Suomalaisen musiikkiteatterin klubi, osa 4 @ Musiikkiteatteri Kapsäkki

kuvat © Susanna Salmi

Musiikkiteatteri NYT (Panu Kangas, Petteri Hautala, Anni Kajos, Petri Knuuttila, Sini Koivuniemi ja Linda Hämäläinen) ja Eeva Kontu ovat yhdistäneet voimansa ja tuoneet lavalle neljän klubi-illan konserttisarjan, viimeinen eli neljäs ilta oli 7.5. Suomalaisen musiikkiteatterin klubilla tutustuttiin tällä kertaa tuoreimpiin ja tuleviin suomalaisiin musikaalisäveliin. Asiantuntijavieraana oli Ulriikka Heikinheimo ja paikkana Musiikkiteatteri Kapsäkki. Ensimmäisen klubin aihe oli suomalainen musiikkiteatteri viime vuosituhannella (silloin en ollut paikalla, vaan Lontoossa teatterikatsomossa) ja toinen klubi (josta olin nauttimassa) käsitteli vuosien 2000-2010 suomalaisia musikaaleja. Kolmannella klubilla käsiteltiin teoksia vuodesta 2010 eteenpäin. Alkuun kuultiin tiivistelmät siitä, mitä edellisillä klubeilla on kuultu, ja sitten siirryttiin varsinaiseen aiheeseen. Ai että kun haluaisin Häräntappoase-musikaalin joskus nähdä, siitä yksi biisipätkä on ollut jokaisessa tiivistelmäpotpurissa ja se kuulostaa mahtavalta. Näytelmänä ja kirjana Häräntappoase onkin jo koettu, eli musikaali olisi hyvää jatkumoa siihen. Ehkäpä se taas tulee ohjelmistoon jossain pian. Mutta asiaan!

Klubilla kuultiin siis sekä viime vuonna/tänä keväänä ensi-iltansa saaneista esityksistä biisejä ja muutama ensiesityskin, syksyllä ensi-iltaan tulevista jutuista. Näistä tämän klubin esityksistä olin nähnyt neljä, eli Seksimusikaali, Yksinäisten kaupunki, Musta Saara ja Vain Jouluelämää. Lisäksi kappaleita kuultiin esityksistä Donkey Hot, Putkiremontti, Peter Pan, Tytöt 1928, Lauluja tusinalle, Kohtaamisia (esityksen työnimi), Kepeä elämäni, Poikabändi ja Opus Deus. Näistä Peter Pan on minulla ohjelmassa vielä tässä kuussa, ja syksyllä olisi tarkoitus ainakin Opus Deus ja Poikabändi nähdä. Taas kerran paljon kivoja biisejä ja monipuolisesti esityksiä valittu klubin ohjelmaan, oikein mukava oli tutustua näihinkin teoksiin, ja paljon kiinnostavia esityksiä mahtuu viimeisen vuoden ja tulevan syksyn ohjelmistoon.

Biiseistä varsinkin Taide on kärsimys (Donkey Hot), Peter angstaa ja bailaa (Peter Pan), Halpoja likkoja Tampereelta (Tytöt 1918), Koska tonttu voi (Vain Jouluelämää), Itsemurhakvartetti (Lauluja tusinalle), Olin nuori (Kepeä elämäni), Toijala takaisin (Poikabändi) ja Kuninkaan laulu (Opus Deus) jäivät mieleen. Varsinkin ensimmäisenä biisinä kuultu Taide on kärsimys oli melkoinen pläjäys, ja Linda Hämäläinen ja Petri Knuuttila vetäisivät sen varsin mallikkaasti. Myös riemukas Koska tonttu voi oli mahtavaa kuulla uudelleen, biisi on Musiikkiteatteri NYTin jäsenten käsialaa ja aivan loistava. Olin nuori on Eeva Kontun sävellys Uuno Kailaan runosta ja se kuulosti tosi hienolta ja kauniilta, Kailaan runoista tykkään kovasti ja ne toimivat laulettuina tosi hyvin, niin tämäkin. Myös asiantuntijavieraana olleen Ulriikka Heikinheimon biisit olivat mainioita, eli Itsemurhakvartetti ja Kohtaamisia-työnimellä kulkevan esityksen kappale Riittääkö muisto rakkaudesta.

Tuttuun tapaan sekä Musiikkiteatteri NYT että Eeva Kontu esiintyivät taitavasti ja toivat viimeisellekin klubi-illalle ison annoksen huumoria, koskettavia hetkiä, vauhdikasta menoa, rauhallisia pätkiä ja kaikenlaista muuta mukavaa. Biisien kautta käytiin läpi monenlaisia tunteita ja tyylejä ja kaikista kappaleista porukka suoriutui näppärästi. Olikohan se niin, että 89 biisiä oli näillä neljällä klubilla yhteensä, huikea määrä! Siihen mahtuukin kaikenlaista menoa, ja tosi kivasti eri tyylisiä ja sisällöllisiä kappaleita porukka oli neljän illan kokonaisuuteen koonnut, ja varsin onnistunut ja hieno klubikokonaisuus tämä oli ja on. Mahtavaa, että Musiikkiteatteri NYT ja Eeva Kontu nämä illat näin hyvällä otteella ja taidolla toteuttivat, oli ilo nauttia katsomossa. Kiitoksia siis NYT & Kontu!

Onpas ollut mukavat kolme klubikertaa, vähän jäi harmittamaan, kun ensimmäiselle klubille en päässyt, siellä olisi varmastikin ollut yhtä hauskaa ollut kuin muillakin kerroilla. Onneksi sentään nämä kolme klubi-iltaa ehdin kokemaan ja näiden perusteella uskaltaa sanoa, että suomalainen musiikkiteatteri on monipuolista, kunnianhimoista, ammattitaitoista, upeaa, kaunista, taitavaa ja hauskaa, ja sitä tehdään monella suunnalla ja monenlaisista aiheista. Hyvässä vauhdissa on siis suomalainen musikaalitekeminen. Suomalaisen musiikkiteatterin klubin parhaita paloja pääsee nauttimaan vielä Porissa Lainsuojattomat-festivaalilla 16.5. ja Tampereen Teatterikesässä 10.8., eli ei kun suunta sinne, jos ei Kapsäkkiin ole kevään aikana ehtinyt, tai jos uudelleen haluaa fiilistellä hienoja suomalaisia musikaalisäveliä taitavan porukan esittämänä.