukussa. Moulin Rougen lisäksi Kaskilahden voi nähdä keväällä myös näytelmässä Sinun, Margot.

Äänestäjien perusteluja:

"Risto veti roolinsa pieteetillä ja hurmasi yleisön!"

"Karisma."

"Risto sopii rooliinsa Moulin Rougessa täydellisesti. Hänestä huokuu kokemus ja hän eläytyy rooliinsa niin hyvin!"

"Yllätti muuntautuvuudellaan ja erityisen positiivisesti Chandelierin tulkinnassa."

"Risto veti roolin niin hyvin. Sopivan lipevä, mutta silti niin huolehtiva."

"Aivan loistava energia ja mahtava laulullinen ilmaisu."

Katri-Maria Peltola 29,2% äänistä (musikaalista Veriveljet)

"Upea lauluääni, tasaisen varmaa roolisuoritusta näytelmästä toiseen. Veriveljissä sellainen rooli äitinä, että itsekin toivoisin kuuluvani hänen perheeseensä."

Anne-Mari Alaspää 27,3% äänistä (musikaalista School of Rock)

"Anne-Mari Alaspää on taitava roolissaan rehtorina. Alaspään lauluosuudet saa kyyneleet valumaan ja hänen roolihahmonsa kautta, yleisössä pystyy samaistumaan hahmon kipupisteisiin. Alaspää näyttelee taitavasti, lapsitähdet huomioon ottaen upeasti läpi musikaalin."

Vuoden näyttelijä (puhenäytelmä, päärooli)

Ella Mettänen (40,8% äänistä)

(roolistaan näytelmässä Taru Sormusten herrasta)

Rakastetun Frodo-hobitin roolin Tampereen Teatterin, Tampere Filharmonian ja Tampere-talon suurtuotannossa Taru Sormusten herrasta tehnyt Ella Mettänen on katsojien mielestä ansainnut Vuoden näytelmäpäärooli-tittelin, ja hänen onnistunut roolityönsä on saanut paljon kehuja. Niin musikaaleissa kuin näytelmissä vuosien varrella nähty Mettänen on Frodon roolin lisäksi esiintynyt viime vuonna KOM-teatterin Putoavat linnut-näytelmässä. Tänä keväänä hän on kertojan roolissa Tampere Filharmonian koko perheen Kuinkas sitten kävikään?-konsertissa.

Äänestäjien perusteluja:

"Hieno näyttelijä ja ihminen!"

"Mettänen tuntui löytävän jokaiseen kohtaukseen juuri oikean sävyn."

"Ella Mettänen toi Frodon hahmon loistavasti lavalle! Olemus oli juuri niinkuin kuuluisikin, pieni pilke silmäkulmassa kaiken keskellä."

"Mettänen herätti hahmon todella eloon ja tunteet välittyivät vahvasti katsomoon."

"Äärettömän suuri työ mutta sitäkin suurempi onnistuminen!"

Santeri Niskanen 37,1% äänistä (näytelmästä Kuolleista herännyt)

"Santerin näyttelijäntaiteesta olen pitänyt siitä asti, kun olen hänet ensi kertaa nähnyt Koljonvirta teatterissa. Hänen ilmeillä ilmaisu ja gestiikka on äärimmäisen mielekästä seurattavaa ja paikoin suupieliä ylös nostattavaa. Santeri tekee eri taitavasti roolin kuin roolin ja nyt oli varsin ilahduttavaa nähdä hänet pääroolissa kaupunginteatterin lavalla. Santeri jos kuka sopi Jönni Lumperin rooliin tähän vauhdikkaaseen näytelmään!"

Niki Rautén 22,1% äänistä (näytelmästä Tiranan sydän)

"Upea roolisuoritus Tiranan sydän -näytelmässä. Tosin tämä ei ole mikään ihme, sillä on aivan sama minkä roolin hän tekee, niin priimaa tulee joka tapauksessa!"

Vuoden näyttelijä (puhenäytelmä, sivurooli)

Sanna Majuri (42,8% äänistä)

(roolistaan näytelmässä Veljeni Leijonamieli)

Sofian roolin Helsingin kaupunginteatterin Veljeni Leijonamieli-näytelmässä tekevä Sanna Majuri saa katsojilta kiitosta kauniista roolistaan, ja ansaitsee siitä Vuoden näytelmäsivurooli-palkinnon. Monista musikaaleista, näytelmistä ja luetuista äänikirjoista tuttu Majuri on viime vuonna nähty Veljeni Leijonamielen lisäksi muun muassa Rakas Evan Hansen- ja Dancer in the Dark-musikaaleissa. Keväällä Majurin voi nähdä Veljeni Leijonamielessä sekä näytelmässä Sinun, Margot.

Äänestäjien perusteluja:

"Mieluinen."

"Veljeni Leijonamieli oli koskettava ja kauniilla tavalla sydäntä särkevä esitys. Sanna Majurin roolityöskentely tukee tarinan kulkua hienosti."

"Ihana näyttelijä!"

"Teki hyvää työtä roolissaan ja aina on kiva nähdä hänet lavalla."

Katariina Lantto 29% äänistä (näytelmästä Kuolleista herännyt)

"Loistava roolissaan!"

Heidi Herala 28,2% äänistä (näytelmästä Ilon aika)

"Koskettava ja kepeä samanaikaisesti."

Teatterinnan erityismaininnat!

Tuttuun tapaan jaan jälleen myös Teatterinnan erityismaininnat. En itse ehdota tai äänestä voittajia, vaan haluan sen sijaan jakaa maininnat niille teattereille, esityksille ja näyttelijöille, jotka ovat tehneet minuun isoimman vaikutuksen, tuoneet eniten iloa, saaneet ajatukset hyrräämään, tai muuten vain olleet niin hyviä, että tahdon ne nostaa esille.

Vuoden teatteri

& Espoon teatteri

Espoon teatteriin on aina ihana mennä, sillä teatteritila itsessään on lämmin, viihtyisä ja kotoisa, ja henkilökunta se vasta lämmintä ja ystävällistä onkin. & tarjoilee tosi monipuolista ohjelmistoa, sekä omaa tuotantoa että vierailuja, ja vaikka meikä on aika harvoin tässä teatterissa käynyt, on jokainen vierailukerta ollut tosi onnistunut. Minna Craucher-musikaalin myötä tie vei viime vuonna Espooseen kahdesti, ja tämä musikaalikantaesitys oli aivan upea. Korkeatasoista, kiinnostavaa ja taiteellisesti tinkimätöntä teatteria tekevä & on juuri sellainen teatteri, jonka ohjelmistojulkaisuja odottaa mielenkiinnolla, ja jonne mennessään tuntee itsensä tervetulleeksi heti ovella. Myös yleisötapahtumat, kuten tekijähaastattelut, ovat &:ssä runsaslukuisia ja kutsuvia.

Vuoden musikaali

Bonnie & Clyde – Samppalinnan kesäteatteri

Tämä nyt ei ole kellekään yllätys, mutta jos on, niin tässä pieni aikahyppy viime kesään: meikä katsoi Bonnien & Clyden kuudesti, ja rakastui tähän Samppiksen versioon täysin. Tästä Bonniesta & Clydesta tuli minulle yksi tärkeimmistä koskaan näkemistäni esityksistä, ja vaikka olinkin ihastunut musikaaliin jo aiemmin Lontoossa, en osannut arvata, että hahmot ja tarina pääsisivät näin lähelle sydäntäni. Paitsi että musikaali oli tunnetasolla tosi vahvasti tehty ja minulle yksi vuoden merkityksellisimmistä jutuista, oli se myös taiteellisesti kovatasoinen ja viimeistä yksityiskohtaa myöten hiottu juuri Samppalinnan maisemiin sopivaksi. Käsittämättömän upeaa työtä kaikilla osa-alueilla, parasta mitä olen Samppiksessa nähnyt. En tiedä, voiko mikään esitys koskaan olla oikeasti täydellinen, mutta mitä useammin tämän Samppalinnan Bonnieta & Clyden katsoin, sitä täydellisemmältä produktio näytti, kuulosti ja tuntui. Jos minulle nyt annettaisiin aikakone, se ylikuumenisi siitä määrästä matkoja, jotka tekisin Samppalinnanmäelle ja kesään 2024.

Vuoden puhenäytelmä

Uuteen nousuun – Q-teatteri

Uuteen nousuun oli yksi viime vuoden ehdottomista kohokohdista, aivan timanttinen teksti ja esitys. Tämä oli hauska, kauhea, kaunis, kipeä, yllättävä ja vaikuttava esitys, jonka liput ansaitusti vietiin käsistä. Koko tekijäporukka onnistui osa-alueillaan, ja näin hienoa teatteria oli suuri ilo nähdä. Tekniikka ja taiteellisuus olivat saumattomasti yhteistyössä, ja tätä esitystä katsoessa pääsi kyllä monenlaisiin tunnelmiin niin tarinan kuin sen kerrontatapojen kautta. Miten loistavia kohtauksia, joista moni jäi lähtemättömästi mieleen!

Vuoden kesäteatteriesitys

Heathers – Teatteriyhdistys Kulissi

Ihana, energinen, hauska ja viihdyttävä Heathers tarjoili Jyväskylässä sydämen täydeltä iloa. Mikä kulttuuriteko Kulissilta tuoda tämä nuorisokulttimusikaali vihdoinkin Suomeen. Ja millä tavalla! Taitavaa tykittelyä niin näyttelijöiden kuin bändin osalta, onnistunut lavastus ja puvustus, ja täysin Heathersin henkeä syleilevä toteutus. Yksi kesän kohokohtia, ennakkoluuloton ja ammattitaitoinen musikaali, josta ei puuttunut sen enempää mustaa huumoria kuin lavalta katsomoon huokunutta esiintymisen iloa.

Vuoden tanssiesitys

Silence – Helsinki Dance Company, Kinetic Orchestra & Tanssiteatteri Minimi

Tänä(kin) vuonna jäi meikän tanssiteatterireissut aika vähään (mutta oli useampi kuin yksi!), mutta vaikka olisin enemmänkin käynyt, niin luulen että Silence olisi silti saanut tämän maininnan. Tyylikäs, vauhdikas, tarkka, lumoava ja hengästyttävä kokonaisuus, jonka koreografinen monipuolisuus, liikekielen vivahteikkuus ja esiintyjien energia veivät täysin mukanaan. Tässä oli taidetta, iloa, fyysisyyttä, vakavuutta ja leikkisyyttä. Tosi mainio, taitavasti rakennettu kokonaisuus.

Vuoden kotimainen kantaesitys

Minna Craucher – & Espoon teatteri

Sähäkkä, tyylikäs, rokkaava, koskettava ja energinen uusi musikaali, jossa toimi kaikki. Kuuden näyttelijän saumaton yhteistyö lavalla näytellen, laulaen ja soittaen toimi erinomaisesti, vitsi mitä talentteja jokainen! Tuntemattomaksi jääneen historiallisen henkilön herättäminen eloon toi katsojien eteen melkoisen tunteiden vuoristoradan, ja modernilla otteella kirjoitettu, sävelletty ja visuaalisesti toteutettu esitys oli musiikkiteatteria parhaimmillaan. Hienoja ratkaisuja niin ohjauksellisesti, musiikillisesti kuin tekstillisesti, tarkasti toteutettu teatteritimantti oli tämä.

Vuoden näyttelijä, musikaali (päärooli)

Martti Manninen (Moulin Rouge!) ja Karlo Haapiainen & Marketta Tikkanen (Bonnie & Clyde)

Moulin Rougen Christianin rooliin on tosi vaikea kuvitella ketään muuta kuin Martti Mannista. Arvasin jo ennen kuin musikaalin näyttelijät julkaistiin, että hänen on oltava se, joka Christianin saappaisiin hyppää, ja niinhän Manninen teki. Ja millä tyylillä! On kyllä sellainen laulutaito, näyttelijäntyön hienovireisyys, komediantaju ja suurten tunteiden tulkinta suotu yhdelle ihmiselle, ettei voi kuin ihailla. Manninen on ottanut hahmonsa omakseen sydän auki, ja se näkyy, sillä Christianin tarina koskettaa aidosti ja vaivattomasti.

Karlo Haapiainen ja Marketta Tikkanen Clyden ja Bonnien roolissa ansaitsevat erityismaininnan nimenomaan kaksikkona, sillä tämä pääparin roolitus lienee yksi parhaista, joita tämän musikaalin kohdalla on missään koskaan tehty. Miten upeasti Haapiainen ja Tikkanen herättivätkään eloon nämä kaksi nuorta elämän kolhimaa rikollista, heidän kiihkeän ja suurten tunteiden värittämän rakkaustarinansa ja leiskuvan intohimon ja päättäväisyyden! Haapiaisen ja Tikkasen kohdalla sain seurata heidän roolitöidensä kasvua ensi-illasta viimeiseen esitykseen saakka, ja sama väkevä, vilpitön roolityö ihastutti ihan jokaisessa näkemässäni vedossa. Vaikka roolityö oli priimaa ihan joka hetkessä, niin erityisesti näyttelijäntyöllinen tarkkuus ja monitasoisuus sekä yhteistyön luontevuus biisien aikana oli erinomaisen upeaa. Miten nyt voin koskaan tottua kehenkään muuhun näitä rooleja vetämässä!

Vuoden näyttelijä, musikaali (sivurooli)

Miko Helppi – Bonnie & Clyde

Paitsi pääroolien, sain kuuden esityksen verran seurata myös Tedin roolin tehneen Miko Helpin roolityötä Bonniessa & Clydessa. Minulle aiemmin etäiseksi jäänyt hahmo kasvoi Helpin käsissä kokonaiseksi ihmiseksi, jolla on tärkeä rooli niin tarinassa kuin suhteessa muihin hahmoihin ja heidän kohtaloihinsa. Helppi antoi Tedille tilaa tuntea ja käydä asioita läpi, ja erityisesti hänen tapansa käsitellä Tedin ristiriitaisia tunteita, ääripäitä rakkautta ja vihaa, ja tämän asemaa lainvalvojana rakastamansa naisen perässä teki vaikutuksen.

Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä (päärooli)

Niki Rautén – Tiranan sydän

Rautén tekee roolinsa aina hienosti, eikä Bujarin rooli ole poikkeus. Tämä on ehkä monitasoisin ja monimutkaisin roolihahmo, jona olen Rauténin nähnyt, ja kylläpä hänen roolityönsä meni syvälle. Rautén teki todella hienovireisen roolin, hän tavoitti väkevästi kaiken sen, mitä Bujar käy läpi, eikä päästänyt roolihahmoaan helpolla, vaikka koko ajan olikin tämän puolella. Bujarin rooli on iso, hän on lavalla tosi paljon, ja käy myös läpi tosi paljon. Rautén kantoi roolinsa varmoin ottein, ja hänet tässä roolissa nähtyäni on vaikea enää ketään muuta siihen kuvitella. Niin kaunis, haikea, inhimillinen ja ristiriitainen roolityö.

Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä (sivurooli)

Ella Lahdenmäki – Thelma ja Loviisa

Lahden kaupunginteatterin hieno ja ajatuksia herättävä Thelma ja Loviisa on täynnä naisenergiaa, ja varsinkin Ella Lahdenmäen roolityö Luciana puhutteli minua. Hänellä on kohtauksiinsa hieno ote, taito tulkita sekä draamaa että komediaa, ja lavalla vahva läsnäolo. Lahdenmäki puhaltaa roolityöhönsä lämpöä ja asennetta, ja on ilmeikäs, taitava näyttelijä.

Kuvien tiedot:

Vuoden teatteri © ?
Vuoden musikaali © Otto-Ville Väätäinen
Vuoden puhenäytelmä © Heikki Sarkala
Vuoden kesäteatteriesitys © Miia Lahtinen
Vuoden tanssiesitys © Mikki Kunttu
Vuoden kotimainen kantaesitys © Heikki Sarkala
Vuoden näyttelijä, musikaali, päärooli © Otto-Ville Väätäinen
Vuoden näyttelijä, musikaali, sivurooli © Otto-Ville Väätäinen
Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä, päärooli © Mikko Karsisto
Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä, sivurooli © Otto-Ville Väätäinen
Teatterinnan erityismaininnat © ? / Otto-Ville Väätäinen / Pate Pesonius / Riku Montonen / Petra Kuha / Darina Rodionova / Otto-Ville Väätäinen / Otto-Ville Väätäinen / Otto-Ville Väätäinen / Otto-Ville Väätäinen / Mitro Härkönen

Teatterinna-palkinto 2026: Ehdotusten jättäminen alkaa 1.1.2026. Ja ensi vuonnahan palkinnot jaetaan jo viidettä kertaa!

Niskavuoren Heta @ Lahden kaupunginteatteri

 Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Lahden kaupunginteatteri!

kuvat © Aki Loponen

Näin Niskavuoren Hetan 31.1.

Uljaan Niskavuoren talon tytär Heta (Annukka Blomberg) viettää häitään, vaan ei sen miehen kanssa, jonka haluaisi. Mutta vatsassa kasvaa lapsi, joka tarvitsee isän, ja renki Akusti (Tapani Kalliomäki) solmii avioliiton Hetan kanssa. Tie vie pieneen ja ränsistyneeseen Muumäen mökkiin, joka ei Hetan arvolle sovi sitten yhtään. Ison talon tytär sulkee emännöimänsä mökin kaikilta vierailijoilta, kunnes uusi, komea pytinki on pystyssä. Heta pitää elämänsä ohjaksia käsissään lujin ottein, ei taivu, ei murru, ei anna periksi. Ei vaikka mikä olisi. Vuosikymmenet kuluvat, maailma muuttuu, ihmiset kasvavat, mutta Heta kulkee samaa tietä kuin aina, ylpeyden, katkeruuden ja päättäväisyyden tietä. Eikä horju, koskaan.

Olen nähnyt lavalla aiemmin kaksi Niskavuori-tarinaa, vuonna 2017 Niskavuoren nuoren emännän Järvenpään kesäteatterissa ja 2019 Niskavuoren naiset Teatteri Päivölässä. Muuten nämä suomiklassikot eivät ole minulle kovin tuttuja, vaikka aika monen niskavuorelaisen nimi ja luonne tuli jostain syystä tosi helposti mieleen, kun niitä vähän muistelin. Jääneet siis selvästi edellisistä esityksistä hyvin mieleen, vaikka vain kaksi tarinaa olen nähnyt, ja vuosia sitten molemmat. Tämä kolmas kerta Niskavuoren suvun parissa oli siis myös kolmas eri Niskavuori-näytelmä, jonka olen nähnyt, toivottavasti näen loputkin joskus jossain. Niskavuoren Hetan eli Hella Wuolijoen Niskavuori-näytelmistä osan neljä on Lahteen ohjannut ja lavastanut Mikko Roiha, joka pistää hahmot pelkistetylle lavalle tunteidensa keskelle. Vaalean puun väriset raamit tarinalle antava lavastus nostaa näyttelijät ja heidän työskentelynsä pääosaan, mutta ei jää taustalle vaan on myös tarinallisesti merkittävä monessa kohtaa. Erityisesti liikkuva keskiseinä, joka merkkaa tilaa ja siirtymillään rakentaa mökistä kartanon, on oivallinen elementti. Pidin varsinkin kohtauksista, joissa keskiseinä pyörii – mitä vauhdikkaammin, sitä suuremmat tunteet lavalla tuntuvat kuplivan ja räiskähtelevän. Suuria tunteita Roiha lavalle tuokin, mutta näppärällä tavalla hillitysti ja peitellysti, koko ajan vähän pinnan alla. Silloin tällöin tunteet, sekä positiiviset että negatiiviset, kuohahtavat, ja ne ovat vahvoja hetkiä. Roiha luo lavalle tosi onnistuneen jännitteen, joka kantaa alusta loppuun ja tihenee kohtaus kohtaukselta sujuvasti. Tässä tärkeässä osassa on myös Tatu Virtamon hienovireinen äänisuunnittelu. Riitta Röpelisen tyylikäs, vähäeleinen mutta ilmaisuvoimainen puvustus ja Kari Laukkasen terävä, hienosti esityksen tunnelmaa ja jännitettä seuraileva valosuunnittelu istuvat isolle lavalle luontevasti Roihan lavastuksen rinnalle.

Roihan ohjauksista olen nähnyt aiemmin ainakin Nukkekodin KOM-teatterissa, joka oli tämän Hetan tapaan uudella tavalla tulkittu, modernisoitu klassikko. Hetassa modernisointi ei tosin ole yhtä vahvaa, vaikka ei tässä toki visuaalisesti missään 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa olla, vaan enemmänkin sellaisessa modernissa ajattomuudessa. Hillitty ja tyylikäs, nykyaikaan istuva visuaalisuus on onnistunut ratkaisu, joka antaa tilan tarinalle ja sen ihmisille. Minä en ole koskaan klassikoiden pölyjen pyyhkimistä ja ravistelua vastaan, vaan aivan päinvastoin – modernisoidut, eri tavalla kerrotut ja/tai uudistetut klassikot ovat yksi suosikkijuttujani teatterissa. Roihan ohjaus on hyvin vivahteikasta ja kiinni kohtausten tunnetiloissa ja merkityksissä, ja esityksessä onkin upea, vahva tunnelma alusta loppuun. Minulle tarina itsessään jäi vähän etäiseksi, ehkä siksi, että päähenkilöön on vaikea samaistua ja häntä on hankala ymmärtää, mutta tunnepuolella esitys tuli lähelle. Melodraamaa ja melankoliaa kohottavat laulu ja tanssi, joista erityisesti hääkohtauksen piiri ja Kullan ylistys sekä väliajan jälkeinen Vapauden kaiho olivat todella hienoja. Kokonaisuus on harkittu ja loppuun asti hiottu, ja visuaalisesti tämä tarjoilee aivan huikeita näyttämökuvia kaikkine valoineen, varjoineen, yksin isossa talossa seisovine hahmoineen ja toisiaan kohti ja toisistaan ohi paikoilleen pysähtyneenä katsovine hahmoineen. Suosikkijuttuni esityksessä onkin ehkä juuri se, miten Roihan ohjaus käsittelee hahmojen välisiä suhteita, niihin haudattuja merkityksiä ja sitä, millaisena hahmot toisensa näkevät. Ratkaisut ovat perusteltuja, ja ne toimivat poikkeuksetta erinomaisesti.

Annukka Blomberg vetäisee itsekkään, kylmän, ylpeän ja arvokkuudestaan kynsin hampain kiinni pitävän Hetan roolin järkähtämättömällä otteella. Blomberg ei pehmennä tai turhaan selitä Hetan toimintaa, vaan rakentaa hahmonsa monitasoiseksi ilman, että se verottaa Hetan julmuutta. Melkoisen tyranni täti, totesin teatteriseuralaiselleni esityksen jälkeen, ja sellainen Heta on. Vaikka hän kuinka onkin rakkaudessa pettynyt ja hylätyksi tullut, ei sitä voi käyttää perusteluna sille, ettei Heta tunne myötätuntoa oikein ketään tai mitään kohtaan. Hän on äärimmäisen mielenkiintoinen hahmo, toki vastenmielisen ilkeä, mutta monikerroksinen ja perustelee itselleen kaiken toimintansa järjellä. Kenties hänestä voi löytää samaistumispintaa, tai jos ei sitä, niin jotain sellaista, jota ymmärtää. Minun on kuitenkin hankala Hetan teräksenlujaa otetta kaikista ja kaikesta ymmärtää, sillä hän käyttäytyy niin jyrkästi läheisiään ja tuttujaan kohtaan. Mutta se ei ole huono juttu, vaan kiinnostavaa ja haastavaa – hahmo, jota on hankala ymmärtää, mutta joka on todella hyvin kirjoitettu ja näytelty, ja kokonainen, tuo katsomiskokemukseen paljon hyvää. Blombergin väkevä tulkinta Hetan roolista ei hetkeen unohdu. Aavistuksen turhan muuttumattomaksi Heta jää esityksen lopussa, mutta toisaalta – ehkä hän ei muutukaan? Onko se enää edes mahdollista, kun vuosikymmenet on samaan tapaan ajatellut ja elänyt? Heta on kuka on, uskoo mihin uskoo, ja tekee miten parhaaksi näkee.

Tapani Kalliomäki on nöyrän ja ystävällisen Akustin roolissa lempeä ja ymmärtäväinen, hyväntahtoinen mies, joka tulee kaikkien kanssa toimeen. Kalliomäki tekee roolinsa hyvällä otteella, hän suorastaan huokuu hyväsydämisyyttä ja halua välttää konflikteja, mutta kantaa samaan aikaan Akustin työmoraalia, ahkeruutta ja uurastuksenpakkoa uskottavasti. Vaatimaton mies ei pistä vaimolleen vastaan, vaan kestää osakseen saamansa elämän valittamatta, työtä tehden ja tunteensa piilottaen. Kalliomäen roolityössä on sujuvasti vivahteita, erityisesti Akustin ja Siipirikon (Veeti Vekola) välisissä kohtauksissa, sekä niissä harvoissa hetkissä, kun Akusti haastaa, suostuttelee tai ohjailee Hetaa, hahmo syvenee onnistuneesti. Taiteellisen opinnäytteensä tekevä Veeti Vekola tuo Siipirikon lavalle upealla hienovireisyydellä, kasvattaen hahmostaan kokonaisen ihmisen, josta katsoja saa tietää lisää jokaisen vuorosanan, ilmeen, eleen ja liikkeen kautta. Vekolan tapa olla lavalla, reagoida kohtauksiin ja tuoda vaivatta esiin tunnetilaa on vakuuttavaa, hän tekee roolinsa monitasoisesti ja antaa Siipirikon hahmolle luontevasti tilaa kasvaa. Lopun tanssikohtaus ja sen jälkeinen juoksemiskohtaus ovat tosi kauniita, niissä on vahvaa tunnetta ja isoja, toteutumattomia toiveita. Hetan ja Akustin lapsia näyttelevät Tomi Enbuska (Jaakko), Liisa Vuori (Aliina) ja Anna Pitkämäki (Kerttu) tuovat roolitöihinsä sujuvasti tyrannimaisen äidin aiheuttamien tunteiden ja perheroolien monimutkaisuuden, ja kasvattavat lapsukaiset kohti aikuisuutta varmoin ottein. Erityisesti Enbuskan työ Jaakkona on hyvin kiinni tarinan tunnetasoissa, Jaakon elo Hetan hyljänneen miehen poikana, ei Akustin biologisena lapsena, asettaa nuorukaisen asemaan, jolle tämä ei itse voi mitään tehdä. Muu näyttelijäjoukko tekee roolinsa niskavuorelaisina, palvelijoina, naapurinmiehinä ja ystävinä onnistuneesti, ja dynamiikka kaikkien hahmojen välillä on erinomaisen toimivaa.

Niskavuoren Heta on komea, hillitty esitys, jossa suuret tunteet jylläävät pinnan alla, ja yksi ihminen ohjailee maailmaa mielensä mukaan, vaikka ei kaikkialle ylläkään. Asemasta, vallasta, arvokkuudesta, rakkaudesta ja sen kaipuusta, perheestä, suvusta ja ylpeydestä kertova näytelmä on toteutettu puhtaasti ja materialla koreilematta, ihmisiin keskittyen. Nämä parhaansa mukaan onneaan etsivät, sen löytävät ja sitä koskaan saavuttamattomat hahmot kulkevat vähäeleisesti näyttämölle laitetun, tarkkanäköisesti ohjatun tarinan halki vahvasti tuntien ja kokien. Ja pakko vielä kerran mainita esityksen tunnelma – ai että kuinka väkevä jännite, upeaa! Vaikka tarinan ydin jäi minulle tällä kertaa saavuttamattomaksi, oli tämä vierailu Niskavuoren Hetan taloon vaikuttava kokemus.

Teatterinna-palkinto 2025 – Voittajaäänestys

Teatterinna-palkintoehdokkaiden ehdottaminen on tältä erää päättynyt, kiitos paljon kaikille ehdotuksia jättäneille! Nyt onkin vuorossa jännittävin vaihe, sillä seuraavaksi äänestetään voittajat! Teatterinna-palkinto 2025 etenee siis seuraavaksi voittajajien valintaan, joka on käynnissä 20.-31.1.2025 välillä (lomake sulkeutuu 31.1. klo 21). Katso ehdokkaat alta, äänestä suosikkiasi ja osallistu arvontaan!

