Uusi vuosi ja uudet ensi-illat, eli perinteisen kevään teatteritärppipostauksen vuoro! Paljon kaikenlaista kiinnostavaa on luvassa teattereissa ympäri Suomen, tämä tärppilista painottuu maantieteellisesti niihin juttuihin, joita todennäköisimmin pääsen katsomaan, mutta nappasin mukaan suosituksia myös vähän kauempaa, sillä mainioita esityksiä esitetään monella suunnalla. Eikä sitä koskaan tiedä, jos tulisikin tilaisuus matkustaa vähän pidemmällekin esityksistä nauttimaan, ja se on suunnitelmissakin jossain vaiheessa. Jonkinlainen pohjoisemman Suomen teatterikierros olisi aikamoinen unelma, se vaatii järjestelemistä mutta varmasti toteutan tämän suunnitelman tulevien vuosien aikana. Vaikka en siis kaikkia näitä esityksiä ehkä näekään, laitan jokaisen kohdalle ylös, mitä odotan erityisesti. Eihän sitä koskaan tiedä, millaisiin katsomoihin teatterivuosi vie... En ole vielä avannut teatterikautta 2024 enkä tiedä, millä esityksellä se tapahtuu, mutta odotan innolla yhtä kaikki.
Vaan pitemmittä puheitta: tässä ovat Teatterinnan tärpit keväälle 2024!
 |
Kuninkaan puhe – Lahden kaupunginteatteri
kuva © Tommi Mattila |
 |
Emma – Lahden kaupunginteatteri
kuva © Johannes Wilenius |
Kuninkaan puhe & Emma – Lahden kaupunginteatteri
Ensi-illat: Emma 25.1., Kuninkaan puhe 27.1.
"Eurooppa liikehtii levottomasti ja Englannissa tarvitaan vanhenevalle Yrjö V:lle manttelinperijä. Ensimmäisenä kruununperimisjärjestyksessä on David, joka kuitenkin haluaa naida edelleen naimisissa olevan amerikkalaisnaisen, Wallis Simpsonin, puhumattakaan siitä, että hän flirttailee avoimesti natsien kanssa. Sitten on myös nuorempi veli Bertie, mutta tätä vaivaa vakava änkytys. Ei kai hän voi ottaa vastuuta kokonaisesta imperiumista, kun ei saa edes yksinkertaista tervehdystä suustaan? Kulisseissa Bertien vaimo Elisabeth on kuitenkin junaillut miehensä puheterapeutin pakeille: Lionel Logue tulee kiistatta hyvin suosituksin, mutta onko hänen epäortodoksiset menetelmänsä kerta kaikkiaan liikaa – vaikka vaakakupissa olisi kokonaisen kansakunnan tulevaisuus?"
Kuninkaan puhe on ollut koko kevätkauden eniten odottamani esitys aina siitä saakka, kun sen ensi-ilta julkaistiin. En ollut silloin vielä edes nähnyt samannimistä elokuvaa (nyt olen), mutta jostain syystä olin heti ensimmäisen mainoksen nähtyäni varma, että tästä jutusta tulen tykkäämään. Enää ei kauaa tarvitse odottaa, jotta pääsen ihan oikeasti sitten katsomaan, iskeekö tulevan kuninkaan ja omalaatuisen puheterapeutin yhteistyö ja ystävyys, sillä ensi-ilta on tammikuun lopussa. Tällainen tyylipuhdas puhedraama onnistuneena toteutuksena on teatterissa usein eniten lähellä sydäntäni, tai ainakin samalla tasolla musikaalien kanssa, ja Lahdessa puhedraamat tuppaavat olemaan melkoisen onnistuneita. Siispä innolla kohti katsomoa käy tie. Odotan erityisesti Teemu Palosaaren roolityötä.
"Emma on älykäs, kaunis, koulutettu ja varakas. Harmillisesti 1800-luvun alussa parasta mitä lähes täydellinen nuori nainen voi tehdä, on olla jouten. Mutta joutenolo ei Emmaa kiinnosta – hän haluaa tehdä jotain merkityksellistä, kiinnostavaa ja ehdottomasti hauskaa! Niinpä hän ryhtyy ystäväpiirinsä amoriksi, rakkauden lähettilääksi. Sinkkuystäviensä kohtaloita yhdistäessään, Emma sekoittaa sekä muiden, että oman rakkauselämänsä. Paitsi ettei hänellä ole rakkauselämää. Ei ole. Eikä tule. Sitä hän ei tarvitse, ei todellakaan!"
Emma on hurmaava ja hauska, nokkela tarina, joka on valloittanut minut vuoden 2020 leffaversiona ja valloittanee myös teatterissa. Pitäisi lukea myös Jane Austenin romaani, sillä sivistyksessäni on hänen teostensa kokoinen aukko. Tarinassa on paljon hauskoja kohtia ja myös syvempiä teemoja, joita käsitellään terävästi komedian kautta. Hyväntuulista ja iloista lienee luvassa, sellainen kepeän tarkka tunnelma tulee Emmasta mieleen tätä tarinaa ja hahmoa ajattelen. Odotan erityisesti sitä, miten huumori ja nokkeluus pääsevät lavalla esiin.
Pinnan alla – Ahaa Teatteri
Ensi-ilta 5.2.
"Eetu on juuri aloittanut lukion. Hänen perheensä elämä on mullistunut: Itämerta tutkinut meribiologiäiti on kadonnut uintiretkellään. Yhtäkkiä elämä on surun, perheen rahahuolien sekä ystävyyssuhteiden aiheuttamien kysymysten kanssa painimista. Eetu ystävineen saa koulussa Itämeri-aiheisen tehtävän. Sen tekeminen avaa kaveruksille luonnonsuojeluun liittyviä kysymyksiä. Samalla se ajaa ystävysten välisiä suhteita uusille urille. Pian Eetu alkaa myös ymmärtää äidin katoamiseen liittyviä syitä, ja salaisuudet alkavat selvitä."
Ai että mikä ilo ja jännityksen kihinä täytti meikäläisen, kun kuulin tästä jutusta! Leena Paasion nuortenkirjaduologiaan Harmaja luode seitsemän & Bengtskär itä kahdeksan pohjautuva Pinnan alla dramatisoi kaksi aivan mahtavaa kirjaa ja niiden ihanat hahmot teatterin lavalle, enkä voisi olla enemmän innoissani. Olen kirjoittanut molemmista kirjoista, tässä ja tässä postauksessa. Suurista suunnitelmistani huolimatta en edelleenkään ole nähnyt kuin yhden Ahaa Teatterin esityksen, lukioaikoinani seitsemän vuotta sitten meillä Mäntsälässä vierailleen hyvin mainion Katveen. Mutta nyt viimeistään on aika uudelle Ahaa-elämykselle, ja nyt on kyllä myös kyseessä sellainen esitys, että tätä en missään nimessä tahtoisi missata. On äärimmäisen harvinaista herkkua, että omista suosikkikirjoistaan näkee sovituksia missään muodossa, ja kun Eetun tarina nyt nousee suosikkitarinankerrontamuotoni eli teatterin lavalle, se lämmittää tämän kirjallisuus- ja teatterifanin sydäntä suuresti. Odotan erityisesti sitä, mitä kaikkea kirjoista otetaan lavalle ja millaisia asioita dramatisoinnissa nostetaan tärkeimmiksi. Ja myös sitä, miten kirjoista tutut hahmot tulevat lavalla omiksi versioikseen.
 |
Cock – Teatteri Jurkka
kuva © Marko Mäkinen |
Ensi-ilta 24.2.
"John ja hänen poikaystävänsä ovat eläneet pitkään avoliitossa. Kun he päättävät pistää suhteensa tauolle, tapahtuu jotain odottamatonta: John rakastuu unelmiensa naiseen. John potee syyllisyyttä, kärsii ristiriidoista, eikä osaa päättää, miten ratkaista tilanne. Poikaystävä on halukas odottamaan, mutta niin on tyttöystäväkin. Kun John ei suostu valitsemaan, läheisten elämä menee raiteiltaan. Järjestetään illallinen, jolla kaikki ovat läsnä. Myös poikaystävän isä, joka on kutsuttu erotuomariksi. Nyt pitäisi päättää, missä mennään. Ja kaikki ovat valmiita taistelemaan."
Cockia esitettiin Lontoossa 2022, ja koska seuraan Instagramissa kahta tuossa produktiossa mukana ollutta näyttelijää, näin West End-versiosta kuvia, videoita ja backstage-pätkiä heidän somestaan. Esitys kiinnosti silloin ja kiinnostaa paljon myös nyt, ja nyt minulla on todennäköisemmin myös mahdollisuus päästä se näkemään. Ihmissuhteiden ja identiteetin sekä unelmien ja toiveiden tutkiminen ja käsitteleminen teatterin keinoin on aina kiehtovaa, ja Cockin lähtökohdat kuulostavat siltä, että lavalla saadaan paljon hyvää aikaiseksi. Näytelmän teemat ovat kiinnostavia, ja tekijäkaarti erinomainen. Odotan siis innolla, enkä vähiten siksi, että pääsen vihdoin näkemään Anssi Niemen lavalla! Viime vuonna oli lähellä, kun nostin kevään teatteritärppipostaukseen hänen sooloteoksensa Straight Acting, mutta kuten usein käy, olin lippujen kanssa auttamattoman hidas ja kaikki esitykset olivat loppuunmyytyjä. Straight Actingin voivat onnekkaat kyllä nyt keväällä nähdä ainakin Oulussa ja Kajaanissa, ja etelämmässä Niemen voi sitten nähdä lavalla Jurkassa. Ja syy, miksi odotan hänen näkemistään lavalla on se, että Niemi on yksi suosikkiäänikirjanlukijoistani, ja äänelle, jonka kertomana olen kuunnellut vaikka kuinka monta kirjaa, on hauskaa saada myös kasvot. Tämä on muuten yllättävän yleinen tapahtuma – kuuntelen niin paljon äänikirjoja, ja niin monet äänikirjan lukijat ovat näyttelijöitä, että useammin kuin kerran on tuttu ääni kiinnittänyt huomion ja olen tajunnut, että hei, tuo tyyppi on lukenut "minulle" kirjaa jossain vaiheessa. Aina hauskaa! Odotan erityisesti sitä, miten Jurkan huoneteatterimuoto sopii tämän tarinan kertomiseen.
Rikkomaton – TAMK Musiikkiteatteri
"Rikkomaton on uusi kotimainen musikaali, joka kertoo kahden 16-vuotiaan pojan rakkaustarinan herätyskristillisen seurakuntayhteisön keskellä. Teos pohtii miten olla uskollinen itselleen samalla kun kokee ulkopuolisuutta ja uskonnollisen yhteisön aiheuttamia paineita."
Viime vuoden Musiikkiteatterifestivaalin workshop-ohjelmistossa oli mukana Jussi Lukácsin säveltämä ja Anna-Maija Ihanderin kirjoittama ja sanoittama musikaali Rikkomaton, josta esitettiin ensimmäinen puoliaika lukuversiona. Fiiliksiäni workshopista löytyy tästä postauksesta. Yhtään vähättelemättä sanon, että rakastuin musikaaliin aivan täysin jo workshopin perusteella, ja nyt pääsen näkemään sen uudelleen, ja pidempänä versiona. Tampereen Ammattikorkeakoulun musiikkiteatteriopiskelijat treenaavat Rikkomatonta parhaillaan, ja lisäinfoa tulevista kevään esityksistä kannattaa tarkkailla Rikkomattoman Instagramista. En malta odottaa, ja odotan erityisesti – no, kaikkea!
 |
Ronja ryövärintytär – Seinäjoen kaupunginteatteri
kuva © Jukka Kontkanen, Emilia Boulevard |
Ronja ryövärintytär – Seinäjoen kaupunginteatteri
Ensi-ilta 13.3.
"Myrskyisenä yönä ukkosen riehuessa syntyy Ronja, metsien mahtavimman ryöväriruhtinaan Matiaksen ja puolisonsa Loviisan tytär. Samaisena yönä halkaisee salama ikivanhan Matiaksenlinnan kahtia ja linnanpuolikkaiden väliin repeää pohjattoman syvä kuilu. Ronja kasvaa linnan suojissa kunnes koittaa päivä, jolloin hän tahtoo nähdä sen ulkopuolelle: kuutamolla tanssivia maahisia ja pöntihiittisiä ja kauniin metsän, joka kutsuu seikkailuihin. Mutta ulkona on myös vaaroja: ajattaria ja männiäisiä. Ja Borkan ryöväreitä, Matiaksen joukkojen pahimpia vihollisia, jotka ovat asettuneet asumaan linnanpuolikkaaseen kuilun toisella puolella. Ronja kohtaa ikäisensä Birkin, Borkan pojan ja ryöväri-isien viha toisiaan kohtaan vain kasvaa. Mutta Ronja ja Birk löytävät ystävät toisistaan ja pakenevat lopulta kallioluolaan, missä metsän taika ja huumaava vapaus ympäröi heidät. Kaipuu kotiin kuitenkin kalvaa ja vanhemmatkin ikävöivät lapsiaan. Keskenään riitelevien sukujen on aika valita rakkauden ja vihan välillä."
Rakastan Ronjaa, kuten on jo useampaan kertaan tullut kerrottua, ja totta kai Ronja siis paikkansa saa myös tällä vinkkilistalla. Vallaton, rohkea ja oikeudentajuinen Ronja on hurmaava hahmo, ja näytelmän jännittävä, hauska, koskettava ja seikkailullinen tarina tosi lähellä sydäntäni. Tämä tarina saa aina hymyilemään ja iloiseksi, ja sen teemoissa on paljon sekä viisautta että riemua. Olenkin tosi iloinen siitä, että Ronjan tarina on aikalailla joka vuosi ohjelmistossa jossain päin, usein monessakin teatterissa, sillä tätä näytelmää jaksan katsoa aina vain uudelleen, ja ihanasti jokainen versio on omanlaisensa, mutta myös tunnistettavan sydämellinen. Odotan erityisesti sitä, miten Ronjan ja Birkin tutustuminen ja ystävystyminen rakentuu lavalle.
 |
Jotain hiihdosta – Turun kaupunginteatteri
kuva © Turun kaupunginteatteri |
Jotain hiihdosta – Turun kaupunginteatteri
Ensi-ilta 29.2.
"Hiihtolenkiltään kotiin palaavan Veijo Nummisen maailma järkkyy, kun tytär Ilona tuo kotiin miesystävänsä Sakun, jääkiekkoilijan. Veijo on nimittäin armoton hiihtofanaatikko, mutta vihaa jääkiekkoa. Samaan aikaan kun Veijo voivottelee Sakun ammattia, käy ilmi, että Suomen hiihtomaajoukkue on kärynnyt dopingista, ja että Pohjois-Amerikassa on enemmän suomalaisia jääkiekkoilijoita, kuin koskaan aiemmin. Tarinassa kuljetaan kahdella aikatasolla, nykyajassa ja Veijon nuoruudessa, aina kuusikymmentäluvun pukukopista kaksituhattakaksikymmentäluvun hiihtopoluille. Hiihtokierrosten vähentyessä alkaa pikkuhiljaa selvitä, miksi Veijo vihaa jääkiekkoa, millainen on Suomen suurimman hiihtofanin elämä, miksi suomalaiset ovat hiihdolle velkaa ja miksi Juha Mieto todella on kova kaveri. Tärkein kysymys on kuitenkin vielä ratkaisematta: kuka lopulta pelastaakaan Suomen hiihtokansan, vai voiko sitä enää pelastaa?"
Minä pidän hiihdosta kovasti, mutta en pidä jääkiekosta, vaikka en tätä toista kansallislajiamme sentään aivan vihaakaan. Jääkiekko-ottelua minua ei kuitenkaan saa katsomaan sen enempää hallille kuin television eteenkään, mutta hiihtoa katson niin ladun varrella kuin tv:stä oikein mielelläni. Niinpä tämä Turussa helmikuun lopussa ensi-iltansa saava Jotain hiihdosta vaikuttaa juuri siltä, että sopii minulle ja osuu maaliin. Komediaa hiihdon ja jääkiekon vastakkainasettelusta saa varmastikin kaivettua runsaasti, ja odotukseni sen suhteen ovat korkealla. Ehkäpä mukaan mahtuu myös tarkkoja huomioita siitä, miksi urheilu aiheuttaa niin isoja tunteita ja mitä se ihmisistä kertoo. Odotan erityisesti sitä, miten tarina toimii kahdella aikatasolla.
 |
Aina joku eksyy – Kouvolan Teatteri
kuva © TAVATON media |
Aina joku eksyy – Kouvolan Teatteri
Ensi-ilta 27.1.
"Tragikomedia perheestä, sen menettämisestä ja anteeksiannosta. Näytelmä kertoo Rinteen perheen tarinan 1950-luvulta aina tähän päivään asti. Aina joku eksyy on totuudenmukainen ja raastava, mutta samaan aikaan haikea ja toiveikas komedia. Kommelluksilla höystetty tarina elämästä ja sen mukana tulevista haasteista. Teemat ovat ajattomia, painavia ja kipeitäkin. Teos liikkuu tunnetilasta toiseen sulavasti, jättäen katsojalle paljon ajateltavaa. Traagiset aiheet kehystetään komiikalla, kun perheen menneisyyttä perataan monien sukupolvien ajalta ja tutkitaan useille eri aikakausille tyypillisiä haasteita ja käyttäytymismalleja."
Olen nähnyt Aina joku eksyy-näytelmän kerran aiemmin, Järvenpään Teatterissa vuonna 2018. Pidin näytelmän rakenteesta ja tavasta kertoa tarinaa, siitä, miten muistot, kokemukset ja henkilökohtaiset käsitykset siitä, mitä on tapahtunut ja miksi, sekoittuvat ja nousevat esiin. Traagiset ja koomiset elementit yhdistyvät tässä tarinassa sujuvasti, ja hahmot ovat tosi inhimillisiä ja samaistuttavia. Pitkälle aikavälille sijoittuva tarina tuo näytelmään kivasti tasoja, ja perhetarinoissa on aina viehätyksensä, sillä perhesuhteet ovat monisyisiä ja niihin latautuu paljon merkityksiä. Odotan erityisesti sitä, miten komedian ja tragedian tasapaino toimii lavalla.
Ensi-ilta 24.2.
"Rakastetun tarinan keskiössä on ruotsalainen Ekdahlin teatterisuku, jonka vaiheita kuvataan kasvavan lapsen silmin. Kiehtova Fanny ja Alexander on ylistys mielikuvituksen ja inhimillisen lämmön parantavalle voimalle uhkakuvien täyttämässä maailmassamme."
Kuten yllä kirjoitin, perhetarinoissa on oma viehätyksensä ja perhesuhtesiin latautuu paljon merkityksiä, ja sama on todellakin totta Fannyn ja Alexanderin kohdalla. Näin näytelmän Helsingin kaupunginteatterin versiona, ja tarinan monitasoisuus ja tunnelman upea painostavuus ja vaihtelu tekivät ison vaikutuksen. Vaikuttava sukutarina ravistelee, koskettaa, hengästyttää, naurattaa ja herättää ajatuksia. Fannyn ja Alexanderin tarina on iso ja väkevä, ja odotan erityisesti sitä, millaiselta tämä tarina tuntuu pienemmässä teatteritilassa.
 |
Uuteen nousuun – Q-teatteri
kuva © Q-teatteri |
Ensi-ilta 15.2.
"1990-luvulla lapsuutensa elänyt kaveriporukka kokoontuu vanhan peruskoulunsa homehtuvaan juhlasaliin. Kukaan ei ole muuttunut ja silti mikään ei ole niin kuin ennen. Vaikka kaikki on hyvin, jokin hankaa. Illan aikana muistoja ja haavoja sörkitään likaisilla tikuilla.
Miksi meistä tuli sellaisia kuin tuli?
Voiko kaikesta syyttää vanhempiaan?
Tai ysäriä, mediaa, Iiro Viinasta?
Lapsuus 90-luvun Suomessa oli yhtä aikaa satua ja dystopiaa. Samassa kuvassa ala-asteen hiihtokilpailut ja loputon tulevaisuususko, devalvaatio, konkurssiaalto ja puoli miljoonaa työtöntä. Ensisuudelma, Kurt Cobainin seksikkäästi levinneet aivot, jäätelökakun tahmaamat Nintendo-ohjaimet ja kerhotäti, joka koskettaa oudosti sieltä. Vaimonhakkausvitsit telkkarissa, tihkusateessa poltettu tupakka ja ihanasti levinnyt glittermeikki. Esko Ahon lempeät silmät, Nick Carterin ihana polkka, Gillian Andersonin huokaus, galtsukuvat ja päärynäsiiderin taika. Älyämpäri ja käsi ensimmäistä kertaa toisen paidan alla.
Elämä oli helvettiä ja kaipaamme sitä enemmän kuin mitään."
Q-teatterin Uuteen nousuun kuulostaa houkuttelevalta sekä timanttisen työryhmän että teemojensa takia. Minä tosin olen elänyt lapsuuteni vasta 2000-luvulla, mutta moni 90-luvun juttu lienee silti tunnistettava ja samaistuttava, jos eivät kaikki. En ole koskaan käynyt Q-teatterissa, vaikka moni esitys on kiinnostanut, mutta jospa vihdoin koittaisi aika tälle uudelle tuttavuudelle. Odotan erityisesti sitä, millaisia tyyppejä esityksen hahmot ovat.
 |
William Shakespearen kootut teokset – Keski-Uudenmaan Teatteri
kuva © Tuomas Scholz |
Ensi-ilta 12.3.
"William Shakespearen kootut teokset on hillittömän vallaton esitys: maailman kuuluisimman näytelmäkirjailijan 37 näytelmää ja 74 roolihahmoa on rutistettu yhteen esitykseen, jossa näyttelijöitä on käytettävissä kokonaista 3. On pakko hieman tiivistää, oikoa ja tehdä epäsovinnaisiakin tulkintoja, kun näyttelijät muuntautuvat sekunneissa Romeosta Ofealiaksi tai Macbethin noidista Kuningas Leariksi - kyllä siinä taitaa hiki tulla! "
Shakespeare on yksi suosikkijuttujani, missä vain muodossa – joko Bardin näytelmänä, näytelmänä Willistä, tai jollain muulla tavalla tulkittuna. Tällainen yhteenveto, jossa paahdetaan läpi 37 näytelmän juttuja enemmän tai vähemmän koomisella otteella, kuulostaa hauskalta ja varmasti myös on. Shakespearen näytelmät ovat klassikkoja, joista saa irti aina vain enemmän ja aina vain erilaisempia tulkintoja, ja tämän koottujen teosten parodialähestyminen lienee varsin herkullinen. Odotan erityisesti sitä, millaisella twistillä Shakespearen näytelmistä suosikkejani lähestytään.
 |
2:22 A Ghost Story – Helsingin kaupunginteatteri
kuva © Ilkka Saastamoinen
|
 |
Maratontanssit – Helsingin kaupunginteatteri, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu
kuva © Noora Geagea |
2:22 A Ghost Story & Maratontanssit – Helsingin kaupunginteatteri
Ensi-illat: 2:22 A Ghost Story 8.2., Maratontanssit 18.4.
"Jenny ja Sam ovat muuttaneet vauvansa kanssa viktoriaaniseen rivitaloasuntoon, jossa alkaa tapahtua outoja. Samin ollessa työmatkoilla Jenny kuulee itkuhälyttimien kautta ääniä aina kello 2:22. Hän uskoo talossa kummittelevan, mutta Sam löytää kaikkeen järkiperustelun."
En ole mikään jännitystarinoiden ylin ystävä, koska ne ovat, no, jännittäviä. 2:22 A Ghost Storyn Lontoon produktiosta on kuitenkin tullut vastaan kuitenkin sen verran paljon hehkuttavia arvosteluja ja kiinnostavia kuvauksia, että en halua jättää sitä välistä. Ja onhan taitavasti punottu jännitystarina äärimmäisen kiehtova, vaikka sitten karmisikin selkäpiitä. Ja lavalla on Lauri Tilkanen, jonka näkemistä teatterin lavalla olen odottanut jo pidemmän aikaa. Ja olihan minulla vaihe, kun suorastaan ahmin kummitustarinoita... Odotan erityisesti sitä, millaisen tunnelman ohjaaja Paavo Westerberg työryhmineen lavalle loihtii.
"Hyvä yleisö, laittakaa vedonlyönti pystyyn, tämä on Maratontanssit! Uskomaton teatteriesitys, joka perustuu Horace McCoyn kiehtovaan romaaniin “Ammutaanhan hevosiakin”, vie sinut nostalgian ja apokalyptisen seikkailun syövereihin. Astu maailmaan, jossa kukoistaa draama ja liikkeen symbioosi – vauhti on hurjempi kuin koskaan ja jokainen sekunti ratkaisee. Ihmisen perustarpeet ovat kovaa valuuttaa, kun taistellaan selviytymisestä – silloin laulu ihmissydämestä kaikuu voimakkaampana kuin koskaan ennen. Älä jää paitsi ainutlaatuisesta elämyksestä, joka nostattaa henkeäsalpaavan kauhun ja saa sydämesi sykkeen energiseen nousuun! Tule ja koe esitys, joka tarjoaa unohtumattoman kokemuksen innoittaen sinua jatkamaan, vaikka maailma ympärillä romahtaisi – Maratontanssit!"
Maratontanssit kiinnostaa minua eniten romaanin (ja elokuvan) nimen, Ammutaanhan hevosiakin, takia. En ole aiemmin tutustunut sen tarinaan, mutta nyt sen tein ja kiinnostuin Maratontansseista vielä lisää. Koko maratontanssien historia ja ajatus on hengästyttävä, ja toiminee teatterilavalla erinomaisesti. Tarinassa on synkkiä teemoja ja epätoivoa, ja on kiinnostavaa nähdä, miten alunperin vuodelta 1935 oleva tarina toimii tässä ajassa. Odotan erityisesti sitä, miten vauhdikas ja kiihkeä esitys on.
← Macbeth – Tampereen Työväen Teatteri, Tero Saarinen Company
kuva © Ilkka Saastamoinen / Tampereen Työväen Teatteri
Body Notes – MimoArt Company →
kuva © Kai Kuusisto
Macbeth – Tampereen Työväen Teatteri, Tero Saarinen Company & Body Notes - Special Edition – MimoArt Company
Ensi-illat: Macbeth 13.3., Body Notes 26.3.
"Macbeth (1606) on näytelmäkirjallisuuden hurjimpia vallanhimon kuvauksia. Shakespearen tragedia Macbethin pariskunnasta, joka tähtää hallitsijoiksi keinoja kaihtamatta, koukuttaa tarkkanäköisyydellään ja ajattomuudellaan."
Macbeth ei ole suosikkejani Shakespearen näytelmistä (kuten ei ole aiempi TTT:n ja TSC:n käsittelyn saanut Hamletkaan), mutta tämä versio kuulostaa äärimmäisen kiinnostavalta. Ja Hamlet-rockmusikaali oli kovin hieno, joten uskon, että tästä Macbethistä syntyy myös vaikuttava kokonaisuus. Tarinan kertominen yhdistämällä tanssia, teatteria ja vähän sirkustakin on mielenkiintoinen yhdistelmä, josta minulla on kovat odotukset. Toteutuksen lupaillaan päivittävän klassikkoa nykyhetkeen, joka sekin kiinnostaa. Odotan erityisesti esityksen koreografiaa ja sitä, miten se kertoo tarinaa.
"Body Notes on kombinaatio tanssia, fyysistä teatteria, butoa, slapstick -komediaa, uutta klovneriaa, musiikkia sekä visuaalista sielunruokaa. Taiteellisesti kunnianhimoisen teoksen omaleimainen liikekieli yhdessä häikäisevän valo-, lavastus- ja äänimaailman kanssa rakentavat katsojille oivaltavan ja monitasoisen elämyksen, joka haastaa tuoreella tavalla taidetanssin perinteistä vakavuutta."
Näin Body Notesista jonkun version seitsemän vuotta sitten, ja pidin siitä kovasti. Liikekieli ja valaistus jäivät mieleen, ja hämmästelin sitä, mihin kaikkeen ihmiskeho oikein taipuukaan. Nyt special editionia pääsee Tanssin Talossa katsomaan kaksi kertaa, ja suosittelen oikein lämpimästi. Mikäli muistikuvani ovat oikeita, tätä katsoessa saa hengästyä, ihmetellä, nauttia ja ihastella taitavaa esiintymistä ja upeasti rakennettua kokonaisuutta. Odotan erityisesti sitä, miten Body Notes sopii seitsemän vuoden takaisiin muistoihini siitä.
 |
Populaarimusiikkia Vittulajänkältä – Rovaniemen Teatteri
kuva © Rovaniemen Teatteri |
Ensi-ilta 23.2.
"Viisivuotiaan Matin ja Niilan ystävyys sinetöidään leikkikentällä räkää syömällä. Siltä seisomalta he nousevat kahdestaan turistibussiin, vakaana aikomuksenaan matkustaa Kiinaan. Sillä sinne maailma päättyy, niin on Matin isä opettanut. Menee jokunen vuosi ja Niila saa serkuiltaan Beatlesin singlen: Rock’n’Roll Music. Pojat laittavat sen soimaan. Rysähdys! Ukkonen iskee huoneeseen eikä maailma ole enää sama. Vain jäidenlähtö Tornionjoesta vetää tälle vertoja. Matti ja Niila perustavat bändin."
Tämä kasvutarina on minulle nimeään lukuun ottamatta vieras, vaikka minun on kyllä pitänyt lukea Mikael Nimen romaani jo monta vuotta. Kasvaminen, musiikin voima, pienen paikkakunnan ihmiset ja oman jutun löytäminen sekä ystävyys ovat teemoja, jotka kiinnostavat ja joista kertovissa tarinoissa on usein lämpöä, huumoria ja koskettavia hetkiä. 60- ja 70-luvulle sijoittuva näytelmä kertoo nuorista, unelmista ja rokcmusiikista, joka kuulostaa siltä, että luvassa on sekä vauhdikasta menoa että tunnistettavia hetkiä. Nuoruus on kiihkeää, hämmentävää ja tärkeää aikaa, ja siihen on helppo samaistua. Niinpä odotankin erityisesti sitä, millaista kuvaa lapsuudesta ja nuoruudesta esitys lavalle loihtii.
 |
Hyvästi Mansikki – Tampereen Työväen Teatteri, Näty
kuva © Tampereen Työväen Teatteri |
Hyvästi Mansikki – Tampereen Työväen Teatteri
Ensi-ilta 17.1.
"Ne kansankomedian tutut hahmot, tiedäthän. Köyhä pientilallinen, ison talon isäntä, opettaja, kauppias, höveli kulkuri, huonomaineinen nainen, se lapsi joka pääsee oppikouluun, ja se jonka kohtalona on ryhtyä tilan töihin. Juurevassa tarinassa kaikki kokevat muutoksen viiman, kukin tavallaan. Miltä oma maa tuntuu? Ja miltä sen menettäminen? Henkilöhahmojen kohtaloissa kiteytyy 1900-luvun suuri suomalainen rakennemuutos: kaupungistuminen, maaltapako, maastamuutto, syrjäseutujen kurjistuminen. Maaseudun pieneläjän sielunmaisemaa määrittää sidos maahan – ilman juuriaan hän on pelkkä numero tilastoissa."
Jouko Puhakan 1969 kantaesitetty Hyvästi Mansikki saa TTT:n ja Tampereen yliopiston näyttelijäopiskelijoiden käsissä uuden tulkinnan 2020-luvun hengessä. Itse maaseudun asukkaana ja maatilalla kasvaneena suhtaudun mielenkiinnolla kaikkiin sellaisiin tarinoihin, joissa maaseutu on enemmän tai vähemmän keskiössä. Maaseudun autioituminen, kaupungistuminen, peltojen pistäminen pakettiin ja elämäntapojen muuttuminen on asia, jonka käsittely teatterissa siis herättää heti kiinnostuksen ja houkuttelee katsomoon. Nuoren esiintyjäjoukon tarttuminen juuri tähän näytelmään ja juuri näihin teemoihin tuonee esitykseen uudenlaisia tasoja ja mainioita näkökulmia. Odotan erityisesti sitä, millaisina maaseutu ja sen asukkaat esityksessä nähdän.
 |
Nollaneljäviisi – Vaasan kaupunginteatteri
kuva © Vaasan kaupunginteatteri |
Nollaneljäviisi – Vaasan kaupunginteatteri
Ensi-ilta: 22.2.
"Pasi Lampelan draama ”Nollaneljäviisi” on väkevä tarina perheestä, jossa kamppaillaan riippuvuuden kanssa. Nuori aikuinen Mira yrittää aloittaa raittiin elämän haparoivin askelin, ja mukaan kietoutuvat niin hänen äitinsä, veljensä, ystävänsä ja äidin miesystävän elämät."
Riippuvuus, siitä irti pääseminen, perhe ja varovaiset unelmat ovat kaikki teemoja, joista olen nähnyt monta väkevää, kauniisti kerrottua tarinaa. Tämä Pasi Lampelan näytelmä ei ole minulle ennestään tuttu, mutta toivottavasti myös Nollaneljäviisi onnistuu kertomaan teemoistaan onnistuneesti ja kasvattamaan sekä tarinansa että hahmonsa kokonaisiksi. Perhetarinoissa, kuten jo aiemmin todettu, on oma viehätyksensä, ja ihmissuhteiden, nimen omaan (myös) muiden kuin romanttisten, kuvaaminen lavalla on kiinnostavaa ja pitää otteessaan. Nollaneljäviiden esittelytekstin perusteella ajattelen tämän olevan syvälle menevä draama, ja sellaisethan minun mieleeni eniten ovat. Odotan erityisesti sitä, miten tarinan ihmissuhteet tuodaan lavalle.
 |
| The Prom – Skene musiikkiteatterikoulu |
The Prom – Skene musiikkiteatterikoulu & Rantasalmen nuorisoteatteri
Ensi-illat: Skene-Prom 15.5., Rantasalmen Prom 19.4.
"Neljä hiipuvaa Broadway-tähteä etsii epätoivoisesti keinoja parantaa julkista imagoaan. Sosiaalisen median kautta he kohtaavat Emman, teinin Indianan pikkukaupungista, jonka koulutanssiaiset peruttiin, koska hän aikoi osallistua niihin tyttöystävänsä kanssa. Nelikko päättää auttaa Emmaa päästäkseen taas otsikoihin ja matkustaa Indianaan korjaamaan tilanteen. Tanssiaiset kuuluvat kaikille!"
The Prom-musikaalia saadaan ihastella kahden nuorten teatteriryhmän esittämänä, kun sekä Skenen musiikkiteatterikoulu että Rantasalmen nuorisoteatteri tarttuvat tähän tanssiaistarinaan. Olen kuunnellut musikaalin Broadway cast recordingia siitä saakka, kun se julkaistiin, ja tykkään sekä biiseistä, tarinasta että hahmoista. Promista on myös leffaversio, joka löytyy Netflixistä, mutta se ei ehkä täysin onnistunut näyttämömusikaalin sovittamisessa elokuvamuotoon. Tosin mukana on ihana Andrew Rannells, joten jo hänen takiaan leffaa on kiva katsoa. Mutta näyttämölle tämä alunperin on tehty ja siinä musikaali toimineekin parhaiten. Suloinen rakkaustarina, teatterin taika, uskallus olla oma itsensä ja pitää kiinni oikeuksistaan, yllättävät ystävyydet ja mainio musa, se Promissa hurmaa ja sitä saadaan siis tosiaan nauttia peräti kahden ryhmän voimin nyt keväällä. Mahtavaa saada The Prom Suomeen, ja mikä parasta, juuri nuorten esittämänä!
