Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos KUT!
 |
| kuvat © Kapina Oy |
Sulo (Jarkko Pajunen) ja Emmi (Sanna Saarijärvi) sekä Juhana (Kalle Tahkolahti) joutuvat muuttamaan huoltamolta pois paikalle kaavaillun tien takia, ja vaikka siinä jo ehditään haaveilla ompelimosta ja pienestä kirjapainosta, koko konkkaronkka suuntaa maatilalle. Juhana tosin lähtee aloittelemaan omaa, itsenäistä elämää, mutta eipä sekään ihan nappiin mene ja hän palaa vanhempiensa luo ja alkaa lammaspaimeneksi. Kuvioissa mukana ovat toki myös Reinikainen (Seppo Halttunen) ja Ulla (Inka Kallén). Lavalla nähdään myös Anna-Leena Sipilä, Jari Vainionkukka ja Elina Varjomäki.
Olen nähnyt tämän muutama vuosi sitten, mutten muistanut esityksestä melkein mitään, ihan yksi tai kaksi kohtausta muistui mieleen. Ja Krapilla nähtiin Tankki täyteen kaksi vuotta sitten, eli tämä oli sille nyt jatkoa. Siitä muistinkin sitten enemmän. Odotin tätä paluuta tuttujen hahmojen pariin, varsinkin kun rooleissa oli samat näyttelijät kuin pari vuotta sitten. Tunnistettava fiilis tuli lavastuksesta ja puvustuksesta heti, ja sama tunnistettavuus jatkui esityksen läpi. Vaikka en muistanut yhtään mitä tässä tapahtuu, oli helppo huomata kaikki samat piirteet ja ideat joita kahden vuoden takaisessa Tankki täyteen-esityksessä oli.
Varsin mukava ja viihdyttävä esitys tämä oli, vaikka muutama huumorihetki ei minuun niin uponnutkaan. Osa kohtauksista sitten taas saikin aikaan aikamoisen naurunpurskahduksen, eli minuunkin iskeviä hauskuuksia mahtui mukaan, ja kokonaisuudessaan esitys olikin aika riemukas ja hyväntuulinen, ei mitään synkistelyä vaan vauhdikasta menoa ja hauskoja sattumuksia. Huvitusta aiheuttavat useampaan otteeseen varsinkin Sulon "kun halvalla sai" toteamus sekä Reinikaisen sutkautukset ja muu tilannekomiikka, ja toki Juhanan puhelinkoppiepisodi, joka olikin ehkä suosikkikohtani koko esityksessä. Ai että mitä menoa, ihan loistava hetki! Ja Kalle Tahkolahdelle isot aplodit tästä kohtauksesta.
Pidin erityisesti Juhanan itsenäistymiskamppailusta, joka tälläkään kertaa ei oikein sujunut vaan koko ajan tuli isompia tai pienempiä vastoinkäymisiä. Samoin Reinikaisen ja Sulon biodynaamiset viljelyt ja muut suunnitelmat olivat kivaa katsottavaa. Ullan tekemiset ja elämä on tässä tosi hyvä juonikuvio, hän kun ei niin ole sidottu Vilénin perheen elämään ja tekee omia juttujaan, kunnes palaa takaisin perheen arkeen. Samoin tarinan vieminen hetkeksi Tampereelle Juhanaa seuratessa on hyvä juttu, ja pidin myös Reinikaisen ja Ullan välisistä kohtauksista ja Emmin ompelimo-kohtauksista. Esitys kulkee sujuvasti eteenpäin huumorin ja leppoisten (välillä ei-ihan-niin-leppoisten) tapahtumien siivittämänä.
Pidin erityisesti Juhanan itsenäistymiskamppailusta, joka tälläkään kertaa ei oikein sujunut vaan koko ajan tuli isompia tai pienempiä vastoinkäymisiä. Samoin Reinikaisen ja Sulon biodynaamiset viljelyt ja muut suunnitelmat olivat kivaa katsottavaa. Ullan tekemiset ja elämä on tässä tosi hyvä juonikuvio, hän kun ei niin ole sidottu Vilénin perheen elämään ja tekee omia juttujaan, kunnes palaa takaisin perheen arkeen. Samoin tarinan vieminen hetkeksi Tampereelle Juhanaa seuratessa on hyvä juttu, ja pidin myös Reinikaisen ja Ullan välisistä kohtauksista ja Emmin ompelimo-kohtauksista. Esitys kulkee sujuvasti eteenpäin huumorin ja leppoisten (välillä ei-ihan-niin-leppoisten) tapahtumien siivittämänä.
Näyttelijät tekevät mainiota työtä, he ovat omaksuneet roolinsa onnistuneesti ja lavatyöskentelyä on kiva seurata. Jarkko Pajunen ja Sanna Saarijärvi ovat loistava Vilénin pariskunta ja he toimivat hyvin yhdessä, Saarijärven päättäväinen ja määrätietoinen Emmi sopii hyvin Pajusen rauhallisen ja pohtivaisen Sulon rinnalle. He tekivät roolit myös kaksi vuotta sitten Tankki täyteen-esityksessä, ja olivat jo silloin nappivalintoja rooleihinsa, ja tälläkin kertaa siis loistavaa työtä Pajuselta ja Saarijärveltä. Kalle Tahkolahden Juhana on tälläkin kertaa suosikkihahmoni, Tahkolahti tekee roolin virheettömästi ja tuo hahmoonsa paljon uskottavia yksityiskohtia, hän tekee tosi hyvää työtä. Inka Kallénin Ulla on mahtava myös, Kallén tekee roolia luontevasti ja hän pelaa hyvin yhteen muiden näyttelijöiden kanssa. En tykkää Reinikaisesta hahmona yhtään, mutta Seppo Halttunen tekee ihan loistavaa työtä ja ansaitsee erityiskehuja roolistaan. Kolmikko Anna-Leena Sipilä, Jari Vainionkukka ja Elina Varjomäki tekevät jokainen monta roolia ja tuovat lavalle monenlaisia hahmoja onnistuen tässä hyvin. Varsinkin Sipilän Isapella-lammas, Vainionkukan Horst-koira ja Varjomäen huutokaupan meklari jäivät heidän rooleistaan mieleen.
Kokonaisuutena siis onnistunut ja hauska, viihdyttävä esitys. Tankki täyteen sekä tämä kakkososa ovat minun makuuni tarinaltaan vähän liian "kevyitä", mutta oli tätä silti mukava katsoa. Näyttelijät ovat kaikki erinomaisia ja lavastus hieno, ja mahtui tähän muutama tosi hyväkin kohtaus, vaikka tarina ei minuun niin iskenytkään. Ja olipa tässä ne muutama hulvaton huumorihetki, niitä muistelemalla riittää naurua pitkälle kesään. Mutta minulle tässä parasta oli siis näppärä ja hienon näköinen lavastus sekä rooleihinsa loistavasti sopivat näyttelijät, sekä sellainen mukava yleisfiilis, joka esityksestä huokui.
Kokonaisuutena siis onnistunut ja hauska, viihdyttävä esitys. Tankki täyteen sekä tämä kakkososa ovat minun makuuni tarinaltaan vähän liian "kevyitä", mutta oli tätä silti mukava katsoa. Näyttelijät ovat kaikki erinomaisia ja lavastus hieno, ja mahtui tähän muutama tosi hyväkin kohtaus, vaikka tarina ei minuun niin iskenytkään. Ja olipa tässä ne muutama hulvaton huumorihetki, niitä muistelemalla riittää naurua pitkälle kesään. Mutta minulle tässä parasta oli siis näppärä ja hienon näköinen lavastus sekä rooleihinsa loistavasti sopivat näyttelijät, sekä sellainen mukava yleisfiilis, joka esityksestä huokui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti