Sivut

sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Den besynnerliga händelsen med hunden om natten @ Lilla Teatern

 Näin esityksen bloggaajalipulla, kiitos Lilla Teatern!


kuvat © Otto-Ville Väätäinen

Näin Den besynnerliga händelsen med hunden om natten-näytelmän 18.11.

15-vuotias Christopher (Alexander Wendelin) pitää avaruudesta, matematiikasta ja lemmikkirotastaan Tobysta. Sen sijaan hän ei pidä vieraista, keltaisesta tai metaforista. Maailma ympärillä on Christopherin silmin erilainen kuin useimmille ihmisille, pelottavakin, mutta kun naapurin (Ulriikka Heikinheimo) koira Wellington löytyy murhattuna, on pojan oltava rohkea ja alettava salapoliisin työhön. Isä Ed (Robert Kock) kieltää nuuskimasta ja tunkemasta nenäänsä toisten ihmisten asioihin, opettaja Siobhan (Cecilia Paul) taas käskee kyllä kuuntelemaan isää, mutta myös uskaltautumaan ulos mukavuusalueeltaan. Kun menneisyyden ja lähiaikojen salaisuuksia alkaa paljastua, Christopher ottaa suuren askeleen ja lähtee yksin junalla kohti Lontoota.

Den besynnerliga händelsen med hunden om natten, Yöllisen koiran merkillinen tapaus, alkuperäiseltä nimeltään The Curious Incident of the Dog in the Night-Time on yksi suosikkinäytelmistäni. Olen nähnyt sen aiemmin vain kerran, Lontoossa 2019, mutta silloin rakastuin teokseen kovasti ja olen odotellut että pääsen näkemään tämän uudelleen. Lilla Teaterniin esityksen on ohjannut Paavo Westerberg, käännös on Anna Simbergin, lavastus ja puvustus Sven Dahlgrenin, videosuunnittelu Toni Haarasen, äänisuunnittelusta vastaa Antero Mansikka ja valosuunnittelusta Ville Aaltonen. Samaiselta Lontoonreissulta ostin myös Mark Haddonin samannimisen romaanin (2003), johon näytelmä perustuu, ja kyllä on kirjakin ihastuttava. Koska Hunden esitetään ruotsiksi, luin kirjan uudelleen viikko ennen esitystä ja palauttelin tarinaa ja hahmoja mieleen. Hyvin pysyy esityksen kielessä mukana, ja tekstitys toimi jälleen sovelluksella mainiosti. 

Paavo Westerbergin ohjaus tarttuu tarinaan onnistuneesti, esitys nousee lavalle koskettavana, aitona ja vahvana kokonaisuutena. Westerbergin ohjaus on tarkkanäköistä ja tavoittaa niin Hundenin murhamysteeri-, draama- ja kasvutarina-tason. Ohjauksessa (tai muilla osa-alueilla) ei ole menty sieltä missä aita on matalin, vaan kaikkia yksityiskohtia, ratkaisuja ja ideoita on selvästi harkittu ja valittu mukaan vain parhaiten esitykseen sopivat. Esitys etenee sujuvasti, ja vaikka tämä on lähes kolmituntinen näytelmä, aika menee nopeasti ja katsomossa istuu iloisesti ihastellen hurmaavaa tarinaa ja taidolla toteutettua esitystä. Minulla kesti hetken päästä sisään esityksen maailmaan, se johtui lavastusratkaisuista (kuten tyhjähköstä näyttämöstä ja katosta putoilevista esineistä), mutta juoni veti mukaansa ja pidin tästä kovasti, lavastuksineen kaikkineen. Dahlgrenin lavastuksessa lava siis on melko tyhjä, alussa siellä on takaosassa kaarevat lasiseinät ja tuoleja, ei paljon muuta. Esityksen edetessä kaarevat seinät pääsevät liikkumaan, ja tuoleja liikuttamalla fokus keskittyy sinne, missä tärkein tapahtuu. Värimaailma on tumma, ja visuaalisuutta tukee Haarasen videosuunnittelu. Vähitellen katosta putoilee lankojen varassa kaikenlaista tarinaan liittyvää tavaraa, muun muassa Wellingon-koira ja sen tappanut talikko sekä kirja, jota Christopher kirjoittaa. Hieman aikaa vaati, että tämäntyylinen lavastus voitti minut puolelleen, mutta kyllä työryhmä on tiennyt mitä tekee - tarina asettuu lavalle ja lavastuksen sekä muun visuaalisuuden tarjoamiin raameihin erinomaisesti. Ja loppuvaiheessa varsinkin nämä katosta putoilevat esineet olivat minusta aivan paras ratkaisu, vieläpä dramaattisilla äänitehosteilla korostettuina. Sopivat myös esityksen murhamysteeri-henkeen hyvin.

