Aistienvartija (Elina Rouhiainen)

Luin kirjan vapaakappaleena, kiitos TAMMI!

Aistienvartija on toinen osa Väki-trilogiaan.

Luin trilogian avausosan, Muistojenlukijan, reilu vuosi sitten, enkä ihan tarinan pariin palaetssani muistanut, mitä kaikkea nyt siis oli tapahtunut, ketä nämä tyypit ovatkaan ja millaisessa maailmassa liikutaan. Aistienvartijan alussa ei kauheasti kerrata, mihin tarina ensimmäisessä osassa päättyi, joten olisi ehkä ollut paikallaan vähän palauttaa mieleen, millaiseen vaiheeseen Kiurun ja kumppaneiden seikkailu jäi. Nopeasti pääsin kuitenkin kärryille, ja tietyllä tavalla tämä muistamattomuus myös sopi tarinan aiheeseen, päähenkilöillä kun ei heilläkään ole edelliskesän tapahtumista mitään hajua. Pikku hiljaa heidän muistonsa palasivat sitten sekä kirjan hahmoille että minulle, ja sitten en malttanut laskea kirjaa ollenkaan käsistäni vaan luin sen reipasta tahtia läpi.

Bollywood on Riiassa, eikä muista edelliskesästä mitään, tosin hän ei edes tiedä, että muistoja puuttuu. Hän saa kuitenkin kirjeen, jonka on itse kirjoittanut, ja jossa käsketään matkustamaan Pohjois-Irlantiin. Sieltä löytyy Kiuru, joka paljastaa vieneensä Bollywoodin muistot. Paikalle saapuvat myös veljekset Nelu ja Dai, ja pian myös Samuel, jota nelikko ei toivonut näkevänsä. Kiuru onnistuu antamaan ystävilleen heidän muistojaan takaisin, mikä on hyvä, sillä heidän täytyy muistaa ja ymmärtää, miksi he ovat tehneet kaikki ne asiat, jotka ovat johtaneet tähän päivään. Siihen, että he ylipäätään ovat luopuneet muistoistaan. Väki on edelleen nelikon perässä, eikä Samueliin voi luottaa, vaikka hän väittääkin auttavansa. Onneksi Nelulla on suunnitelma, joka saattaa pelastaa heidät kaikki. Mutta se saattaa yhtä hyvin olla tuhoon tuomittu, eikä kukaan voi ennalta tietää, kumpi vaihtoehto toteutuu, jos kumpikaan. Joka tapauksessa Pohjois-Irlannista on lähdettävä pois, sillä Väki on löytänyt sinne. Bollywood ja muu porukka voivat siis aivan hyvin lähteä toteuttamaan suunnitelmaansa.

Pidän Rouhiaisen kirjoissa erityisesti siitä, että tekstiä on niin mukava lukea. Se on sujuvaa, soljuu taitavasti eteenpäin ja sanavalinnat ovat hyviä. Vuoropuhelu, hahmojen ajatukset, miljöökuvaus, tapahtumat ja juonen eteneminen ovat kaikki tasapainossa, ja tarina kasvaa koko ajan, kuten sen sarjan toisessa osassa pitääkin. Rouhiainen kirjoittaa otteessaan pitävää tekstiä, joka etenee sopivalla tahdilla ja kuroo tapahtumat yhteen hienovaraisesti ja onnistuneesti. Aistienvartijassa yhdistyy hienosti nuoren ihmisen tavalliset, arkipäiväiset ongelmat sekä elämän isot, pelottavat ja vaikeasti kohdattavat hankaluudet. On nuorten äärimmäisyyksiin menevää kapinointia, taistelua oman itsensä kanssa, ihmissuhdevaikeuksia, pelkoja, toiveita, hämmennystä ja kaikkea siltä väliltä, bileet sekä riskialtis roadtrip halki Euroopan.

En osannut Muistojelukijan perusteella sanoa, kuka hahmoista on suosikkini, enkä osaa sitä tehdä nytkään. Toisaalta pidän Bollywoodin valloittavasta olemuksesta, hän on määrätietoinen, rohkea ja fiksu, mutta toisaalta herkkä, pelokas ja epävarma. Kiurussa minua ihastuttaa ennen kaikkea tietynlainen viattomuus, hän on jotenkin hukassa eikä tiedä mitä pitäisi tehdä, vaikka Kiurusta löytyykin jämäkkyyttä ja päättäväisyyttä, sekä paljon järkevyyttä. Nelu jää tästä pääporukasta vähän etäiseksi, hän on rauhallinen ja tyyni, eikä hänestä saa paljoa selville, tosin tässä kirjassa myös Nelun elämästä paljastuu kaikenlaista. Kaiken levollisuuden alla Nelukin on peloissaan, sillä hänkään ei ole ihan varma, miten Väestä päästäisiin eroon. Daista pidän tosi paljon, vielä enemmän nyt tämän tarinan toisen osan myötä. Hän on hurmaava ja mielenkiintoinen, kovia kokenut nuorukainen, josta on tosi helppo pitää ja jonka tarinaa seuraa mielellään. Ja hän rakastaa eläimiä, joka on kenen tahansa kohdalla kiva piirre. Uutena hahmona mukaan tuleva Sugar on myös mielenkiintoinen, enkä malta odottaa, mitä kaikkea hänestä paljastuu tarinan edetessä. Mutta sitten on Samuel. Muistojenlukijassa pidin Samuelista, ja nyt pidän hänestä vielä enemmän. Samuelilla menee vähän huonosti, tai oikeastaan tosi huonosti, mutta kovin paljoa hänen tilanteestaan ei selviä, mutta oleellisin tulee esille. Tosi kiinnostava osa juonta tämä Samuelin tilanne. Ehkäpä Samuel on sitten lopulta suosikkini näistä hahmoista, ja voi ei miten häntä käy sääliksikin, vaikka osan itselleen sattuvista asioista Samuel onkin ihan itse aiheuttanut.

Aistienvartija on oikein mukava kirja, joka jatkaa edellisessä osassa alkanutta tapahtumaketjua sujuvasti ja kiinnostavasti. Ai että mihin kohtaan tarina nyt nyt jäi, miksei voi heti lukea seuraavaa osaa? Kuvittelin tosin jostain syystä, että tämä oli sarjan kolmas ja viimeinen osa, ja ajattelin itsekseni, että kylläpä jäi muuten ihan ihmeellisesti kesken koko juttu. Tajusin sitten, että ai niin, tätä tarinaa saadaan kyllä nauttia vielä yhden kirjan verran. Mahtavaa! Tarinalle luodut kehykset, kaikki yliluonnolliset voimat ja Väen jatkuva pelko, tuntuvat luontevilta ja uskottavilta, ja siksikin tästä on niin helppo pitää. Teksti on kirjoitettu niin hyvin, että vaikka asioita, esimerkiksi rinkiä ja sen jäsenten välistä yhteyttä, ei mitenkään erityisesti selitettäisi, se on kuitenkin helppo ymmärtää ja kaikki uusi sulautuu tarinaan helposti. Väki-trilogian maailma on tosi mielenkiintoinen ja harkitusti luotu, ja tällä tarinalla on paljon mahdollisuuksia vaikka mihin, varsinkin, jos (ja luultavammin kun) viimeinen osa päättää tarinan onnistuneesti. En oikein tiedä, millaisen lopun haluaisin tälle tarinalle, mutta luulen olevani tyytyväinen juuri siihen päätökseen, jonka Rouhiainen trilogialle kirjoittaa. Tai no, tokihan minulla vilisee jo mielessäni spekulaatioita siitä, mitä mahtaa tapahtua, ihan jo vaikka siitä, miten Aistienvartijan viimeinen kohtaus jatkuu seuraavassa osassa. Mutta täytyy vain odottaa, niin sittenhän kaikki selviää.

Tosi hyvä siis! Sujuva, mielenkiintoinen, jännittävä, ihastuttava ja taitavasti rakennettu tarina. Yksi ajatusvirhe oli ilmeisesti kirjaan jäänyt, Samuel oli vaihtunut lauseen ajaksi Daiksi. Sattui osumaan silmään, mutta muuten teksti vaikutti olevan virheetöntä. Väki-trilogiaa voin hyvin suositella ihan kaikille, tai ainakin 15-vuotiaasta ylöspäin joka ikiselle lukijalle. Tarina pitää otteessaan ja kaikenlaisia tapahtumia mahtuu porukan matkan varrelle. Hahmot ovat hyvin rakennettuja, samoin tarinan maailma ja juoni, joka kulkee sujuvasti kahden ensimmäisen kirjan läpi, ja kolmannessa osassa sitten huipentuu. Sanoisin, että kannattaa ehkä odottaa kolmannen osan julkaisua, ja lukea nämä kaikki vasta sitten. Ainakin jos yhtä innokkaasti kuin minä odottaa sitä, että saa tietää, miten tarina jatkuu. Oikein mainio trilogia on tämä, loistavaa suomalaista kirjallisuusosaamista.