Häräntappoase @ Kotkan kaupunginteatteri

Näin esityksen medialipulla, kiitos Kotkan kaupunginteatteri!

kuvat Tommi Mattila

Näin Kotkan kaupunginteatterin Häräntappoaseen ensi-illassa 8.4.

16-vuotias Allu (Juho Markkanen) joutuu täysin vasten tahtoaan Torvenkylään sukulaisten maatilalle heinätöihin. Mitä siellä keskellä ei mitään muka on, paitsi lehmiä, heinäpeltoja ja tylsyyttä. Ja Kerttu (Annuska Hannula). Maalaisuus ja kaupunkilaisuus kohtaavat toisensa eivätkä ehkä sitten olekaan niin kovin erilaisia.

Kiinnostuin tästä juurikin sen takia, että tarinassa kaupunkilaispoika joutuu maalle katsomaan, millaista siellä on. Minä olen kasvanut maalla ja se on minulle siis tuttu maailma, kaupunkikulttuuri taas vieraampi juttu vaikka ei sekään kovin outo maailma ole. Esityksen alun video on kiva tapa aloittaa tarina ja siitä siirrytään sujuvasti maalle, jossa puhelias Lahja (Lise Holmberg) ja maatilan isäntä Svante (Kari Kukkonen) ottavat Allun vastaan. Heti ensihetkistä lähtien esitys on täynnä hauskaa ja todenmukaista energiaa, tapahtumia on kiva seurata ja kaikki mitä lavalla tehdään ja sanotaan, tuntuu sopivan kokonaisuuteen ja kuulostaa ja näyttää juuri siltä, että jotain samanlaista voisi tapahtua milloin vain. Tänäpäivänä hieman ehkä modernimmin, koska esitys sijoittuu 80-luvulle, mutta silti. Häräntappoase onnistuu siis olemaan uskottava ja tästä iso kiitos menee näyttelijöille.

Juho Markkanen on oikein hyvä Allu. Hän näyttelee onnistuneesti Allun tunnetiloja maaseudun koetusten ja kokemusten aikana ja onnistuu roolissa erinomaisesti. Annuska Hannulan Kerttu on ehdottomasti suosikkihahmoni ja Hannula näyttelee hahmoaan loistavasti. Kerttu on terävä, hauska ja mukava tyttö, jolla on selkeät mielipiteet ja oma tahto. Ihana hahmo ja Annuska Hannula on nappivalinta rooliin. Muista hahmoista erityisesti Osku Haaviston Rutanen ja Henry Holopaisen Tauno jäivät mieleen, samoin kuin Konsta Lippo Toukona ja Henri Jalkanen Ripenä.

Esitys on täynnä hauskoja hetkiä, teksti on loistava ja näyttelijät ottavat siitä kaiken irti. Lempparikohtauksiani ovat nuorison riehakas lauluhetki veneessä, se ensimmäinen marsukohtaus, poikaporukan tupakointikohtaus, Kertun purkaus äidilleen ja aikalailla kaikki kohtaukset, joissa nuoriso on lavalla keskenään. Ainoastaan se humalainen hetki, kun porukka levittäytyi katsomon laidoille, oli ehkä turhan pitkä, vaikkakin hieno kohtaus. Tarina jää vähän kesken, haluaisin tietää miten Allun ja muun porukan elämä tästä jatkuu. Ja mitä sille marsulle kävi?

Kokonaisuutena tykkäsin Häräntappoaseesta oikein paljon ja se on minusta tosi onnistunut esitys. Näyttelijät ovat kaikki taitavia ja uskottavia, lavastus luo todellisen tuntuisen maalaismaiseman ja tarina on mukava ja viihdyttävä seurata. Pidin siitä, että pari kohtausta on toteutettu videolla, ne toimivat oikein hyvin. Oikein mainio ensireissu Kotkaan ja Kotkan kaupunginteatteriin, ehdottomasti vierailen uudestaankin!