Sylvia @ Helsingin kaupunginteatteri

Näin esityksen medialipulla, kiitos HKT!

kuvat Tapio Vanhatalo

New Yorkissa asuva pariskunta Greg (Jari Pehkonen) ja Kate (Heidi Herala) elelevät työntäyteistä elämää lasten lennettyä pesästä, mutta pian kaikki muuttuu. Greg tuo kotiin Sylvian (Elina Aalto), varsin rämäpäisen ja eloisan koiran. Siinä jää vaimo vähemmälle huomiolle, kun Gregin päivät täyttävät koirapuistoissa kävely ja Sylvian hemmottelu, varsinkaan kun Kate ei moiseen kirppukasaan ihastu.

Studio Pasila on yksi lempinäyttömöitäni, sopivan kokoinen ja katsomosta näkee hyvin lavalle, istui sitten missä vaan. Sylvia sopi hyvin tälle lavalle, pienillä siirroilla ja valaistuksella saatiin tehtyä niin lentokenttä, koirapuisto, terapeutin vastaanotto kuin sitten se Katen ja Gregin kotikin, jossa kaikki suurimmaksi osaksi tapahtuu.

Juoneltaan näytelmä on hauska ja viihdyttävä seurattava, koiranomistajille ja muille koiraihmisille varmasti tuttuja tilanteita paljon. Meillä ainakin hypitään sohvilla ja sängyillä, vaikka se niin pitikin tiukasti kieltää... Tarinaan pystyy siis samaistumaan jo juonen osalta, mutta myös henkilöistä tunnistaa tuttuja piirteitä, joita kanssaihmisistäkin välillä huomaa. Pitkään naimisissa olleet ihmiset löytävät tästä varmaan vielä enemmän tarttumapintaa kuin minä, mutta monia tuttuja elämäntilanteita näkyi näyttämöllä.

Elina Aalto on hurmaava Sylvia, hauska ja valloittava karvakuono. Hyvin on myös koiran elekieli hallussa, luontevasti tulkittu Sylvian mielenmaisemaa. Varsinkin kohtaus, jossa kissa saa kuulla kunniansa, on oikein hykerryttävä, siinä varmaan paatuneemmallakin maukujalla alkaisi puntit tutisemaan kun tuollainen koira tulisi vastaan! Heidi Heralan Kate on todella hyvä, kyllä huomaa että ärsyttää kun koira ottaa hänen paikkansa. Muutenkin hyvin näytelty tunteet, aloin tykkäämään tästä hahmosta tarinan edetessä paljonkin. Jari Pehkonen oli minulle uusi tuttavuus, mukava sellainen. Greg on valloittava heppu, pystyn samaistumaan tähän koirainnostukseen täysin. Välillä lemmikit menevät vähän yli, mutta kyllä sitä sitten lopulta aina ihmisiäkin huomioi. Tosi kiva rooli! Sivurooleissa Aino Seppo kahdessa roolissa ja Pertti Koivula koirapuiston Tomina tekevät varmaa ja hauskaa työtä, varsin hyviä hahmoja nämä myös. Koko porukka tekee hyvää yksilö- ja ryhmätyötä, onnistunut roolitus kaiken kaikkiaan.

Vauhdikkaita liikekohtauksia nähdään myös, Sylvian ja Katen raivokas taistelu on hauska ja nauratti ensi-iltayleisöä oikein urakalla. Muutenkin koko katsomo repeili nauramaan ja taputuksia sateli pitkin esitystä ja ihan syystäkin, todella kiva teatterikokemus oli.

Sylvia on onnistunut komedia, joka naurattaa ja hauskuuttaa oikein olan takaa. Sopii niin koiraihmisille kuin kaikille muillekin, lämpimät suositukset saa Sylvia minulta!