Taru sormusten herrasta @ Turun kaupunginteatteri

kuvat Otto-Ville Väätäinen

Turun kaupunginteatterissa sai 15.2. ensi-iltansa varsinainen fantasiaspektaakkeli Taru sormusten herrasta. Minähän en ole nähnyt tätä elokuvana enkä ole kirjaakaan lukenut, Hobitti-leffat olen sentään kaikki katsonut! Tarinasta ei siis ollut muuta hajua kuin se, että joku hobitti lähtee viemään jotain sormusta johonkin. No, selvisi, että hobitti on Frodo (Stefan Karlsson) joka lähtee viemään mahtisormuksista mahtavinta, Sormusten sormusta Mordoriin Tuomiovuorelle tuhotakseen sen lopullisesti. Sormusta tavoittelevat monet tyypit, esimerkiksi Klonkku (Miska Kaukonen, stuntti Jaakko Hutchings) ja itse asiassa kyllä melkein kaikki, jotka sormuksen tielle sattuvat, sillä sormuksella on voimia, joilla se houkuttelee kenet tahansa valtaansa. Sormuksen matkaa turvaamaan valitaan Sormuksen saattue, johon kuuluvat Frodon lisäksi hobitit Sam (Hannes Suominen), Pippin (Markus Riuttu) ja Merri (Teemu Aromaa), ihmiset Aragorn (Markus Järvenpää) ja Boromir (Markus Ilkka Uolevi), velho Gandalf (Mika Kujala), kääpiö Gimli (Antti Kyllönen) ja haltia Legolas (Olli Rahkonen). Matka Mordoriin on täynnä seikkailuita ja vaaroja, kun vastaan tulee niin örkkejä, mustia ratsastajia kuin enttejä ja peikkokin.

Huh huh sentään! Tähän on kyllä panostettu valtavasti, lavastus (Teemu Loikas), puvustus (Pirjo Liiri-Majava), taistelukoreografiat (Oula Kitti), valosuunnittelu (Janne Teivainen), pyrotekniikka (Tero Aalto, Taina Möysä, Ilkka Stolt), naamiointi (Minna Pilvinen) ja ohjaus (Mikko Kouki) sekä kaikki muut teatterin osastot esityksen taustalla ovat tehneet loistavaa työtä. Ja näyttämöihmisille kiitosta myös, varmasti tosi tarkkaa ja kiireistä siirrellä lavasteita melkein neljän tunnin ajan! Neljään tuntiin mahtuu kaksi väliaikaa, joille ei kyllä meinaa malttaa edes lähteä, niin tiukasti tarinaan imeytyy mukaan ensimmäisten hetkien aikana. Koska moni ihminen on halunnut nähdä tämän, on Taru sormusten herrasta myynyt todella hyvin, joten mekin istuimme kaikista viimeisimmällä rivillä, eli parvella keskellä. Hyvin sieltä kyllä kokonaisuuden näki, kaiken kuuli ja tarinaa oli helppo seurata, mutta yksityiskohtia ei tietenkään erotttanut, ja näyttämöä reunustava kaari (puolikas sormus) peitti välillä näkymiä. Kyllä muuten tuntuivat loppupuolen pyrot kuumina ihan tuonne vikalle riville asti, mitenhän ne lähempänä lavaa sittten kärventävät?

Hahmoista minulla ei niin ollut ennakko-odotuksia, toki osa porukasta pyörii Hobitti-leffoissa mukana, mutta koska en ole mikään Tolkien-tietäjä en oiken osannut sanoa, olivatko nämä nyt samanlaisia vai erilaisia tyyppejä kuin kirjoissa/elokuvissa. Orlando Bloomin Legolas on minulle tosin jäänyt mieleen. Legolaksella ei tässä esityksessä ole niin isoa roolia, mutta Olli Rahkonen hoitaa homman kunnialla kotiin. Klonkun muistan myös leffoista, ja täytyy sanoa, että ihan mahtavan roolin tekee Miska Kaukonen! Ai että sentään millainen hahmo Klonkku on, ja Kaukonen tekee tästä omituisesta tyypistä vastenmielisen mutta hurmaavan, pelottavan mutta säälittävän ja viekkaan mutta ystävällisen. Hienoa roolityötä! Hienoa työtä myös Klonkku-stunteissa Jaakko Hutchings! Jonas Saari jäi mieleen myös, hän tekee Bilbon roolin oikein hyvin, samoin Gorbat, Haldir ja portinvartija kuuluvat Saaren hahmoihin. Markus Järvenpään Aragorninsta tykkäsin kovasti, samoin Mika Kujalan Gandalfista. Anna Victoria Erikssonin Kultamarja nousee myös hahmoja muistellessa mieleen, kuten myös Kirsi Tarvaisen Galadriel ja Markus Ilkka Uolevin Sauronin suu, joka muistutti varsin paljon erästä vampyyrikreiviä.

