Katve @ Ahaa Teatteri

kuva Jari Kivelä

Ahaa Teatterin pienoismusikaali Katve vieraili meidän lukiollamme 20.4.

Kolme ongelmanuorta, Aki (Seppo Paajanen), Sini (Jenni Helenius) ja Konsta (Pyry Smolander) joutuvat sossutäti-Mintun (Linda Hämäläinen) kanssa Katveeseen, saareen, josta ei niin vain pääse pois. Nuorille Katveessa oleskelu on osa Oikea polku-ohjelmaa, jonka tarkoituksena on saattaa heidät takaisin kaidalle polulle. Minttu taas suorittaa saarella työharjoitteluaan. Saarelle pitäisi saapua vielä lisää nuoria ja heitä ohjaavia aikuisia, alansa huippuammattilaisia, mutta ketään ei kuitenkaan kuulu eikä näy. Nelikko huomaa pian olevansa jumissa saarella. 

Sanomattakin on selvää, että meikäläinen oli innoissaan, kun ilmoitettiin että koululle tulee teatteria vierailulle. Tiesin Ahaan jo ennalta ja arvelin, että tämä on sellainen juttu josta tulen tykkäämään. Tarina kuulosti oikein kiinnostavalta, Apulannan musiikki on aina hienoa ja olin kuullut Katveesta hyviä kommentteja. Ei siis muuta kuin koulun liikuntasaliin ja tarinan äärelle!

Kehuja heti sille, että esitys alkaa videolla. Nuoret saapuvat rantaan, jossa Minttu ottaa heidät vastaan ja varustaa pelastusliiveillä venematkaa varten. Heti käy ilmi, että tässä ei olla millekään huvimatkalle menossa, kireät välit näyttää porukalla olevan. Videolta siirrytään sujuvasti saareen, jossa kauhistellaan niin luontoa, kännyköiden olematonta signaalia, Oikea polku-projektia, sossutätiä kuin muuta porukkaakin. Jo alussa vähän selviää, millaisia tyyppejä saarelle onkaan saapunut. Hiljainen Konsta, räyhäävä Aki ja röyhkeä Sini meinaavat olla Mintulle liikaa ihan ensi hetkistä lähtien, mutta niin vain porukka lähtee vaeltamaan ympäri saarta.

Seppo Paajasen Aki nousee suosikkihahmokseni, hän on niin hienosti juuri sellainen nopeasti suuttuva ja arvaamaton, (omasta mielestään) hauska ja ylimielinen teinipoika kuin pitääkin olla ollakseen uskottava. Loistava kohtaus on myös Poistuisitko mun elämästäni-biisi ja Akin uhkaava käytös sen aikana. Uskottavaa, vähän pelottavaa ja toimivaa näyttelemistä koko porukalta, eivät jää ajatukset epäselviksi kun tiukka tuijotus ja nyrkkiin jännittynyt käsi ilmestyvät katsojien näkökenttään.

Jenni Helenius on loistava Sini. Tyttö on kipakka, rääväsuinen ja sanavalmis, kova mimmi jota ei kannata ärsyttää. Hän kuitenkin tahtoisi vain kävellä kadulla rauhassa, ilman pelkoa siitä, että hänen ulkonäköään arvostellaan ja hänelle ehdotellaan ties mitä. Pyry Smolanderin vähäsanainen Konsta on valloittava, poika tahtoisi elää normaalisti, ilman turhaa paapomista, ja kuulua joukkoon. Niin kai me kaikki. Hieno ja vahva hetki on myös se, kun Konsta painaa Akin lattiaan tämän tullessa kiittämään. Vaikka puolustettaisiin toisia, ei silti olla samaa jengiä. Tämä kuitenkin muuttuu vähän tarinan edetessä, aina ei tarvitse jengirajoista ja muista erimielisyyksistä välittää. Linda Hämäläinen tekee hienon roolin Minttuna, naisen muuttuvat mielentilat ja nopeasti vaihtuvat äänensävyt näytellään toimivasti ja sossutädistä muodostuu varsin mielenkiintoinen kuva. Lopussa hänestä paljastuu ihan uusia puolia, jännittävä mutta nerokas käänne tarinaan.

Koko porukka laulaa hienosti, erityisesti se jo mainittu Poistuisitko mun elämästäni sekä Pahempi toistaan, Ravistettava ennen käyttöä, Teit meistä kauniin ja Viisaus ei asu meissä iskivät. Katveeseen sovitetut versiot biiseistä toimivat ja sanoitukset sopivat tarinaan erinomaisesti. Jousia on kiva kuulla taustalla ja muutenkin äänisuunnittelu (Ville Leppilahti) vie tarinaa sujuvasti eteenpäin. Välillä tapahtumia on vähän vaikea nähdä, koska meillä oli kaikki penkkirivit samassa tasossa ja edessä istuvien takaa joutui kurkkimaan. Lava on sen verran korkea, että katsojat näkevät näyttelijät sieltä kuitenkin melkein koko ajan, joten juonen seuraamiseen tämä ei vaikuta.

Katve on Miika Murasen käsikirjoittama ja ohjaama, ja hän on onnistunut molemmissa tehtävissään oikein hyvin. Teksti on luontevaa ja varsinkin vuoropuhelu kuulostaa juuri siltä, kuin lauseet olisi poimittu nykypäivän nuorten ja aikuisten suusta. Tarina koskettaa ja kertoo tärkeistä asioista. Ja muistuttaa, että kaikki kääntyy aina parhain päin jos siihen uskoo ja myös itse vaikuttaa, ja että "anteeksi" on tärkeä sana. Ja mikä tärkeintä, kukaan ei ole lopullisesti paha tyyppi eikä ketään kannata kohdella ennakkoluuloisesti, vaan antaa mahdollisuus kertoa itse oma tarinansa. Ihmisiähän me kaikki vaan olemme.

tämä nuori Katveen näyttelijäporukan kanssa
kuva Tarja Alanko