Tankki täyteen @ Keski-Uudenmaan Teatteri

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos KUT!

kuvat © Susanna Salmi

Eilen (9.6.) oli Keski-Uudenmaan Teatterin kesäteatteriesityksen Tankki täyteen ensi-ilta Krapin kesäteatterissa. Meikäläinen kurvasi pikkusiskon kanssa autolla paikalle ja suoraan 70-luvun tunnelman pariin.

Sulo Vilén (Jarkko Pajunen) ostelee kaikenlaista, kun "saa niin halvalla". Halvalla on saatu myös huoltoasema, jossa Sulo perheineen nyt asustelee. Emmi-rouva (Sanna Saarijärvi) ei miehensä harrastuksesta niin välitä ja saakin usein puhista kiukkuisena, kun halvalla on saatu välillä vene ja välillä radio. Juhana (Kalle Tahkolahti), perheen poika taas haaveilee pääsevänsä pois korjaamolta ja kaupunkiin. Kahviossa häärii ihastuttava apulainen Ulla (Inka Kallén) ja asiakkaana käy usein poliisimies Reinikainen (Seppo Halttunen). Myös rovasti (Johannes Korpijaakko) on huoltamolla tuttu näky.

Olen nähnyt (tämä mukaan lukien) kolme eri Tankki täyteen-versiota, joista yksikään ei ole alkuperäinen tv-sarja. Ehkäpä joskus senkin sitten katselen läpi, olisi kiva nähdä millaisiin hahmoihin nämä kaikki muut versiot jollain tapaa perustuvat. Tämä oli nyt kuitenkin se versio, josta pidän eniten. Viimeksi näin Tankki täyteen-esityksen 2015, ehkä olen parissa vuodessa kasvanut sen verran että tämä 70-lukulainen mitääntapahtumattomuus iskee, tai sitten vihdoin ymmärrän miksi ihmiset rakastavat tätä tarinaa. Syyhän on varmasti siinä, että se on niin hyvä!

Lavastus (Heini Maaranen) huokuu huoltoasematunnelmaa ja toimii hienosti niin korjaamona, kahvilana kuin pihamaanakin. Ensi-iltaan sattui mukava, leppeän lämpöinen kesäsää ja ilta-aurinko helli katsojia, vaikka välillä paistoikin silmiin. Poutaisessa säässä on varmasti mukavampaa katsoa (ja varsinkin näytellä), sillä silloin lavasteet ja näyttelijöiden vaatteet pääsevät parhaiten esiin. Katsomo on kyllä katettu, eli katsomon puolella ei sadekaan haittaa.

Esityksen huumori avautui (vihdoin ja viimein) minullekin ja lavalla nähtiin monta varsin makoisaa kohtausta. Yleisössä naureskeltiin välillä oikein urakalla eikä mikään ihme, sillä näyttelijät ottivat tekstistä kaiken irti. Vaikka tarinassa ei paljoa tapahdukaan, se on silti oikein mielenkiintoinen ja kiva seurata. Varsinkin Juhanan raivoaminen ja rovastin moponosien heittely, varaskaksikon (Johannes Korpijaakko ja Heini Inkeri) ryöstöretki ja tanssilavakohtaus ovat tosi hyviä. 

Hahmoista pidin eniten Juhanasta, jota Kalle Tahkolahti näyttelee loistavasti. Korjaamon puolelle puoliväkisin auttelemaan jäänyt nuorimies on kyllästynyt autoihin, mopoihin ja kaikkiin muihin ja haaveileekin pääsevänsä kaupunkiin. Inka Kallén on ihastuttava Ulla, joka ei jää sanattomaksi vaan vaikuttaa oikein fiksulta. Jarkko Pajusen Sulo on leppoisa ja kiltin oloinen miekkonen, joka ei turhista huolehdi. Emmi sen sijaan huolehtii ja hän tuntuu olevan perheen pää, joka määrää mitä tehdään ja milloin. Seppo Halttusen Reinikainen on hyväntuulinen tyyppi eikä ole ihme, että hahmosta on aikoinaan tullut niin suosittu, että oma tv-sarjakin on tehty, sillä Reinikainen on hauska ja mielenkiintoinen tyyppi.

Kokonaisuudessaan siis loistava tapa avata tämän vuoden kesäteatterikausi. Viihdyin katsomossa hyvin, minulla oli hauskaa ja tarina piti otteessaan. Hahmot ovat kiinnostavia ja hurmaavia, 70-luvun henki on aistittavissa ja sekä katsomossa että lavalla vaikuttaa olevan mukavaa. Tällaista sen kesäteatterin pitääkin olla, hauskaa ja ihanaa!

pajatson pelaaminen on taitolaji