Sivut

torstai 20. syyskuuta 2018

Millainen on hyvä musikaalikäsiohjelma?

Käsiohjelma on ainakin minulle tärkeä ja hyödyllinen osa esitystä, varsinkin näin blogin kannalta. Kun kirjoittaa esityksestä ja muistelee sitä muutama päivä sen kokemisen jälkeen, käsiohjelmasta löytyvät tiedot auttavat kokoamaan blogitekstiin paljon esitykseen liittyviä asioita. Musikaalista kirjoittaessa käsiohjelmasta löytyvät muun muassa kappaleiden nimet, musiikin säveltäjä ja koreografi, lisäksi tietenkin näyttelijät, ohjaaja, käsikirjoittaja ja muut tuotannossa mukana olleet, kuten puvustaja, lavastaja ja maskeeraaja. Olisi huomattavasti hankalampaa alkaa selittämään, että pidin siitä laulusta, missä laulettiin näin, kun käsiohjelman avulla voi vain etsiä biisin nimen ja sanoa, että tämä oli hyvä. Käsiohjelma ja sen onnistuneisuus/hyvyys/toimivuus on tietysti mielipidekysymys, eikä makuasioista sovi kiistellä.

Tässä siis minun näkemykseni siitä, mitä kaikkea hyvästä musikaalikäsiohjelmasta löytyy. Nämä eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä, vaan ihan satunnaisesti, sillä informatiivisuus ja katsojaa palveleva toteutus ovat käsiohjelman tärkeimmät ominaisuudet, vasta sen jälkeen tulevat kaikki ulkonäköseikat (jotka osaltaan toki tuovat käsiohjelmaan toimivuutta ja palvelevat lukijaa).

Koko

Isoimmat käsiohjelmat, jotka minulta löytyivät ovat Apollo Victoria Theatren Wicked, Victoria Palace Theatren Billy Elliot, Theatre Royal Haymarketin Heathers, pienin on tämä Lahden Uuden Kesäteatterin & Lahden kaupunginteatterin Cats
Mitä isompi käsiohjelma, sen parempi. Kohtuudella toki, mitään ison sanomalehden kokoista ohjelmaa en sentään toivoisi teatterista mukaan. Mutta A4-kokoa vähän isompi käsiohjelma (kuten kuvan ylärivissä olevat Lontoon-tuliaiset) on minusta paras, vaikka se onkin vähän vaikea kuljettaa laukussa. Isoon käsiohjelmaan mahtuu isoja kuvia ja paljon tekstiä ilman, että se on tungettu sivuille pienellä fontilla. Isoille sivuille kaiken saa myös aseteltua ilmavammin ja tilavammin, jolloin käsiohjelmaa on helppo selailla, lukea ja katsella. Ainakin Helsingin kaupunginteatterin Tohtori Zivagon ja Turun kaupunginteatterin Rock Of Agesin käsiohjelmat ovat isompia kuin A4-koko, ja muitakin isoja käsiohjelmia minulta löytyy. Pieniä mutta toimivia käsiohjelmia minulla on myös paljon, esimerkiksi tuo Catsin ohjelma on hyvä, ja pienemmissä käsiohjelmissa on se etu, että ne mahtuvat helposti käsilaukkuun tai vaikka takin taskuun. Eniten omaa silmääni miellyttävät kuitenkin isot, väljästi taitetut käsiohjelmat.

Kuvat

Turun kaupunginteatterin Rock Of Ages, Espoon kaupunginteatterin Äidinmaa ja Helsingin kaupunginteatterin Tohtori Zivago
Ehkä tärkein käsiohjelman ulkonäöllinen seikka on kuvien laatu. Olivat ne sitten esityskuvia, potrettikuvia, harjoituskuvia tai mitä tahansa muita, kuvien pitää olla tarkkoja ja laadukkaita, että ne sopivat käsiohjelmaan. Toki tarkoituksella tehty tarkkuudella ja epätarkkuudella leikittely on eri asia, mutta muuten epätarkka, heilahtanut tai tärähtänyt kuva kyllä häiritsee. Kuvia voi hyvin olla parikymmentä tai enemmän, kunhan ne on aseteltu järkevästi ja valittu huolellisesti. Koko sivun tai aukeaman kuvat ovat usein hienoja, samoin aukeama/sivu täynnä pienempiä kuvia. Lontoolaisissa käsiohjelmissa on usein pelkkiä harjoituskuvia, syytä en tähän tiedä, mutta vähän tylsäähän se on. Suomalaisissa käsiohjelmissa taas ei yleensä ole harjoituskuvia, vaan pelkkiä esityskuvia, joka on kiva juttu, mutta molempi parempi. Harjoitus- ja esityskuvia käsiohjelman sivuille siis, se olisi minusta paras vaihtoehto.

Musiikki

The Other Palacen Eugenius!, Espoon kaupunginteatterin Äidinmaa ja Lahden kaupunginteatterin Housut Pois
Olisipa ihanaa, jos jokaisessa musikaalikäsiohjelmassa merkittäisiin biisit samalla tyylillä. Eli biisin nimi (ja sulkuihin aluperäinen, jos on käännetty toiselle kielelle), kuka sen musikaalissa laulaa (roolihahmon nimi tai näyttelijän nimi) ja sanoittaja, säveltäjä ja sovittaja sekä suomentaja. Ja lisäksi vielä se, missä kohtaa alkaa väliaika tai mitkä laulut ovat ensimmäisellä puoliajalla ja mitkä toisella. Näin se olisi kaikista helpointa, selkeintä ja mukavinta, ainakin minusta. Jossain käsiohjelmissa ei ole ollut biisien nimiä ollenkaan, jossain ne ovat aakkosjärjestyksessä, ja yleisimmin ei lue kappaleen esittäjää tai sen alkuperäistä nimeä. Kun biisit mainitaan käsiohjelmassa siinä järjestyksessä, jossa ne musikaalissa lauletaan, on ne helpompi poimia käsiohjelmasta myös blogitekstiin, kun muistaa, että tämä oli esityksen alussa, keskellä, ennen väliaikaa tai lopussa.

Näyttelijöiden ja muun työryhmän esittely

Apollo Victoria Theatren Wicked, Espoon kaupunginteatterin Äidinmaa ja Helsingin kaupunginteatterin Tarzan
Tämä osio löytyy ilahduttavan monesta käsiohjelmasta. Näyttelijöiden/työryhmän esittelystä tulisi löytyä kuva, nimi, roolihahmon nimi/rooli esityksessä (eli järjestäjä, näyttämömies, lavastaja jne.) ja tietoa koulutuksesta ja edellisistä projekteista. Usein esittelystä löytyy myös sosiaalisen median käyttäjänimi. Lisäksi voi tietysti keksiä kaikkea maan ja taivaan väliltä, esimerkiksi Äidinmaan käsiohjelmassa on kolme kysymystä, joihin näyttelijät ovat vastanneet, ja Everybody's Talking About Jamien käsiohjelmasta taas löytyy roolihahmojen vastaukset kahteen kysymykseen. Mitä persoonalisempi (mutta silti informatiivinen) esittely, sitä hauskempi ja mukavampi se on. Jos näyttelijä saa oman äänensä kuuluviin, sekin tuo kivan lisän esittelyyn. Tämä voi olla vaikka paljastus siitä, miltä tuntuu tehdä esitystä tai sitten esittely, jonka näyttelijä on itse kirjoittanut itsestään.

Taustatietoa

Helsingin kaupunginteatterin Kirka, Tohtori Zivago ja Kinky Boots, Regent's Park Open Air Theatren Little Shop of Horrors ja Trafalgar Studiosin The Grinning Man
Jos esitys perustuu tositapahtumiin, kirjaan, näytelmään, televisiosarjaan, elokuvaan tai mihin vaan, on siitä yleensä ainakin maininta käsiohjelmassa, ja usein alkuperäisteoksesta, esityksen pohjalla olevasta henkilöstä, esitykseen liittyvistä asioista tai esityksen historiasta löytyy enemmänkin tekstiä. Tämä on tosi kiva juttu, ja taidolla kirjoitettu infopaketti on oiva keino tutustua esitykseen ennen katsomoon astumista. Tätä taustatietoinfoa ei tarvitse olla kovin paljoa, jos se on koottu hyvin ja tiivistetysti, mutta ihan koko käsiohjelmaakaan ei pidä esityksen teemojen tai aiheiden taustoituksella täyttää. Yhdestä kuuteen sivua on aika hyvä määrä, joka kannattaa tähän tarkoitukseen käyttää. Siinä ehtii mainita tärkeimmät pointit ja jättää kiinnostusta etsiä itse lisää tietoa, jos ja kun esitys herättää lisää kysymyksiä. Tärkeintä taustatietoja esittelevälle tekstille on olla napakasti ja kiinnostavasti kirjoitettua, faktoja kertovaa ja aiheessa pysyvää.

Ulkoasu

Turun kaupunginteatterin Rock of Ages, Helsingin kaupunginteatterin Kinky Boots, Turun kaupunginteatterin Seili, Regent's Park Open Air Theatren Little Shop of Horrors, Trafalgar Studiosin The Grinning Man ja Espoon kaupunginteatterin Äidinmaa
Tähän osioon kuuluvat niin kansikuva, taitto, fontit, värit ja kaikki muu, joka vaikuttaa käsiohjelman ulkonäköön. Kansikuva ja muutenkin kannen suunnittelu on tärkeä osa käsiohjelmaa, sillä se on juuri se juttu, jonka käsiohjelman lukemista suunnitteleva ensimmäisenä näkee. Yllä olevat ovat kaikki mielestäni hyviä kansikuvia ja kansisuunnittelukin on niissä onnistunutta. Suosikkejani näistä ovat Seili ja The Grinning Man, sillä varsinkin Seilin kansi on hillitty, tyylikäs ja kiinnostava. The Grinning Man taas on salaperäisen näköinen ja värimaailma on oikein hyvä, esityksen nimi on myös toimivasti laitettu kanteen esille. Kannessa pitäisi olla esityksen nimi (HKT:n Kinky Bootsin käsiohjelmassa ei ole, mutta koska se on minulle tuttu teos, tunnistin sen pelkästä saapas-K:sta, ja pelkkä saapas-K on tyylikäs) ja ehkä myös kuva, mutta paljon muuta siihen ei tarvitse. Teatterin nimi voi toki olla, ja tekijöiden nimet, kuten Little Shop of Horrorsin käsiohjelmassa on. Kanteen ei pidä mitään liikoja laittaa, vaan hillitty, tyylikäs ja yksinkertainen toimii aina. Mutta värikäs, hauska ja nokkelasti suunniteltu on sekin oikein kiva. Sisäsivuilla tärkeintä on sujuva, väljästi taitettu ulkoasu, jossa kuva ja teksti ovat sopusoinnussa ja hyvin aseteltuja. Teksti ei saa olla liian pientä, mutta kissan kokoisin kirjaimin ei myöskään tarvitse kirjoittaa. Tehokeinona isot ja pienet tekstit toimivat. Myös värimaailma on tärkeä - tekstin ja kuvien tulee erottua sivuilta selkeästi, mutta ei mitenkään riemunkirjavasti. Etenkin tekstiä on vaikea lukea, jos sivu on musta ja teksti jollain tummalla värillä. Ulkoasussa siis hillitty ja tyylikäs, mutta hauska ja nokkelasti toteutettu vetoaa minuun.

Teatterin esittely

Apollo Victoria Theatren Wicked, Victoria Palacen Billy Elliot, Trafalgar Studiosin The Grinning Man ja Dominion theatren Bat Out of Hell
En ole varma, olenko nähnyt missään suomalaisessa käsiohjelmassa teatterin esittelyä, mutta melkein jokaisessa lontoolaisessa käsiohjelmassa sellainen on. Kiva ja mielenkiintoinen yksityiskohta, varsinkin kun useat teatterit ovat tosi vanhoja ja niillä on paljon historiaa. Myös suomalaisissa käsiohjelmissa olisi kiva nähdä teatterin historiasta joku aikajana tai kuvia, tai ihan vaan tekstiä siitä, mitä on tapahtunut ennen tätä päivää. Yksi tai kaksi sivua riittää tähän teatterin esittelemiseen kyllä, oikein mukava on tutustua vähän siihen, millaista on ollut teatterirakennuksen elo vaikka 1900-luvun alussaalussa ja mitä kaikkea siellä on ehditty esittämään.

Haastattelut

Dominion Theatren Bat Out of Hell
Nämä ovat mielenkiintoisia myös, näyttelijöiden tai muiden tekijöiden haastattelut siis. Toki erityisesti esitykseen liittyvä haastattelu on kiinnostava, mutta myös yleisesti näyttelijän uraan tai elämään liittyvä sopii käsiohjelmaan. Esimerkiksi haastattelu, jossa jokainen näyttelijä vastaisi yhteen tai kahteen kysymykseen, olisi tosi kiva, mutta en muista nähneeni sellaista yhdessäkään käsiohjelmassa, tällaisia yhden, kahden tai kolmen tyypin haastatteluja on ollut useammassakin. Mielenkiintoiset kysymykset ja vastaukset tekevät haastattelusta osion, jota toivoisin näkeväni käsiohjelmissa enemmänkin, pääroolien esittäjät ainakin voisivat vastailla kysymyksiin vaikkapa esityksen tekoprosessista tai roolihahmoistaan. Säveltäjän, käsikirjoittajan, ohjaajan, koreografin ja muiden esityksen taustalla olevien tyyppien haastatteluja olisi myöskin mukava nähdä käsiohjelmien sivuilla.

Kaikki muu

Helsingin kaupunginteatterin Wicked ja Trafalgar Studiosin The Grinning Man
Theatre Royal Haymarketin Heathers, Helsingin kaupunginteatterin Wicked, Lahden kaupunginteatterin Housut pois ja Victoria Palace Theatren Billy Elliot
Käsiohjelmaan mahtuu tietysti vaikka ja mitä muutakin. Wickedin käsiohjelmassa on Ozin kartta, The Grinning Manin käsiohjelmassa taas Lonnn'donnin kartta. Nämä ovat molemmat yksityiskohtaisesti piirrettyjä ja niistä saa paljon tietoa siitä, mihin kaikkialle musikaalin tapahtumat keskittyvät ja millaisia paikkoja esityksen maailmassa on. Heathersin käsiohjelmassa on aukeama vuodesta 1989, jossa kerrotaan, mitä kaikkea silloin on tapahtunut. Tämä on mielenkiintoinen, sillä kaikki aukeaman jutut ovat tapahtuneet kymmenen vuotta ennen kuin minä olen syntynyt, eli ne ovat tässä vaiheessa jo kaukaista historiaa. No, eivät sentään, mutta ennen aukeaman tutkiskelua en kyllä kovin montaa näistä vuoden 1989 tapahtumista tiennyt. HKT:n Wickedin käsiohjelmasta löytyy Ozin kartan lisäksi myös esityksen synopsis, eli tiivistys siitä, mitä kaikkea siinä tapahtuu. Jossain muussakin käsiohjelmassa olen nähnyt synopsiksen, ja se on ihan mukava juttu, jos vaikka ei pääse esityksen juonesta perille tai ei ihan seuraa, mitä tapahtuu. Synopsiksesta on myös hyvä tarkistaa blogikirjoitusta varten, mitä kaikkea siinä musikaalissa tehtiinkään ja milloin mikäkin juttu tapahtui. Lahden kaupunginteatterin Housut pois-käsiohjelmassa on osa Täi-biisin sanoista, ja Victoria Palace Theatren Billy Elliotin käsiohjelmassa on kaikkien biisien sanat. Tämä on mahtavaa, vaikkei sentään laulaisikaan esityksessä mukana, voi biisejä sitten muistella kotona sanojen avulla. Käsiohjelmissa voi olla vielä paljon muutakin, esimerkiksi mainoksia on monissa käsiohjelmissa, yleensä ne mainostavat toisia esityksiä tai teatteri+ruoka-paketteja. Myös esityksen nettisivuja tai musiikkia, joka saattaa löytyä Spotifystä, mainostetaan usein. Tietovisoja, tarroja, värityskuvia ja lukujärjestyksiä löytyy varsinkin lastenmusikaalien käsiohjelmista. Tervetuliaissanat joko teatterin johtajalta, esityksen ohjaajalta tai muulta henkilöltä löytyvät monen käsiohjelman alusta, niitä lukee mielellään.

Täydellinen musikaalikäsiohjelma olisi siis A4-kokoa vähän isompi, siinä olisi paljon hyvälaatuisia esitys- ja harjoituskuvia, kattavat näyttelijä- ja työryhmäesittelyt, tyylikäs kansi, hyvin toteutettu biisilistaus, haastatteluja, pieni esittely teatterin historiasta ja esityksen taustasta, nokkelasti sommiteltu sisältö ja kartta musikaalin maailmasta, lisäksi vielä tervetuliaissanat ja biisien sanat, niin minä luen koko käsiohjelman läpi tyytyväisenä ja iloisena.

4 kommenttia:

  1. Lontoossa käsiohjelma ja ns. souvenir brochure ovat usein eri tuotteet. Suomessa usein yksi ja sama. TT:n Les Misillä oli muuten tällainen systeemi. Käsiohjelman kököimmillä kuvilla ohjataan asiakasta ostamaan (kalliimpi) kuvalehti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tosin Heathersissa ei tainnut olla varsinaista käsiohjelmaa tarjolla ollenkaan, vain näitä souvenir bookeja. Edellisellä esityskaudella The Other Palacessa oli vielä käsiohjelma-käsiohjelma, mutta musikaalin suosion takia on ilmeisesti siirrytty pelkkään souvenir bookiin. Minusta on ihan hyvä, jos on nämä kaksi vaihtoehtoa, mutta varsinaisen käsiohjleman pitää kyllä olla laadukas, vaikka sitten olisikin mahdollisuus ostaa lisäksi myös kuvalehti.

      Poista
  2. Mielestäni on kummallista, että huonosti laadittuja käsiohjelmia edes tehdään, varsinkin informaation kannalta. En edes muista, mikä näytelmä se oli, mutta siinä oli listattu näyttelijät aakkosjärjestyksessä ilman tietoa siitä, ketä he näyttelivät. Oli kovan googletuksen ja näyttelijöiden pressikuvien tarkastelun tulosta, että sain erään näyttelijän selville. Kaikki eivät tuota vaivaa jaksa käydä läpi, ja tuntematon näyttelijä jää ikuisesti tuntemattomaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, käsiohjelmaan pitää keskittyä, vaikka siihen ei olisikaan mahdollista käyttää niin paljon aikaa/rahaa/panostusta kuin toivoisi, eli oikeinkirjoitus ja informaatio ovat tärkeitä. Ja minultakin taitaa löytyä joku ohjelma, jossa on vain näyttelijöiden nimet, mutta ei muuta tietoa. Yritä siinä sitten päätellä, kuka voisi olla kukakin. Muistan itsekin joskus zoomailleeni Instagram-kuvia ja pohtineeni, että onkohan tuo nyt varmasti tämä tyyppi vai ei, kun ei sitä viitsisi ihan väärää nimeä kirjoittaa jonkun roolin esittäjäksi.

      Poista