Viiru, Pesonen ja Kososen kukko @ Keski-Uudenmaan Teatteri

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos KUT!

kuvat Esko Vuorio

Viime kesänä ensi-iltansa saanut Viiru, Pesonen ja Kososen kukko jatkuu Krapin pajalla vielä viiden (tai siis neljän) esityksen verran, joten nyt kannattaa lähteä katsomoon jos aikoo ehtiä!

Viiru (Anna-Leena Sipilä) ja Pesonen (Seppo Halttunen) päättävät lähteä tunturivaellukselle löydettyään teltan, mutta ihan Lappiin asti ei ainakaan tällä reissulla matkata. Kun kaverukset ovat telttailleet ja kalastelleet, tulee paikalle ukko Kosonen (Jari Hämäläinen) joka tuo mukanaan kukon (Jari Hämäläinen). Robiniksi nimetty otus rakastaa omaa ääntään ja hurmaa pihan kanat (Kasper Kaijanen). Viiru taas ei ihastu Robiniin yhtä palavasti.

Lastenteatteri on minulle yleensä sellainen joko tykkään tai en tykkää-tyyppinen juttu, vaikka en olekaan kovin montaa varsinaista lapsille tehtyä esitystä nähnyt. Ei minkään esityksen tietenkään pidä kuulua tiettyyn kategoriaan, varmasti sekä lapset että aikuiset voivat nauttia millaisesta esityksestä vaan eikä näytelmien tarvitse olla pelkästään lasten tai aikuisten näytelmiä. Joka tapauksessa tämä juttu menee siihen tykkään-puolelle, viihdyin katsomossa hyvin ja niin tuntui viihtyvän myös muu yleisö ja varsinkin lapsikatsojat. Lapset myös kommentoivat näkemäänsä vanhemmilleen/mummeilleen/vaareilleen/kummeilleen jne. esityksen aikana, hymyilytti välillä heidän juttunsa esitystä seuratessa.

Minä pidin etenkin esityksen lauluista, vauhdikasta menoa lavalla ja varsinkin kukon biisi oli tosi hyvä. Muutenkin Jari Hämäläisen Robin on loistava tyyppi, itse en ehkä noin kiekuvaista kukkoa haluaisi omalle pihalle asumaan mutta näin katsomosta käsin Robinista on vaikea olla pitämättä. Seppo Halttusen Pesonen ja Anna-Leena Sipilän Viiru ovat hauska parivaljakko ja toimivat lavalla hyvin yhdessä, molemmat hahmot ovat mainioita myös yksinään. Kasper Kaijanen on hauska Rilla-kana ja myös oikein hyvä käkikellon käki. Koko porukka loistaa etenkin niissä jo mainituissa laulukohtauksissa.

Kokonaisuudessaan Viiru, Pesonen ja Kososen kukko tuo lavalle kiinnostavan ja otteessaan pitävän tarinan, jonka parissa oikeasti viihtyy vauvasta vaariin. Esitys on hauska, värikäs, viihdyttävä ja opettavainenkin. Tällaista (lasten)teatterin pitäisi ollakin, sen tietää siitä kun katsomosta lähtee hyvällä tuulella ja esitystä miettii vielä seuraavanakin päivänä (terveisin nimim. joku esityksen laulu on soinut päässä koko eilisen päivän...) Hauska ja onnistunut juttu siis!