Zorro @ Jätinpesän kesäteatteri

Näin esityksen bloggaajalipulla, kiitos Orimattilan teatteri!

kuvat © Pia Simonen / Heidi Katajainen

Jätinpesän kesäteatterissa pyörivän Zorron mainos bongattiin kadunvarresta ja innostuttiin matkaamaan Orimattilaan. Ahkeraa on ollut mainostaminen, kun näitä mainoksia on vähän joka paikassa tullut vastaan, Nummi-Pusulassa asti. Hyvä juttu, ehkä moni muukin innostuu matkaamaan Zorron maailmaan.

Diego de la Vega (Jori Lahtinen) palaa kotikaupunkiinsa ja saa huomata, että uusi kuvernööri Ramon (Joonas Kainulainen) pitää siellä kansaa kovassa kurissa ja hirmuhallinnon alla. Verotus on raskasta ja rikoksista on kovat rangaistukset. Juanita (Minni Lilja), Diegon nuoruuden ystävä ja kihlattukin (tämä kyllä vanhempien päätöksellä purettiin, lasten leikkiä vain), iskee silmänsä Diegon alter egoon Zorroon, vaikka onkin innoissaan Diegon paluusta. Dego itse taas naamioituu varastaakseen verorahat, mutta hän ei ihan suunnitellut niitä köyhille lahjoitettaviksi. Näin kuitenkin tapahtuu ja hyväntekijä, urhea miekkamies Zorro syntyy. Diegon ystävä Felipina (Elisa Tikkala) ja sisäkkö Rosa (Tuire Arola) sekä muut kyläläiset auttavat Zorroa taistelussa kuvernööriä ja tämän alamaisia vastaan. Mutta voittavatko köyhät vai saako hirmuvalta jatkua? Miten käy Diegon ja Juanitan rakkaudelle? Hirtetäänkö Zorro?

Jätinpesä oli aivan mahtava paikka kesäteatterille! Nyt hellejakson korventaessa katsomo oli sopivasti niin, että sinne osui varjo eivätkä katsojat joutuneet tankaamaan vettä koko aikaa. Katsomo on myös katettu, eli vesisadekaan ei yleisöä haittaisi. Näyttämö on laaja, väliajalla syötävää sai ostaa monesta paikasta ja hyväntuulista porukkaa oli asiakkaita palvelemassa. Tosi kiva paikka tämä, ehdottomasti mennään uudestaan ensi kesänä! Väliajalla sai myös kuvauttaa itsensä Zorron ja Felipinan sekä ihastuttavan Vilkun kanssa. Hevosihmisenä plussaa oikeasta hevosesta, olipa rauhallinen ja rento kaveri tämä Flashing Light. Lapsikatsojia (ja varmasti kaikkia muitakin) ilahdutti, että heppaa sai myös taputtaa, eikä vain ihastella sitä katsomosta käsin.

Täytyy myöntää, että vaikka Zorrosta tulee heti mieleen miekka kädessä heiluva viittasankari, minulla ei ollut hajuakaan, että mitäs tässä siis tapahtuukaan. En edes tiennyt, että Zorro on köyhien puolella ja rikkaita vastaan, tai että hän on rikkaan perheen poika. Hyvin pysyy tarinassa kärryillä ja vauhdikkaasti etenee tämä, juoni vie mukanaan. Erityisesti pidin siitä, kun lapsi-Juanita (Eimi Maunula) ja lapsi-Diego (Arttu Rinteelä) vaihtuivat aikuisiin esittäjiinsä. Myös Juanitan ja Zorron kohtaaminen, jossa Juanita saa tietää Zorron olevan Diego, on hyvä, samoin Zorron ja kersantti Gonzalesin (Ranssi Toiviainen) miekkataistelut. Ja jokainen kohtaus, jossa Tuire Arolan viinaanmenevä sotilas Renaldo on lavalla, on ihan hillitön! Kyllä on niin juopuneen oleinen tyyppi että! Ja tanssikohtauksista pidin myös.

Jori Lahtinen on luonteva Zorro, sopivasti ensin itsevarma ja perheensä aseman tunteva nuori mies, joka sitten päättää ryhtyä sankariksi ja on sitten hieman pihalla kaikesta siitä, mikä tähän naamio kasvoilla hiipparointiin liittyy. Lahtisen Zorro on luonteeltaan/olemukseltaan/ajatuksiltaan aika lailla samanlainen kuin Diego, mutta jos ei tietäisi, että he ovat sama henkilö, ei sitä kuitenkaan tajuaisi. Minni Lilja on ihastuttava Juanita, hän on päättäväinen ja vauhdikas, tietää mikä on oikein ja on valmis puolustamaan sekä itseään että ystäviään. Elisa Tikkalan Felipina on hauska ja hyvin toteutettu hahmo. Felipina on siis mykkä, eli hänen luonteensa ja ajatuksensa pitää tuoda ilmi ilman äänensävyn tai vuorosanojen apua, tässä Tikkala onnistuu tosi hyvin. Joonas Kainulaisen kuvernööri Ramon on loistava, hän on selvästi tottunut käskyttämään, ja myös siihen, että käskyjä totellaan. Mainioita hetkiä, kun kuvernööri polttelee sikariaan ja katselee, kun palkolliset tekevät kaiken työn. Ja mini-kuvernööri (Iina Tikkala) on mahtava!

Mainitaan vielä Ranssi Toiviaisen kersantti Gonzales, joka tarmokkaasti toteutaa kuvernöörin käskyjä, vaikka ne olisivatkin vähän liian haastavia välillä. Gonzales ei kuitenkaan ihan kaikkea ole valmis sietämään. Lauri Eskola Juanitan isänä Bernardona on oikein hyvä, samoin kurtisaanikaksikko Ramera (Lilian Kiander) ja Fulana (Siiri Saarinen). Käsiohjelmalle plussaa siitä, että tekijöistä oli kuvat ja pienet tekstit mukana, näin tiesi jo etukäteen vähän kuka on kuka ja mitä he kommentoivat kesäteatteriin, esitykseen tai itseensä liittyen. Heppa tosin puuttui käsiohjelmasta.

Oikein mukava ensikosketus sekä Jätinpesän kesäteatteriin että Orimattilan teatteriin! Esitys on oikein viihdyttävä, vauhdikas ja hauska, ja muu tunnelma oli myös ilahduttavan aurinkoinen. Tanssikohtauksia (vaikka ne hienoja olivatkin) oli ehkä yksi tai kaksi liikaa, mutta kokonaisuutena show on sujuva ja pitää otteessaan. Lavastus (Amadeu Vives) on ihanan värikäs ja pirteä ja luo ulkomaan tunnelmaa, samoin puvustus (Hanna Kaitila). Näyttämöllä on paljon porukkaa ja he ovat kaikki taitavia, ilo katsella ja nauttia esityksestä. Kiitoksia Orimattilaan, lahjakas porukka ja erinomainen esitys.