Lempparityypikseni nousi kaikista hienoista hahmoista Hannes Suomisen Sam, joka on niin valloittava ja mahtava että on ilo katsoa hobitin tekemisiä näyttämöllä Suomisen näytellessä roolia mainiolla otteella. Ja millainen parivaljakko Sam ja Frodo ovatkaan! Hyvät ystävät, jotka lähtevät yhteiselle seikkailulle läpi vaarojen ja vaikeuksien, pitävät toistensa puolia eivätkä jätä toisiaan pulaan. Vaikka sormuskin koettelee näiden kahden välejä, ei siitä ole murtamaan ystävyyden voimaa. Hienon roolin Frodona tekee Stefan Karlsson, pienen hobitin suuri matka kohti Mordoria ja sormuksen valtava, murskaava voima välittyvät katsomoon vahvasti. Loistava parivaljakko ovat myös Pippin ja Merri, näiden kahden sattumuksia seurasin mielelläni. Hobittinelikko onkin tärkein osa tarinaa, ja Turussa keskitytään tämän uljaan tarinan kertomiseen juuri pienen hobitin näkökulmasta.

Nyt kun olen vähän oppinutkin siitä, mistä tämä kertoo, niin tarinahan on oikein loistava ja pitää tiukasti otteessan. Ehkäpä täytyisi siis leffojenkin pariin katseensa suunnata jossain vaiheessa. Mitäpäs vielä... taistelukohtauksista tykkäsin kovasti, hienoa ja vauhdikasta miekkailua! Ja entit ovat superhienoja, samoin varsinkin haltioiden puvustus. Örkit näyttävät mahtavilta, mustat ratsastajat myös. Ja se lumimyrsky vuorella, tosi hieno ja uskottava, muistutti vähän samaa maisemaa kuin erään kerran Turusta kotiin päin keskellä yötä kuljettaessa. Ilmeisesti tarinasta on jätetty joitain kohtia pois, ainakin Bilbon syntymäpäiviä eräs teatteriseuralaiseni hieman kaipasi. Mutta hyvä juttu oli, että Tom Bombadil (Olli Rahkonen) oli otettu mukaan. Yhtä mieltä koko teatteriseurueemme oli siitä, että hieno esitys. Tosi hieno! Käsiohjelman kartasta plussaa, auttoi hahmottamaan sitä, mistä ja mihin tässä oltiin menossa. Myynnissä on lisäksi kangaskasseja ja paitoja.

Eihän tästä voi muuta sanoa kuin että yksi hienoimpia esityksiä mitä olen ikinä nähnyt! Tämä on lavastuksellisesti, näyttelijällisesti (onko se sana?) ja kokonaisuutena niin korkealla tasolla, että esityksestä nauttii vaativampikin katsoja ja viimeisten aplodien hiljennyttyä tekee mieli nähdä lisää. Turun kaupunginteatterin Taru sormusten herrasta on valtavan hienosti tehty esitys, joka on hauska, jännittävä, surullinen, pelottava, ihastuttava, hurmaava ja loistelias. Syksyllä suuntaan uudestaan katsomoon, tällä kertaa toivottavasti ehdin hankkia lipun niin, että se on lähempänä lavaa, vaikka vaarana onkin kulmakarvojen kärventyminen.

Kiitos Turun kaupunginteatteri! Oli jo aikakin, että uppoudun tähän tarinaan, ja tämä oli loistava tapa tehdä se. Lämmin suositus jokaiselle, joka harkitsee menevänsä katsomaan - tätä ei kannata jättää välistä.