Teatterinna-palkinto tarkoittaa palkintoa, joka jaetaan teattereille, näyttelijöille ja esityksille. Palkinnon saajan päättävät katsojat. Teatterinna-palkintoprosessi etenee seuraavanlaisesti: ensin yleisö saa ehdottaa jokaiseen kategoriaan mieleistään ehdokasta, sitten kolme eniten ääniä saanutta ehdotusta siirtyvät seuraavalle kierrokselle, jossa niiden joukosta äänestetään voittaja. Voittajille on tarjolla mainetta ja kunniaa, kaikkien ehdotuksia jättäneiden ja voittajaa äänestäneiden kesken taas arvotaan teatteriaiheisia palkintoja.

Voittajaa äänestäneiden kesken arvottavana on 3 x 2 hengen lippupaketti Helsingin kaupunginteatterin & Q-teatterin Uusi Eden-musikaaliin (näytös la 22.2. klo 18:30) sekä Seinäjoen kaupunginteatterin puiset Tunteiden tekijä-korvakorut. Suurkiitos äänestysvaiheen palkinnoista Helsingin kaupunginteatteri ja Seinäjoen kaupunginteatteri!

Palkinnon saajia ehdottaneiden kesken arvottavat teatteriliput arvotaan 20.1. illalla, tarkkailkaahan ehdotuksia jättäneet siis pian sähköpostianne!

Klikkaa tästä itsesi äänestämään!

Teatterinna-palkinto 2024 ehdokkaat:

• Vuoden teatteri

Tampereen Teatteri, IN-Teatteri, Tampereen Työväen Teatteri

• Vuoden musikaali

Moulin Rouge! (Helsingin kaupunginteatteri), Minna Craucher (& Espoon teatteri), School of Rock (Tampereen Työväen Teatteri)

• Vuoden puhenäytelmä

Tiranan sydän (Turun kaupunginteatteri), Shell's Angels 2 – Kalajoen hiekat (IN-Teatteri), Putoavat linnut (KOM-teatteri)

• Vuoden kesäteatteriesitys

Bonnie & Clyde (Samppalinnan kesäteatteri), Mies joka ei osannut sanoa ei (Teatteri Vieremä), Heathers (Teatteriyhdistys Kulissi)

• Vuoden tanssiesitys

Silence (Helsinki Dance Company, Kinetic Orchestra, Tanssiteatteri Minimi), Macbeth (Tampereen Työväen Teatteri, Tero Saarinen Company), Valkopesu (Tanssiteatteri ERI)

• Vuoden kotimainen kantaesitys

Minna Craucher (& Espoon teatteri), Shell's Angels 2 – Kalajoen hiekat (IN-Teatteri), Seili (Seinäjoen kaupunginteatteri)

• Vuoden näyttelijä, musikaali (päärooli)

Martti Manninen (musikaalista Moulin Rouge!), Jaakko Wuolijoki (musikaalista School of Rock), Atte Antikainen (musikaalista Veriveljet)

• Vuoden näyttelijä, musikaali (sivurooli)

Anne-Mari Alaspää (musikaalista School of Rock), Risto Kaskilahti (musikaalista Moulin Rouge!), Katri-Maria Peltola (musikaalista Veriveljet)

• Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä (päärooli)

Santeri Niskanen (näytelmästä Kuolleista herännyt), Ella Mettänen (näytelmästä Taru sormusten herrasta), Niki Rautén (näytelmästä Tiranan sydän)

• Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä (sivurooli)

Katariina Lantto (näytelmästä Kuolleista herännyt), Sanna Majuri (näytelmästä Veljeni Leijonamieli), Heidi Herala (näytelmästä Ilon aika)

Klikkaa tästä itsesi äänestämään!

Kuvien tiedot:

Vuoden teatteri © Harri Hinkka / ? / Mikko Vares

Vuoden musikaali © Otto-Ville Väätäinen / Darina Rodionova / Kari Sunnari

Vuoden puhenäytelmä © Otto-Ville Väätäinen / Heikki Sarkala / Janne Vasama

Vuoden kesäteatteriesitys © Otto-Ville Väätäinen / Miia Lahtinen / Riku Montonen

Vuoden tanssiesitys © Petra Kuha / Mikki Kunttu / ?

Vuoden kotimainen kantaesitys © Darina Rodionova / Heikki Sarkala / Jukka Kontkanen, Seinäjoen kaupunginteatteri

Vuoden näyttelijä, musikaali, päärooli © Otto-Ville Väätäinen / Kari Sunnari / Karri Lämpsä ja Iisa Manninen

Vuoden näyttelijä, musikaali, sivurooli © Kari Sunnari / Otto-Ville Väätäinen / Karri Lämpsä ja Iisa Manninen

Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä, päärooli © Iisa Manninen / Mikko Karsisto / Otto-Ville Väätäinen

Vuoden näyttelijä, puhenäytelmä, sivurooli © Iisa Manninen / Otto-Ville Väätäinen / Katri Naukkarinen

Vain äänestyslomakkeen kautta annetut äänet otetaan huomioon. Teatterinna-palkintoäänestyksen järjestää Teatterinna-blogi, eikä siinä ole mukana muita tahoja. Arvontapalkintoyhteistyössä mukana Helsingin kaupunginteatteri ja Seinäjoen kaupunginteatteri.

Kevät 2025 – 15 teatteritärppiä

Vuosi on vaihtunut, ja uuden vuoden ensimmäiset ensi-illat kolkuttavat jo ovilla. On siis aika kurkata kevään 2025 teatteritarjontaan ja poimia sieltä tärppejä. Tuttuun tapaan listalla on erityisesti meikäläistä kiinnostavia juttuja, ja tällä kertaa viiteentoista kappaleeseen rajattuna, eli paljon kaikkia hienoja esityksiä jää myös alla lueteltujen ulkopuolelle. Tarjontaa on kevään ensi-iltojen joukossa laidasta laitaan, teemasta ja tunnelmasta toiseen, ja jokaiselle varmasti löytyy jotakin. Antoisaa, yllättävää, lempeää, ajatuksia herättävää ja iloista teatterikevättä kaikille!

Teatterinnan kevään tärpeiksi valikoituivat seuraavat esitykset:

kuva © TAVATON media

 Tärppi #1: Next to Normal – Kouvolan Teatteri

Kuulin, että Next to Normal on tulossa Kouvolaan ennen kuin ensi-ilta virallisesti julkaistiin, ja ai että miten odotin tämän julkaisua jotta pystyin sitten kaikille hehkuttamaan ohjelmistovalintaa! Vaikka olen tiennyt Next to Normalin olemassaolosta jo yli kymmenen vuotta, näin musikaalin ensimmäistä kertaa vasta viime vuonna Lontoossa. Ja rakastuin heti. Perheestä, mielenterveydestä, menetyksestä, rakkaudesta, toivosta ja selviytymisestä kertova Next to Normal on tosi hieno teos, raskas ja kaunis, toiveikas ja herkkä, juuri sellainen musikaali joka puhuttelee minua. Tämä on aiheiltaan ja tavoiltaan käsitellä niitä ehkä yksi teemallisesti rankimpia musikaaleja, joita olen nähnyt, ja samalla kuitenkin nokkela, monesti hauska ja huimasti rokkaava. Olen valehtelematta kuunnellut Superboy and the Invisible Girl-, I'm Alive- ja Wish I Were Here-biisejä useita kymmeniä kertoja musikaalin näkemisen jälkeen, ja tästä teoksesta tuli niin musiikillisesti kuin ennen kaikkea kokonaisuutena minulle samantien yksi kaikista tärkeimmistä. Olen niin onnellinen, että seuraavaa suomiversiota ei tarvitse odottaa enää kauaa, ja uskon, että Kouvolan Teatterissa tulee helmikuussa ensi-iltaan produktio, joka herättää tunteita ja ajatuksia, käy sydämeen, saa hymyilemään ja herkistymään, ja ennen kaikkea tavoittaa tämän teoksen ytimen.

Next to Normal ensi-illassa 1.2.

kuva © Otto-Ville Väätäinen

Tärppi #2: Uusi Eden – Helsingin kaupunginteatteri & Q-teatteri

Postapokalyptinen musikaali! Toistan: postapokalyptinen musikaali! Juho Mantereen tekstillä ja ohjauksella, Henri Lyysaaren musalla! Ai että! Jos en olisi niin täysin rakastunut Next to Normaliin, olisi Uusi Eden ehdottomasti tärppilistan ykkösenä. Aivan timanttinen työryhmä, herkullisen kuuloinen idea, ja tämä mainoslause: "Juho Mantereen groteski ote kohtaa Disney-musikaalin hengen." Myös uutta kotimaista musateatteria. Kuinka monta syytä hullaantua jostakin teoksesta sitä vielä tarvitsee? Helsingin kaupunginteatterin ja Q-teatterin yhteistuotanto kertoo teatterilaisista, jotka ovat odottamattomasti selvinneet globaalista ydinsodasta, ja pohtivat nyt, mitä tehdä kun vanhoista ammateista ei maailmanlopun jälkeisessä maailmassa ole oikein hyötyä. Pian teatterin raunioille alkaa rakentua Uusi Eden-niminen yhteisö. Kuulostaa niin hyvältä! En malta odottaa, että pääsen näkemään tämän, ja vähän luulen, että jos tämä juttu kolahtaa niin meikä on sitten katsomossa harva se viikko...

Uusi Eden ensi-illassa 5.2.

Tärppi #3: Cock – Vaasan kaupunginteatteri

Näin Cockin Teatteri Jurkassa viime keväänä, ja se oli yksi vuoden 2024 suosikkiesityksiäni. Mike Bartlettin erinomaisen teksin on napakasti suomentanut Karri Miettinen, ja tämä hieno, terävä ja tarkkanäköinen näytelmä oli Jurkassa nautinnollista katsottavaa. Uskon, että myös Vaasassa se tuodaan näyttämölle onnistuneesti ja hyvällä intensiteetillä. Parisuhteesta, rakkaudesta, yllätyksistä ja vähän itsekkyydestä ja hämmennyksestäkin kertova Cock on hienovireinen ja hauska, kipeä ja suorapuheinen näytelmä, jossa on paljon näyteltävää ja tulkittavaa myös rivien välissä. Vaasaan on jonkin verran matkustettavaa, mutta toivottavasti saan reissun sopimaan kalenteriin, sillä pidän tästä näytelmästä ihan hirmuisesti. Onpa kiva, että tästä tulee uusi tuotanto näin nopsaan nyt kun näytelmä on vihdoin Suomeen saatu, sen ensiesitys kun oli Lontoossa jo 2009 ja Suomen kantaesitys tosiaan viime vuonna.

Cock ensi-illassa 20.2.

kuva © Janne-Pekka Manninen

 

Tärppi #4: Kinky Boots – Oulun teatteri

Uusi suomituotanto on tulossa myös Kinky Bootsista, tällä kertaa kenkätehtailijat ja drag queenit valloittavat Oulun. Kinky Boots on sanalla sanoen ihana musikaali, ja pidän siinä erityisesti hahmoista ja heidän välisestään dynamiikasta, huumorin ja herkkyyden tasapainosta, ja mainioista biiseistä. Yhtä aikaa hauska ja koskettava musikaali kertoo hienon tarinan (tositapahtumien inspiroima, muuten!), ja tarjoilee niin ihanan kipeitä ja suloisia ihmissuhteita kuin bilemeininkiä ja tykkejä biisejä. Pitkä on matka Ouluunkin, vaan kyllähän tätä uutta Kinky-prokkista täytyy lähteä kauemmaskin katsomaan. En ole myöskään koskaan käynyt Oulun teatterissa, joten lienee jo aikakin.

Kinky Boots ensi-illassa 1.2.

kuva © Tommi Mattila

Tärppi #5: Disco Pigs – Lahden kaupunginteatteri

Once-musikaalin käsikirjoittajana minulle tutun Enda Walshin kirjoittama Disco Pigs-näytelmä on esitetty Suomessa aiemmin ainakin jo lopettaneen Akseli Ensemblen tuotantona 2007, mutta muista tuotannoista en löytänyt tietoa. Ensiesityksensä tämä teos on saanut 1996. Näytelmästä on vuonna 2001 tehty samanniminen elokuva, mutta en ole siitäkään koskaan kuullut. Keväällä 2025 Possu ja Kisu tulevat Lahden kaupunginteatteriin Lauri Maijalan ohjauksena. Minulla ei ole oikein mitään käsitystä siitä, mistä tämä kertoo, esittelyteksin lisäksi siis, mutta olen silti esityksestä tosi innoissani. Ainakin ystävyyttä, kasvamista, näköalattomuutta, nuoruutta ja rakkautta käsitellään, ja ilmeisesti riipivällä ja nerokkaalla tavalla. Olen viime aikoina kiinnostunut kovasti esityksistä, joissa on kaksi tai kolme näyttelijää, ja luulen että tämä voisi olla tosi hyvä esimerkki toimivasta sellaisesta. Minua kiehtoo se, kun pienellä porukalla tuodaan lavalle iso ja monitasoinen juttu, ja toivon Disco Pigsin olevan juuri sellainen.

Disco Pigs ensi-illassa 19.2.

Tärppi #6: Det som blir kvar – Åbo Svenska Teater

Kolme sisarusta tapaa toisensa pitkästä aikaa äitinsä kuoleman jälkeen. Kaksi heistä ei ole vuosikausiin käynyt lapsuudenkodissaan. Maaseudulla he käyvät läpi valintojaan, menetystä ja sisarussuhteita. Miten hieno alkuasetelma! Kuulostaa juuri sellaiselta tarinalta, josta pidän, ja myös sellaiselta, että tässä käsitellään inhimillisiä tunteita lempeällä otteella, vakavampaakaan sävyä unohtamatta. Draamakomediaksi Det som blir kvar on esittelytekstissä määritelty. Esitys saa ensi-iltansa Karjaalla Tryckeriteaternissa ja kiertää muutamilla esityspaikoilla ennen kuin esitykset Åbo Svenska Teaterissa alkavat maaliskuun puolivälissä, eli tämä on mahdollista nähdä myös Turun ulkopuolella. Åbo Svenska Teater on minulle vielä vierailematon teatteri, mutta se kutsuu viimeistään ensi syksynä, kun siellä tehdään Romeo ja Julia (ahh en malta odottaa!). Kenties kuitenkin myös keväällä onnistuu Turku-reissu laittaa kalenteriin.

Det som blir kvar ensi-illassa 30.1.

kuva © Riikka Hurri, Sari Kaija

Tärppi #7: Ronja Ryövärintytär – Joensuun kaupunginteatteri

Kyllähän tärppilistalle täytyy aina yksi Ronja laittaa! Tämä Astrid Lindgrenin valloittava klassikko pyörii säännöllisesti teattereissa ympäri Suomen, eikä ihme – onhan Ronjan tarina aivan ihana. Rohkeuden, oikeudenmukaisuuden, ystävyyden, perheen ja kasvamisen teemoja käsittelevä tarina on hurmannut minut kerta toisensa jälkeen, ja olenkin nähnyt Ronjan jo kuutena eri versiona. On kerta toisensa jälkeen ihan parasta astua Matiaksenmetsään riemukkaaseen ja elämäniloiseen ryövärijoukkoon, seurata Ronjan ja Birkin seikkailuja ja jännittää kahden ryövärijoukon välisiä kärhämiä sekä hurjien metsän olentojen hyökkäyksiä. Joensuuhun Ronjan ohjaa Tuomo Aitta. Koskaan en vielä ole Joensuun kaupunginteatterissa käynyt, mutta Ronjan keväthuudon kutsumana saattaa hyvinkin tie siihen suuntaan viedä.

Ronja Ryövärintytär ensi-illassa 30.4.

kuva © Jukka Hämeenniemi

Tärppi #8: Jumppatytöt – Kiertue-esitys

Teatteri Takomossa 2024 kantaesitetty Jumppatytöt aloitti kiertueen jo viime vuoden puolella. Tämän kevään mittaan esityksiä on luvassa usealla paikkakunnalla, esimerkiksi Tampereella, Porissa, Hämeenlinnassa ja Kuopiossa. Joukkuevoimistelusta kertovan esityksen takana ovat näyttelijät Katariina Havukainen, Inkeri Hyvönen ja Ella Lahdenmäki, kaikki entisiä voimistelijoita. Jumppatytöt nostaa esiin niin joukkuevoimistelun ilonaiheet, innostuksen ja kauneuden kuin verenmaku suussa treenaamisen ja vertailun toisiin. Itsekin olen joskus ollut voimistelussa mukana, mutta se harrastus taisi loppua jo ihan ala-asteen ekojen luokkien aikana, eikä mitään kovin yksityiskohtaisia muistoja ole jumppavuosilta jäänyt. Ihan hauskaa taisi olla, mutta muut jutut veivät nopeasti toiseen suuntaan ja jumppa jäi. Olen lukenut tästä esityksestä ihastelevia kommentteja monesta suunnasta, mutta vielä en ole saanut sitä kalenteriin sopimaan. Josko tästä kiertue-esitysten joukosta löytyisi sopiva näytös, niin pääsisin katsomaan Jumppatyttöjä. Esitys vaikuttaa jotenkin tosi ihanalta ja rakkaudella tehdyltä, sellaiselta, että se on tekijöilleen tärkeä ja sitä on kiva esittää. Tätä en tahtoisi missata!

Tärppi #9: Jesus Christ Superstar – Samvais Tuotanto

Jee, JCS Suomessa! Ja sopivasti pääsiäisen aikaan. Jesus Christ Superstar on ollut meikäläiselle jo muutaman vuoden pääsiäisperinne, katson joka kevät YouTubesta sieltä kokonaisuudessaan löytyvän (upean) ruotsalaisprokkiksen. Mutta nyt on siis mahdollisuus ihan livenä toteuttaa perinnettä, ja suunnitelmissahan se onkin. JCS on komea musikaali, siinä on mahtavia biisejä ja hyvää meininkiä, ja siitä saa irti vaikka mitä ohjauksellisista ja toteutuksellisista ratkaisuista riippuen. Tätä on Suomessa esitetty erityisesti konserttiversiona, ja myös kokonaisena musikaalina, mutta meikäläinen ei vielä kotimaista tuotantoa ole nähnyt. Olen nähnyt tämän kerran livenä ja muutamana eri tallenteena, näistä tuo yllä mainittu ruotsalaisversio vuodelta 2014 ja vuoden 2000 leffa-adaptaatio ovat suosikkejani. Odotan innolla, millaisilla painotuksilla ja valinnoilla Jeesuksen, Juudaksen ja kumppaneiden ratkaisun hetkille tällä kertaa syvennytään. Erityisesti Jeesuksen ja Juudaksen välinen dymaniikka asettaa odotuksia, sillä se on tälle teokselle aika määrittelevä tekijä. Tämä Samvais Tuotannon prokkis esitetään englanniksi, ja esityspaikat ovat Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu, Järvenpään kirkko ja Peacock-teatteri. Useammassa paikassa siis mahdollista katsoa tämä, ja varsinkin kirkossa lienee tosi hieno!

Jesus Christ Superstar ensi-illassa 27.3.

Tärppi #10: Sudenmorsian – Hämeenlinnan Teatteri

Aino Kallaksen upea klassikkoromaani tulee Hämeenlinnassa näyttämölle Tiina Puumalaisen dramatisoimana ja ohjaamana, ja koreografiasta vastaavat Jukka Haapalainen ja Sirpa Suutari-Jääskö. Esityksen lupaillaan olevan visuaalisesti rikas draaman, tanssin ja musiikin saumaton kokonaisuus, ja tämähän kuulostaa erinomaiselta. En ole vielä koskaan nähnyt ihmissusitarinaa näyttämöllä, ja olen tästä tosi innoissani! Sudenmorsian on villi ja kiehtova tarina, kauniilla kielellä kirjoitettu ja sadunomainen. Olen lukenut sen monesti, ja Kallaksen teos on yksi suosikki-ihmissusitarinoistani. Paljon hienoja kohtauksia, mielenkiintoisia hahmoja ja suurta dramatiikkaa. On kiinnostavaa nähdä, miten tarina herää lavalla eloon, ja kuinka se tavoittaa pohjatekstin nyanssit ja tunnelman. Ihana, yllättävä ohjelmistovalinta!

Sudenmorsian ensi-illassa 6.2.

kuva © Minna Hyvönen

Tärppi #11: Pesismusikaali – Kajaanin kaupunginteatteri

Pesäpallomusikaali! Jee, mikä aihe! Ylipäätään musikaaleja voisi kirjoittaa enemmän urheilusta, sillä siinä jos missä on isoja tunteita, jännitystä ja vauhdikkaita käänteitä. En olekaan tainnut nähdä yhtään urheilumusikaalia (poislukien tanssimusikaalit, tanssista onkin aika luontevaa kirjoittaa musikaali), vaikka niitä on kyllä olemassa. Esimerkkeinä nostettakoon tähän vaikkapa jalkapallomusikaali Bend it Like Beckham, nyrkkeilymaailmassa liikkuva Rocky ja cheerleadereista kertova Bring it On (kaikki muuten samannimisiin elokuviin perustuvia). Ja nyt joukkoon liittyy kotimainen Pesismusikaali! Suunnitelmasta pelastaa muuttotappiokunta pesäpallon avulla kertovan musikaalin ovat käsikirjoittaneet Sanna Heikkinen ja Janne Kinnunen, ja säveltäjä on Joel Mäkinen. Kansallispeliä ja kunnallispolitiikkaa on lavalla luvassa, ja jytämusiikkia myös. Kuulostaa loistavalta! Kajaanissa en ole koskaan käynyt, en kaupungissa enkä teatterissa, ja hiukkasen onkin matkaa siihen suuntaan Suomea suunnata. Jos mahtuu reissu kalenteriin, niin meikä ei tätä välistä jätä, sen verran riemukkaalta vaikuttaa.

Pesismusikaali ensi-illassa 14.2.

kuva © Tuomo Manninen, kuvankäsittely Marko Kovero

Tärppi #12: Eläinten vallankumous – Kansallisteatteri

Luin tämän George Orwellin klassikoromaanin viime vuonna, kun kuulin sen tulevan Kansikseen. Tarina ihmiset syrjäyttävistä maatilan eläimistä ja siitä, kuinka eläinten käsissä syntyy tiukka kuri ja järjestys, on kiintoisa ohjelmistovalinta, josta pääsee Kansallisteatterin lisäksi keväällä nauttimaan myös Kansallisoopperassa. Vallanhimoa käsittelevään tarinaan tarttuu ohjaaja Michael Baran, joka myös suomentaa ja dramatisoi teoksen. Odotan Baranin tulkintaa ja tapoja käsitellä teemoja mielenkiinnolla, sillä tässä voi varmasti painottaa tosi monia teoksen yksityiskohtia sen mukaan, mihin haluaa keskittyä ja mitä asioita haluaa esityksellä välittää. Tasoja tarinassa ainakin riittää. Eläinten vallankumous on tällä hetkellä kylläkin kokonaan loppuunmyyty, mutta tsekkailen tasaisin väliajoin lippupistettä, jos peruutuslippuja sattuisi ilmaantumaan, ja toivon ehtiväni nappaamaan tiketin. Samaa suosittelen muillekin, mikäli katsomoon haikailee.

Eläinten vallankumous ensi-illassa 15.1.

kuva © Emilia Kaupinmäki ja Jukka Kontkanen

Tärppi #13: Veljeni Leijonamieli – Seinäjoen kaupunginteatteri

Ronja Ryövärintyttären lisäksi myös Veljeni Leijonamieli on Astrid Lindgrenin klassikoista nyt suosittu teattereissa, viime vuonna ensi-iltansa saivat ainakin Helsingin ja Kajaanin kaupunginteattereiden versiot, ja helmikuussa myös Seinäjoella tartutaan Korpun ja Joonatanin tarinaan. Tämä satuseikkailu on samaan aikaan valloittava ja surullinen, vauhdikas ja dramaattinen, ja kaunis ja traaginen. Isoja teemoja veljeydestä petokseen ja hyvästä pahaan, rohkeutta, itsensä ylittämistä ja periksiantamattomuutta, sekä kiehtovia satumaisemia, niitä Veljeni Leijonamieli sisältää, ja paljon enemmänkin. Lämminhenkinen mutta vakavia sävyjä kaihtamaton tarina puhuttelee ja koskettaa, ja tämän parissa odottaa varmasti melkoinen seikkailu.

Veljeni Leijonamieli ensi-illassa 19.2.

kuva © Sampo Jaakkola

Tärppi #14: Näytelmä joka menee pieleen – Kuopion kaupunginteatteri

Yksi suosikkikomedioistani tuodaan ensi-iltaan Kuopiossa, ja jälleen taitaa eräs harrastajateatterin peribrittiläinen murhamysteeri mennä tavalla jos toisella päin mäntyä... Näytelmä joka menee pieleen on timanttista, vauhdikasta ja yksinkertaisesti todella hauskaa teatteria, ja olenkin viihtynyt tämän teoksen katsomossa tähän mennessä jo kolmen eri prokkiksen muodossa, kolmella eri kielellä. Teknisesti vaativa ja tekstillisesti riemastuttava näytelmä on melkoista aivot narikkaan-viihdettä, ja eiköhän yleisö saa Kuopiossakin nauraa sydämensä kyllyydestä esitystä katsoessaan. Tässä on mainioita hahmoja, ja toinen toistaan hauskempia teatteridiivailukliseitä, ja kaikenlaisia muitakin teatterikliseitä. Ihan paras!

Näytelmä joka menee pieleen ensi-illassa 8.2.

Tärppi #15: Myrskyluodon Maijasta Momentumiin-musikaalikonsertti – Tampereen Työväen Teatteri

Rakastan musikaalikonsertteja, koska niissä pääsee kuulemaan kerralla kappaleita useista musikaaleista, jolloin voi samalla teatterireissulla sukeltaa monen tarinan maailmaan yhden sijaan. Tämä TTT:n konsertti on erityisen ihana siksi, että kaikki siinä kuultavat musikaalit ovat kotimaisia. Nämä ovat kaikki myös TTT:n kantaesittämiä (poislukien Rikkomaton, josta nähtiin TTT-klubilla black box-versio, joka ei käsittääkseni ollut virallinen kantaesitys). Muutaman konsertin ohjelmistossa olevista musikaaleista olen nähnyt ja kaikista näkemistäni pitänyt, ja vähän useamman teoksen musiikki on tuttua ja useasti kuunneltua. Erityisesti odotan kuulevani Myrskyluodon Maijan, Poikabändin, Rikkomattoman, Suruttomien, Tyttöjen ja Momentumin biisejä. Mainio porukka lavalla ja lavan takana, ja varmasti hienot illat suomalaisen musikaalimusan parissa tulossa.

Myrskyluodon Maijasta Momentumiin ensi-illassa 12.3.

Bonustärppi: Humanistispeksi 2025: Laulu Thebasta

Mikäli haluaa nähdä lavalla minun kirjoittamiani kohtauksia, on siihen oivallinen mahdollisuus helmikuussa Savoy-teatterissa. Humanistispeksin uusin produktio valloittaa lavan 19.-22.2., ja näyttämöllä siis nähdään myös meikäläisen tekstiä. Sain olla mukana käsikirjoitustiimissä kirjoittamassa tätä tarinaa, ja pääsin kehittelemään herkullisen kivoja, haastavia ja dramaattisiakin kohtauksia. Esityksestä ei sen enempää voi vielä paljastaa, mutta laittakaahan korvan taakse, jos kiinnostaa nähdä jotain, jota olen ollut mukana tekemässä, tai speksi noin ylipäätään. Edit. Nyt lipunmyynti on auki ja esityksen nimi julki, eli tässäpä sisältöinfoa: Humanistispeksi 2025: Laulu Thebasta on tarina kunniasta, rakkaudesta, kateudesta, ylpeydestä ja vääristä valinnoista. Antiikin Kreikassa liikutaan, ja voi juku kuinka kiva tätä oli kirjoittaa. Voin lämpimästi suositella niin tätä "omaa" speksiäni kuin kaikkia muitakin – tämä opiskelijoiden tekemä interaktiivinen musateatteri on aivan parasta! Ja aivan omanlaisensa teatterin laji, joka saattaa huomaamatta viedä täysin mukanaan...

Humanistispeksi 2025 ensi-illassa 19.2.