Taivaan tulet @ Miinan monttu

Näin esityksen bloggaajalipulla, kiitos Miinan monttu!

kuvat © Anu Juuri

Näin Taivaan tulet-näytelmän Miinan montun näyttämöllä 30.6.

Samannimiseen tv-sarjaan, tai tarkemmin sen ensimmäiseen tuotantokauteen, pohjautuva esitys kertoo Raunista (Tove Shipley-Esselström), joka palaa pohjoiseen, lapsuutensa maisemiin, ja aloittaa työt poliisiasemalla. Raunin isä Pekka (Eero Elo) asustelee paikkakunnalla myös, mutta isän ja tyttären välit ovat huonossa kunnossa eikä niitä paranna se, että Raunin äiti on muutama vuosi aiemmin hukkunut, eivätkä kaikki ole varmoja siitä, oliko se onnettomuus, vai oliko Pekalla osuutta asiaan. Poliisintyö vaikuttaa pohjoisessa olevan erilaista kuin etelässä, ja Raunin virkaintoisuus aiheuttaa haasteita niin työpari Aimon (Ari-Pekka Louhelainen) kuin kylän asukkaidenkin kanssa. Vähitellen Rauni tutustuu uusiin ihmisin ja tapaa vanhoja tuttujaan. Asukkaita ovat poliisipäällikkö Junni (Jyrki Ylätalo) ja hänen vaimonsa Leena (Leena Ahtinen), lääkäri Viherkoski (Joonas Oksamo), kaupunginjohtaja Sinikka (Tiina Leiskamo) ja hänen tyttärensä Sini (Lyra Sitomaniemi / Ida Kurtz), tehtaanjohtaja Launis (Sami Talikka), hänen vaimonsa Marika (Minna Taiponen), Pasanen (Aaro Pihkala), viinatrokari Kilpelä (Ilkka Esselström) sekä kapakoitsija Hetta (Leena Ahtinen) ja paikallisessa juomapaikassa norkuva jengi (Juhani Ahtinen, Minna Nurkka, Kai Rahkonen ja Kai Varantola).

Olen nähnyt joitain jaksoja Taivaan tulet-tv-sarjasta, mutta en muista siitä kyllä mitään. Osasin kuitenkin odottaa jonkinmoista ihmissuhdedraamaa ja sopeutumisongelmia, ja näitä molempia sitten lavalla nähtiinkin. Tässä on huumoria ja hauskuuksia myös, mutta esitys ei ole mitään hupsuttelua vaan siinä käydään läpi vakaviakin aiheita, isä-tytär-suhde, perheväkivalta, pettämisepäilyt ja työpaikan sopeutumishankaluudet näin esimerkiksi. Näyttelijät tekevät toimivaa työtä ja hahmojen tarinat nousevat selkeinä esille, ne ovat monenlaisia ja kiinnostavia, pieneen kylään mahtuu erilaisia kohtaloita. Tarina itsessään on oikein hyvä, ja esityksen nähtyäni ajattelinkin palata tv-sarjan pariin heti kun ehdin. Mielenkiintoista sitten nähdä, kuinka paljon samaa tai erilaista näissä kahdessa on. Uskoisin, että näyttämöversio ja nimen omaan tämä Miinan montun toteuttama esitys on tv-sarja-esikuvalleen kunniaksi.

Näyttelijät ovat siis oikein hyviä ja tekevät hyvää työtä, he tuovat hahmogallerian lavalle varmoin ottein. Pidin erityisesti Tove Shipley-Esselströmin Raunista, hän tekee hahmon vahvasti ja taitavasti, tuoden rooliinsa taitavia yksityiskohtia ja vivahteita. Rauni on itsevarma ja päättäväinen, ja hänen on vähän vaikea sopeutua pohjoisen menoon ja ihmisiin, vaikka hän kotiin palaakin. Mukaan mahtuu myös rakastumista ja muuta ihmissuhdesotkua. Shipley-Esselström tuo Raunin hahmoon onnistuneesti niin lujaa tahtoa kuin herkkyyttäkin. Ari-Pekka Louhelainen on mahtava Aimo, hän on selvästi omaksunut hahmonsa tärkeimmät ominaisuudet ja toteuttaa roolin vakuuttavasti. Aimo on hauska tyyppi ja hyvä vastavoima Raunille pohjoinen-etelä-vastakkainasettelussa. Jyrki Ylätalon poliisipäällikkö Junni on yksi suosikeistani, Junni on mainiosti kirjoitettu hahmo ja Ylätalo tekee hyvää työtä. Junnilla riittää poliisileffoista tuttuja iskulauseita ja meininki on muutenkin kuin hän odottaisi suuremmankin rikollisliigan pidättämistä. Mainitaan vielä Aaro Pihkalan Pasanen, oikein hyvää työtä Pihkalalta, samoin Minna Taiposelta Marika Launoksena. Eero Elo tekee roolinsa Raunin isänä Pekkana varmalla otteella ja on rooliinsa nappivalinta. Ilkka Esselströmin viinatrokari Kilpelä jäi myös mieleen, samoin komeasti karaokea muutamaan otteeseen laulava Kai Rahkonen.

Vaikka Lapin maisemia on hankala tänne etelään tuoda, lavastus henkii revontulia ja pohjoista tunnelmaa.  Lavastuksen suunnittelusta vastaa Timo Matinvesi, hän on tuonut katsojien eteen tunnelmallisen, toimivan ja selkeän näyttämökuvan. Koivupöllit penkkeinä, taivaan tulien sävyiset seinät ja No Man's Landin puukyltti ovat kaikki hyviä yksityiskohtia, ja ympäröivää luontoa on myös hyödynnetty toimivasti. Puvustus (Hanne Rintanen) sopii myös esityksen tunnelmaan ja siinä riittää yksityiskohtia, värejä, tummia sävyjä ja kaikin puolin hyvin tehtyjä valintoja. Sanna Saarelan ohjauksessa työryhmä on tehnyt hyvää työtä ja tuonut lavalle napakan kokonaisuuden, jossa ei ole turhia hidasteluita tai taukoja, vaan tarina rullaa eteenpäin sujuvasti ja esityksen katsominen on oikein mukavaa ja tarina pitää otteessaan. Vaikka tässä käydään monen ihmisen tarinaa läpi, ja se on toki tv-sarjassa jakautunut pidemmälle aikavälille ja tarinalle on ollut enemmän tilaa, pariin tuntiin puristettu juoni pysyy selkeänä eikä tule tunnetta, että jotain olennaista on jätetty pois.

En ole ikinä käynyt Miinan montussa, vaikka sinne on jo monta vuotta suunniteltu kesäteatterimatkaa. Nyt vihdoin sitten katsomoon asti pääsin, ja olipa kiva paikka ja mukava tunnelma! Yleisöä riitti, moneen otteeseen katsomossa tiivistettiin, että kaikki halukkaat mahtuivat esityksestä nauttimaan. Ilma oli hieno ja esitys myös, ja Miinan montun maisemat takasivat esitykselle hyvät puitteet. Oikein onnistunut ensimmäinen kesäteatteriretki Miinan monttuun ja varmasti tullaan uudelleen!