Vaimoni on toista maata @ Kangasalan kesäteatteri

 Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Kangasalan kesäteatteri!

kuvat © Hanna Kanerva

Kangasalan kesäteatterissa sai 8.6. ensi-iltansa Mikko Kivisen ohjaama versio Gilles Dyrekin käsikirjoittamasta farssista Vaimoni on toista maata, rooleissa Antti Peltola (Janne), Maija Siljander (Helena), Vuokko Hovatta (Veera) ja Iikka Forss (Risto). Tarinassa Janne on tavannut opiskelukaverinsa Riston pitkästä aikaa, ja kutsuu tämän tyttöystävineen syömään. Janne järjestelee puolisonsa Helenan kanssa häitä, kun taas Risto ja Veera ovat juuri riidelleet. Riidan seurauksena Veera pitää mykkäkoulua, ja kun asiaa ei heti selvitetä, seuraavassa hetkessä Janne ja Helena ovat vakuuttuneita siitä, että Veera on ulkomailta eikä osaa suomea. Eipä siinä enää Ristokaan saa väärinkäsitystä oikaistua, ja pieni huijaus ottaa aina vain uusia kierroksia.

Vaimoni on toista maata on yksi niistä farsseista, joka kyllä toimii melkolailla aina. Olen nähnyt sen pari kerran aiemmin ja aina olen katsomossa viihtynyt, eikä tämä kerta ole poikkeus. Dyrekin teksti on tarkkaa, nokkelaa ja rytmikästä, ja Reita Lounatvuoren suomennos sujuva ja terävän komediallinen. Kivisen ohjauksessa tarinan kaksi erilaista pariskuntaa ovat varsinkin esityksen alussa tosiaankin erilaisia, mutta meno tasapainottuu nopeasti ja esitys etenee vauhdikkaasti, viihdyttävästi ja riemastuttavien väärinkäsitysten kasaantuessa näppärästi. Lavastus ja puvustus ovat mainion kesäiset ja iloiset, ja toimivat hyvin tarinan puitteina. Huomasin myös ensimmäistä kertaa, miten näytelmän kehyksenä kulkee ruokailu, aina alkumaljasta jälkiruokaan. Se rytmittää juonta sujuvasti ja pitää paketin kasassa.

Näyttelijänelikko tekee varmaa työtä ja hauskaa näytti olevan myös lavalla, se aina ilahduttaa katsomossakin. Esityksen komedia toimii näyttelijöiden käsissä oikein hyvin, ja jokainen on löytänyt roolihahmostaan ne ominaisuudet, jotka ovat esityksen onnistumisen kannalta tärkeimpiä. Näytelmän hahmot ovat mainion erilaisia, jokainen on kiinnostava persoona. Antti Peltola näyttelee Jannea, joka on näytelmän sympaattisin tyyppi. Peltola tekee onnistuneen roolityön ja yhdistää roolissaan sujuvasti sekä isoeleistä komediaa että herkempää näyttelijäntyötä. Iikka Forssin näyttelemän Riston matka tarinan alusta loppuun on riemastuttava, ja Forss tavoittaa hyvin roolihahmonsa ajatukset ja fiilikset siitä, miten asiat etenevät. Vuokko Hovatta tekee vakuuttavan roolin Veerana. Hänellä on toimiva ote hahmonsa esittämiseen ja hyvin hallussa se, miten Veera keksii juonensa ja alkaa toteuttaa sitä. Maija Siljanderin esittämä Helena on suosikkihahmoni, ja Siljander tuo hahmon lavalle juuri niin monitasoisena ja esityksen aikana kasvua kokevana kuin kuuluukin. Tosi hyvä rooli!

Farssihan tämä on, eli väärinymmärryksiä, sekaannuksia ja sähellystä löytyy, ja tietenkin ovia, kolme kappaletta. Tosin ovikomediaa ei ole kuin alussa, muuten ovilla on muita kuin hauskuuttamistehtäviä. Huumori kumpuaa paitsi väärinkäsityksistä, myös muista aiheista, kuten parisuhteista, sosiaalisista tilanteista ja ihmisten halusta ja toisaalta osaamattomuudesta auttaa. Vaimoni on toista maata löytääkin huumoria paitsi "helpoista" jutuista (kuten väärinkäsityksistä), myös vakavemmista aiheista ja niinkin laajasta teemasta kuin ihmisyys. Ehkä tämä siksi toimii minulle monia muita farsseja paremmin, sillä näytelmän huumorin kenttä on laaja ja huomiot teräviä. Tässä versiossa sekä ohjauksen että näyttelijäntyön kautta kaikki huumorin tasot ovat mukana, ja niitä läpikäydessä aika kuluu kuin siivillä. Vaikka alussa siis kahden vastakkaisen "voiman", eli esityksen kahden erilaisen pariskunnan hyvin korostunut erilaisuus vähän häiritsi, pidin esityksestä kovasti. Ja kuten sanottu, tasapaino vastakohtien välillä löytyy nopeasti. Toki tarinaan myös kuuluu vastakohtien esittäminen jotta juonen edetessä erilaisuuksia ja samanlaisuuksia päästään tarkastelemaan tarkemmin. Tämäkin esityksessä toimii hyvin ja on sekä hauskaa että kiinnostavaa katsottavaa.

Olipa hauska aloittaa kesäteatterikausi vuosimallia 2022 tällä esityksellä, Kangasalan kesäteatterin kauniissa ja viihtyisissä maisemissa. Tämä oli muuten eka visiittini sinne, mutta ei varmastikaan viimeinen, sen verran mukavia olivat sekä paikka että esitys. Paikallinen (varsin runsaslukuinen) hyttyspopulaatiokin nauttinee kesän esityksistä lähes yhtä paljon kuin yleisö, sillä katsomon täyttävä yleisö tarjoaa ötököille oivallisen buffetin. Mutta se kuuluu kesäteatteriin!