Alexander Wendelin on täydellinen Christopher. Hän lukee roolihahmoaan upeasti, tarkalla ja vivahteikkaalla otteella, ja tuo Christopherin lavalle koskettavasti, viisaasti, rohkeasti ja lämmöllä. Wendelin tavoittaa hienosti sen, millainen Christopherin maailma on, hänen näyttelemisensä vangitsee erinomaisesti eri tunteet ja tunnelmat. Ihana rooli, Wendelinin tapaa kertoa tarinaa ja käsitellä tarinan teemoja on ilo katsoa. Robert Kock on Edinä kuin suoraan romaanin sivuilta lavalle siirretty, tosi onnistuneesti siis herää henkiin tämä hahmo! Kock tuo rooliinsa tasapainossa sekä lempeyttä, kärsivällisyyttä ja kannustavaa asennetta että tuskastumista ja virheisiin sortumista. Christopherin isänä ei aina ole helppoa, mutta poika on isälleen tärkein ja rakkain asia maailmassa. Tämä on Kockin roolisuorituksessa käsinkosketeltavasti läsnä. Cecilia Paulin Siobhan on rohkaiseva ja luotettava opettaja, jonka asema Christopherin elämässä on hyvin tärkeä. Paul lukee tarkasti kohtausten tunnelmaa, ja tekee roolinsa lämpimästi.

Vuokko Hovatta näyttelee Christopherin äitiä Judya mainiolla otteella, Hovatan roolityössä sekoittuvat sujuvasti äidinrakkaus, oman tilan haluaminen, päättäväisyys ja katumuksen eri sävyt. Pia Runnakko tekee monta roolia, ja on varsin erinomainen kaikissa, erityisesti poliisina ja rouva Alexanderina. Monta roolia on myös Ulriikka Heikinheimolla ja Joachim Wigeliuksella. Heikinheimo tuo lavalle hyvää energiaa ja läsnäoloa, ja tekee jokaisen roolinsa varmalla otteella. Wigelius jäi mieleen erityisesti Rogerina, mutta hän tekee sujuvaa työtä myös muina hahmoinaan. Koko näyttelijäjoukko pelaa taitavasti yhteen ja tukee toistensa tekemistä, jokainen tekee vahvaa työtä sekä yksin että osana ensembleä.

Erityiskehut Wellington-hauvan ruumiille, hyvin elävän (kuolleen) näköinen! Mistäköhän syystä Wellington muuten on muuttunut vaaleaksi kirjan mustasta esikuvastaan eroten? Muistaakseni myös Lontoossa lavalla nähtiin vaalea koiranmurhan uhri. Samoin kehuja hälisevästä, äänten ja valojen täyttämästä Lontoosta, hyvin hyödynnetyistä heijastuksista ja videokuvien jylhistä maisemista. Hunden on upea tarina rohkeudesta ja uskalluksesta, ja Lillanin versiossa rohkeus nousee kantavaksi teemaksi. Monenlainen rohkeus, ei pelkästään Christopherin urheus tehdä jännittäviä ja pelottavia asioita, vaan myös muiden hahmojen rohkeus myöntää virheensä, rohkeus muuttaa toimintaansa ja niin edelleen. Lillanin Hunden tarjoaa loistavan teatteri-illan, jonka aikana saa nauraa, liikuttua, jännittää ja iloita. Fiksusti, yksityiskohtaisesti ja tarkasti toteutettu esitys on erinomaisten osiensa ansiosta hieno, aito ja emotionaalisesti latautunut, ja erityisesti vahva ja taitavasti hahmoja rakentava näyttelijäntyö tekee vaikutuksen.

Kiitos koko Hunden-porukka, olipa ihanaa nähdä tämä ihastuttava näytelmä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti