Sivut

perjantai 13. syyskuuta 2019

Sapiens @ Kansallisteatteri

Näin esityksen Bloggariklubin kautta, kiitos Kansallisteatteri!
kuvat © Katri Naukkarinen
Sapiens sai ensi-iltansa Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 11.9.

Vaikka esityksen näkemisestä on jo pari päivää, en oikein vieläkään tiedä, mitä mieltä olen siitä. Tämä on ihan erilainen esitys kuin mitä olen ennen nähnyt, tietokirjan pohjalta tehty teos on dokumentti ja kertoo faktoja, näyttelijöillä ei ole vuorosanoja vaan kasvoillaan naamarit ja tarinan tulkitsemiseksi tarjolla liikekieli. Muutaman kerran joku liikuttaa suutaan kertojaäänen mukana. Kiinnostava, kiehtova ja hieman kummallinen, visuaalisesti paikoitellen todella mahtava ja alusta loppuun mainion keveä, mutta samalla pisteliäs ja tarkkanäköinen, nokkela esitys tämä on. Pidin kaikesta näkemästäni, tämä varmaan vaatii vain lisää sulattelua. Hieno esitys, ja rohkea satsaus Kansallisteatterilta, oli kiva nähdä tämä suurella näyttämöllä eikä esimerkiksi pienempään tilaan sullottuna. Yuval Noah Hararin alkuperäisteos toki on bestseller ja tosi tunnettu, eli se luultavasti houkuttelee ihmisiä katsomoon myös. Itse en ole sitä vielä lukenut, mutta piakkoin varmasti. Mutta hienoa siis, että tietokirjaan perustuva esitys pyörii isolla näyttämöllä, ja kyllä tämä siellä todella hyvin toimii.

Sapiens on luontodokumenttimainen esitys eläinlajista nimeltä ihminen. Homo sapiens on valloittanut maailman, mutta ei oikein tiedä, mitä tekisi vallalla tai mitä noin yleisestikään haluaisi. Luontodokkaritunnelmaa luo totta kai loistavasti Avaran luonnon selostajana tunnetun Jarmo Heikkisen ääni, joka kertoo myös Sapiensin tarinan historian läpi tähän päivään. Esitys on Kansallisteatterin, WAUHAUS-ryhmän ja Zodiak - Uuden tanssin keskuksen yhteistyö, sen on sovittanut ja käsikirjoittanut Minna Leino ja ohjanneet ja koreografioineet Anni Klein ja Jaakko Partanen. Kokonaisuutena Sapiens on hyvin onnistunut, se on reilu puolitoistatuntinen esitys ilman väliaikaa, ja pitää otteessaan koko tuon ajan. Asiaa tulee paljon, mutta ilmavasti, eikä tunnu siltä, että apua, nyt takaisin ihmishistoriaa opiskelemaan ja sitten vasta takaisin katsomoon. Hyvin pysyy kärryillä siitä, kuinka homo sapiens raivaa tiensä ravintoketjun ja kaikkien muiden ketjujen huipulle satunnaisen mutaation, julmuuden ja yhteistyön avulla. Esityksessä pääjuttuna ovat kolme ihmisen historian vallankumousta, kognitiivinen vallankumous n. 70 000 vuotta sitten, maanviljelyn vallankumous n. 12 000 vuotta sitten ja tieteellinen vallankumous 500 vuotta sitten.

Lavalla nähdään Hanna Ahti, Iida Kuningas, Aksinja Lommi, Markku Maalismaa, Karin Pacius, Ilja Peltonen, Heikki Pitkänen, Johannes Purovaara, Antti Pääkkönen ja Juha Varis. He tekevät hyvää työtä, liikekieli toimii onnistuneesti ja näyttelijät ovat omaksuneet ihmishistorian ajanjaksoihin sopivat eleet ja olemukset taitavasti. Jokaisella on useampi rooli, joista kaikki suoriutuvat sujuvasti. Erityisesti mieleen jäivät Aksinja Lommin Vilma Viineri, Iida Kuninkaan Anna Ahne ja Heikki Pitkäsen Kimmo Kivi, ja muutenkin tämä kohtaus, jossa nämä hahmot esiintyvät. Mainio hetki, hienoa koreografiaa ja hauskaa tekstiä. Heikki Pitkänen jäi myös Hamletin roolista mieleen. Mainitaan vielä Johannes Purovaara yleisesti kaikista rooleistaan sekä Juha Varis Pillipiiparina. Tässä on paljon tosi onnistuneita hahmoja, aloin ihmetyksekseni jopa pitämään tästä kuminaamariratkaisusta ja se toimi Sapiensissa mainiosti, näyttelijöiden esiintymistä ja hahmoja tarkasteli ihan eri tavalla kun ilmeitä ei näkynyt. Minä kun en oikein naamareista pidä noin yleisesti, niistä tulee sellainen ikävä kauhuleffafiilis. Mutta nyt ne toimivat, ja hyvin toimivatkin.

Visuaalisesti Sapiens tarjoilee hienoja hetkiä, esimerkiksi kuukävely, vehnän kasvaminen, ihastuttavat dioraamat (eli ne luonnontieteellisissä museoissa ja muissa käytettävät lasineliöt, joiden sisällä esitetään jokin tilanne), katosta laskeutuvat kankaat, se tehdashalli ja Laura Haapakankaan pukusuunnittelu miellyttivät silmää. Samoin Kleinin ja Partasen ohjaus ja varsinkin koreografia takasivat silmäniloa, mutta olisin kaivannut esitykseen enemmän tanssillista koreografiaa tai selkeämpää liikekielellistä linjaa alusta loppuun. Leipomotanssikohtaukselle isot aplodit, se oli upea! Mainitaan myös Jani-Matti Salon valosuunnittelu, ja varsinkin Heidi Soidinsalon ja Jussi Matikaisen äänisuunnittelu, olipas se hienoa ja esitykseen loistavasti sopivaa.

Toivon, että olisin lukenut alkuperäisteoksen ennen tämän näkemistä, vaikka esitys toimiikin oikein hyvin myös itsenäisesti tai ennen kirjan lukemista. Tässä on vaan paljon sellaisia juttuja, joista halusin heti lisätietoa tai tarkistaa jotain, ja olisin ehkä tiennyt ne jos olisin Sapiensin lukenut. Mutta eipä se haitannut, ja hauska lukea teos sitten myöhemmin. Paljon hauskoja hetkiä esitykseen mahtuu, ehkä itselleen ja lajilleen on helppo naureskella, kun tunnistaa sen, mistä lavalla puhutaan. Näitä hauskoja hetkiä ympäröivät toki hetket, joissa ihmislajin julmuus ja vahvuus tulee esille. Kun homo sapiens on päässyt tähän asemaan missä se nyt on, ei se sieltä aio poistua ja koko maapallo on sille leikkikenttänä. Ja kun sapiens ei tiedä, mitä haluaa, mitä tehdä saavuttamallaan asemalla tai muutenkaan oikein mistään mitään, on se vaarallinen laji sekä muille eläimille että itselleen. Mutta ehkä me opimme ja osaamme toimia oikein tai paremmin. Sapiensin ainutlaatuinen kyky tehdä yhteistyötä, luoda kuviteltuja todellisuuksia ja keskustella on voima, jolla voi aiheuttaa paljon harmia, mutta tuo voima voi myös luoda paljon hyvää ja hienoa, ja niin se varmasti tekeekin.

Tykkäsin Sapiensista ja se oli vaikuttava ja hieno esitys. Upeaa nähdä tällainen esitys teatterissa, hienoa että dokumenttityylinen ja rohkeasti ja ainutlaatuisesti toteutettu esitys on näin hyvä. Mielenkiintoinen ja ajatuksia haastava, mutta samalla kivan rento ja hauska, meistä kaikista kertova esitys. Ihmislaji rakastaa tarinoita, ja tässä sille on sellainen tarjolla. Menkää siis kuuntelemaan ja oppimaan itsestänne ja historiastanne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti