Tuntematon sotilas @ Teatteri Vanha Juko

kuvat © Mikko Kelloniemi

Näin Tuntemattoman sotilaan 3.12.

Jos kotimaisista klassikoista puhutaan, Väinö Linnan Tuntematon sotilas keikkuu listassa korkealla. Jokainen tietää siitä jotain, jokaisella on siitä omat muistonsa ja ajatuksensa. Niin minullakin. Vanha Jukossa Tuntematon sotilas nähdään Juho Mantereen ohjauksena ja sovituksena, neljän näyttelijän voimin. Lavalla Annika Hartikka, Minja Koski, Olli Riipinen ja Esa-Matti Smolander hyppäävät Tuntemattoman hahmojen nahkoihin, lukevat romaania, juoksevat, sotivat, iloitsevat, surevat ja kertovat tarinaa. Punaiset valot leiskuvat, musiikki pauhaa ja kynttilänliekki lepattaa.

Minua kiinnostaa aina tuore ote klassikoihin, joten innolla suuntasin Lahteen katsomaan, millainen Tuntematon Vanha Jukossa nähdään. Ehdin lukemaan käsiohjelman tekstit ja tutustua esityksen soittolistaan ennen katsomoon suuntaamista, ja kuvia katsella myös. Ne nostattivat odotusta entisestään. Kesti kuitenkin hetken, että pääsin kunnolla sisään esityksen maailmaan ja tyyliin, mutta kun pääsin, se olikin menoa! Esityksessä on hieno, vahva tunnelma ja tietynlainen omaleimaisuus, joka kantaa kokonaisuuden läpi. Mantereen ohjaukselliset ja dramaturgiset ratkaisut rakentuvat kokonaisuudeksi, joka on täydellisen tasapainossa ja pureutuu klassikkoon terävästi, herkällä ja raa'alla otteella. Mukana on Tuntemattoman tunnetuimpia kohtauksia ja hahmoja, tunnistettavasti lavalle tuotuina ja koskettavasti kuvattuina, sekä sellaisia kohtia, joita minä en enää romaanista muistanut (edellisestä lukukerrasta taitaa siis olla liikaa aikaa...). Visuaaliset ratkaisut ovat komeita ja mieleenpainuvia, työryhmä on tehnyt pukujen, lavastuksen ja tarpeiston osalta hyviä ratkaisuja. Pekka Kiiliäisen ja Antti Haikon valosuunnittelu sykkii musiikin tahdissa ja tukee näytelmän tasoja erinomaisesti. Punainen värimaailma on toimiva. Pidin kovasti myös siitä, että kynttilänvaloa käytettiin useasti. Kiiliäisen äänisuunnittelu on toimivaa ja vakuuttavaa. Rakastan sitä, millaisia biisejä esitykseen on valittu! Ei ehkä tulisi heti mieleen, että esimerkiksi Via Dolorosa, Sukkula Venukseen tai Heilutaan olisivat Tuntemattoman sotilaan tarinaan sopivia, mutta tietysti ovat. Musat ovat yksi esityksen kohokohtia, ne korostavat teemoja ja ovat oivaltavasti juuri sitä, mitä tämä esitys tarvitsee ollakseen niin hyvä kuin on.

Esityksessä on huumoria ja komediaa sekä kevyitä hetkiä, mutta päällimmäisenä siitä jäi raastava ja surullinen fiilis. Esityksessä on monta toinen toistaan hienompaa hetkeä, joita katsoessa sodan kauheus ja sotilaiden tuska ovat käsinkosketeltavia. Myös sodan mielettömyys ja poikkeuksellisuus tulevat lavalla esiin. Lopun laulu kynttilänvalossa saa kyyneleet silmiin ja kylmät väreet kulkemaan kehossa, ja kruunaa esityksen hienosti. Työryhmän taito kertoa tarinaa mitään sen tasoja peittelemättä paitsi tekee vaikutuksen, myös takaa sen, että tätä esitystä katsoessa varmasti tuntee jotain. Liian rankka esitys ei ole, mutta oikealla tavalla painava. Tämä Tuntematon on monitasoinen, monipuolinen esitys, ajattelevaa ja ajatuksia herättävää teatteria. Esitys on raikas, riehakas ja tuore, rohkeasti klassikosta omannäköisensä version kokoava näytelmä. Kohtaukset on toteutettu kekseliäästi ja välillä yllättävästi, mutta toimivasti. Esimerkiksi vihollisilmapallojen poksauttelu neulalla, Tuntemattoman sotilaan lukeminen ääneen ja koko teatteritilan hyödyntäminen, eli katsomon takaa ja sivuilta huutelu, ovat tosi hyviä ratkaisuja. Lisäksi pidin lavan ympäri juoksentelusta, se rytmittää esitystä erinomaisesti ja saa esityksen edetessä eri merkityksiä. Esityksen tunnelma on tiheä ja pitää tiukasti otteessaan, mitään lavalla tapahtuvaa ei pääse piiloon eikä sitä haluakaan paeta, vaikka välillä ihan sydäntä särkee. Ehkä suosikkijuttuni esityksessä onkin se, miten vahvana se tunteet ja tunnelmat lavalle tuo, silti alleviivaamatta mitään ylimääräisesti. Taitavasti kasattu kokonaisuus tuo yleisön eteen esityksen, jota katsoessa aivot saavat raksuttaa eikä katsomossa pääse liian helpolla. Ja sellainen teatteri on parasta.

Näyttelijänelikko ottaa lavan haltuun varmalla ja vauhdikkaalla otteella. Esityksessä juoksennellaan ja huudetaan, nauretaan ja remutaan, pelätään ja ollaan rohkeita, surraan ja iloitaan, hiljennytään ja rauhoitutaan. Neljällä näyttelijällä tarinaa toteutettaessa jokainen saa lavalla tähtihetkensä, ja nelikko myös pelaa upeasti yhteen. Näyttelijät tuovat rooleihinsa omat vahvuutensa ja tukevat toinen toistaan, jotta jokainen rooli rakentuu lavalle aidosti. Aitous onkin parasta tämän näyttelijäjoukon työssä, he tuovat niin vaivattoman puhtaasti lavalle kaikki esityksen läpi kuohuvat tunteet ja tarttuvat niihin taidolla. Jokainen pääsee hyödyntämään niin hersyvää komediallista osaamistaan kuin hurjan koskettavaa, usein hyvin vähäeleistä mutta silti vahvasti tuntuvaa näyttelijäntyötä. Annika Hartikan Kariluoto on ihan mahtava! Monitasoinen rooli, hienosti tasapainotettua näyttelijäntyötä. Minja Kosken säveltämä Veljeni nukkuu on kaunis, hieno kappale, ja Koski laulaa sen voimakkaasti. Ei pysy silmäkulma kuivana. Koski on loistava Riitaoja, voi että miten tuntuu pahalta hänen puolestaan. Olli Riipinen tekee riipaisevan roolin sotavankina, joka kädet ylhäällä ja varovainen, tunnusteleva hymy huulilla saapuu vihollisten luokse. Tämä on muuten kohta, jonka ehkä selkeiten muistan romaanista, ja kylmäävä hetki oli myös lavalla. Tämän lisäksi lähtemättömän vaikutuksen teki kyllä lihasten esittely Deutschlandin tahtiin sekä jääkylpy lopussa. Esa-Matti Smolander jäi mieleen erityisesti kahdesta roolista, Lehtona ja Rahikaisena. Hienoa tekemistä molempia hahmoja tulkitessa, erilaiset roolit joista Smolander saa kaiken irti. Nelikko hyppää roolista toiseen sujuvasti ja kasvattaa lavalle monenlaisia ihmiskohtaloita. Upeaa, pakotonta ja hämmästyttävän vivahteikasta näyttelijäntyötä, jossa vahva fyysisyys ja herkkä tunnelman lukeminen ihastuttavat.

Vanha Jukon Tuntematon sotilas jätti vahvan jäljen. Esitys on sanalla sanoen väkevä, mutta jos muutaman sanan lisää otan käyttöön, kuvaisisin tätä Tuntematonta myös seuraavasti: herkkä, raaka, hauska, viisas, nerokas, surullinen ja valmis. Ohjaaja Juho Mantereen näkemys ja oivaltavuus esityksen rakentumiseen, koko työryhmän vahva ammattitaito sekä näyttelijänelikon Hartikka-Koski-Riipinen-Smolander läsnäoleva, hahmot ja tunnelman kokonaiseksi tekevä näyttelijäntyö tarjoavat esityksen, jota voisi sanoa, ja sanonkin, teatteritapaukseksi. Hieno!

Tuntematon sotilas on Teatteri Vanha Jukon ja Turun kaupunginteatterin yhteistuotanto, ensi-ilta Turussa 10.2.2023.

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Vanha Juko!