Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Järvenpään teatteri!
 |
| kuvat © Kapina Productions |
Eilen (16.6.) vietettiin Niskavuoren nuoren emännän seurassa ensi-iltaa Järvenpään kesäteatterissa.
Loviisa (Paula Peltola) on Niskavuoren vanhimman pojan Juhanin (Mikko Korhonen) vaimo ja talon tuleva emäntä. Juhani taas on iskenyt silmänsä Malviinaan (Nita Laine), jonka kanssa hänellä on omat salaisuutensa ja syntinsä, joista osa on vieritetty pikkuveli Antin (Markus Peltola) niskoille. Kun Loviisalle selviää miehensä petos, hän tarttuu Niskavuoren emännän rooliin tiukasti eikä anna enää muiden määräillä.
Minä olen tähän mennessä välttynyt Niskavuorelaisten tarinoilta, vaikka toki olen niistä kuullutkin. Nyt sitten pääsin näiden tapahtumien ja hahmojen pariin, ja oli jo aikakin! Pidin tarinasta, sopivasti draamaa, vahvat hahmot ja hyvä ohjaus (Lija Fischer), joka saa esityksen etenemään sujuvasti. Näyttelijät tekevät kaikki loistavaa työtä ja esitystä on siksikin kivaa katsoa. Välillä vuorosanat meinaavat vähän hukkua, varsinkin silloin kun lentokone lentää katsomon yli, mutta lähes kaiken kuulee ja loput on helppo arvata.
Hahmoista pidin eniten Kustaavasta (Janina Jääskeläinen). Eloisa, vallaton ja ihastuttava hahmo ja hienon roolin tekee Kustaavaa näyttelevä Janina Jääskeläinen. Loppupuolella kuultu Haloo Helsingin Huuda! on tosi hyvä, Kustaava ja Iita (Anja Veck) laulavat sen. Paula Peltolan Loviisa on hieno hahmo ja monivivahteinen rooli, josta pidin kovasti. Loviisassa on jotain kiehtovaa voimaa, hän ei paljoa taivu vaikka hänelle selviääkin miehensä naisseikkailu. Paula Peltola tekee Loviisasta inspiroivan ja hieman pelottavankin vahvan naisen.
Ajattelin ensin, että en kyllä tykkää tästä Juhani-tyypistä, mutta niin vain Mikko Korhonen onnistui tekemään hahmosta mukavan ja vähän eksyneen oloisen, ja viimeistään humalassa räppääminen hurmasi. Nita Laineen Malviinasta pidin jo alusta asti, vaikka hän olikin vähän ylpeän oloinen välillä ja tuntui, syystäkin, inhoavan Loviisaa. Malviinalla menee kuitenkin aika huonosti, kun Juhani ei tahdo päästää tätä talosta pois ja Loviisa taas haluaa hänestä eroon. Nita Laine näyttelee Malviinan tunteet ja ajatukset toimivasti ja luontevasti.
Mä haluun häät, jonka Malviina ja Heta (Katja Hyry-Heikkilä) laulavat, on ihana ja kaihoisa ja kaunis, ja tykkäsin siitä oikein paljon. Malviinan laulama Elämä on ehkä parasta koko esityksessä, tekisi mieli mennä katsomaan uudelleen että kuulisi tämän uudelleen. Myös alun riehakas ja iloinen lauluhetki Ruoti-Joonaan johdolla jäi mieleen, samoin kuin Malviinan ja Juhanin paljastuminen Loviisalle ja humalassa kotiin palaava Juhani.
Kokonaisuutena tämä on vahva ja toimiva esitys, näyttelijät tekevät kaikki hienot roolit ja tarinasta on otettu parhaat palat irti niin, että kaikki tärkeä tulee sanottua ja kaikki ei-niin-tärkeä häilyy kuitenkin taustalla. Erityispisteet vielä sille, että Niskavuoren väki pukeutuu punaisiin ruutupaitoihin, hieno yksityiskohta. Tämän menisin mielelläni katsomaan uudestaankin!
Loviisa (Paula Peltola) on Niskavuoren vanhimman pojan Juhanin (Mikko Korhonen) vaimo ja talon tuleva emäntä. Juhani taas on iskenyt silmänsä Malviinaan (Nita Laine), jonka kanssa hänellä on omat salaisuutensa ja syntinsä, joista osa on vieritetty pikkuveli Antin (Markus Peltola) niskoille. Kun Loviisalle selviää miehensä petos, hän tarttuu Niskavuoren emännän rooliin tiukasti eikä anna enää muiden määräillä.
Minä olen tähän mennessä välttynyt Niskavuorelaisten tarinoilta, vaikka toki olen niistä kuullutkin. Nyt sitten pääsin näiden tapahtumien ja hahmojen pariin, ja oli jo aikakin! Pidin tarinasta, sopivasti draamaa, vahvat hahmot ja hyvä ohjaus (Lija Fischer), joka saa esityksen etenemään sujuvasti. Näyttelijät tekevät kaikki loistavaa työtä ja esitystä on siksikin kivaa katsoa. Välillä vuorosanat meinaavat vähän hukkua, varsinkin silloin kun lentokone lentää katsomon yli, mutta lähes kaiken kuulee ja loput on helppo arvata.
Hahmoista pidin eniten Kustaavasta (Janina Jääskeläinen). Eloisa, vallaton ja ihastuttava hahmo ja hienon roolin tekee Kustaavaa näyttelevä Janina Jääskeläinen. Loppupuolella kuultu Haloo Helsingin Huuda! on tosi hyvä, Kustaava ja Iita (Anja Veck) laulavat sen. Paula Peltolan Loviisa on hieno hahmo ja monivivahteinen rooli, josta pidin kovasti. Loviisassa on jotain kiehtovaa voimaa, hän ei paljoa taivu vaikka hänelle selviääkin miehensä naisseikkailu. Paula Peltola tekee Loviisasta inspiroivan ja hieman pelottavankin vahvan naisen.
Ajattelin ensin, että en kyllä tykkää tästä Juhani-tyypistä, mutta niin vain Mikko Korhonen onnistui tekemään hahmosta mukavan ja vähän eksyneen oloisen, ja viimeistään humalassa räppääminen hurmasi. Nita Laineen Malviinasta pidin jo alusta asti, vaikka hän olikin vähän ylpeän oloinen välillä ja tuntui, syystäkin, inhoavan Loviisaa. Malviinalla menee kuitenkin aika huonosti, kun Juhani ei tahdo päästää tätä talosta pois ja Loviisa taas haluaa hänestä eroon. Nita Laine näyttelee Malviinan tunteet ja ajatukset toimivasti ja luontevasti.
Mä haluun häät, jonka Malviina ja Heta (Katja Hyry-Heikkilä) laulavat, on ihana ja kaihoisa ja kaunis, ja tykkäsin siitä oikein paljon. Malviinan laulama Elämä on ehkä parasta koko esityksessä, tekisi mieli mennä katsomaan uudelleen että kuulisi tämän uudelleen. Myös alun riehakas ja iloinen lauluhetki Ruoti-Joonaan johdolla jäi mieleen, samoin kuin Malviinan ja Juhanin paljastuminen Loviisalle ja humalassa kotiin palaava Juhani.
Kokonaisuutena tämä on vahva ja toimiva esitys, näyttelijät tekevät kaikki hienot roolit ja tarinasta on otettu parhaat palat irti niin, että kaikki tärkeä tulee sanottua ja kaikki ei-niin-tärkeä häilyy kuitenkin taustalla. Erityispisteet vielä sille, että Niskavuoren väki pukeutuu punaisiin ruutupaitoihin, hieno yksityiskohta. Tämän menisin mielelläni katsomaan uudestaankin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti