 |
| © Matt Crockett |
Piipahdimme hiihtolomalla Englannissa asuvilla tuttavillamme, ja yhtenä päähänpistona hankin itselleni lipun Wickediä katsomaan. Olen nähnyt musikaalin kerran Suomessa ja viimeksi Lontoossa 2013. Se on yksi lempimusikaaleistani, joten ihanaa oli päästä pitkästä aikaa katsomoon!
Wicked kertoo tarinan Elphabasta (Emma Hatton), joka on Ihmemaa Ozin ilkeä vihreä noita. Ihmemaa Oz on kuitenkin vain toinen puoli tarinasta, ja tämä toinen puoli. Elphaba joutuu Shizin yliopistoon huolehtimaan siskostaan Nessarosesta (Katie Rowley Jones). Huonekaverikseen Elphaba saa Galindan/Glindan (Savannah Stevenson). Kumpikaan tytöistä ei oikeen välitä toisistaan, mutta pikku hiljaa he ystävystyvät. Shiziin saapuu myös Fiyero (Oliver Savile), jonka huomiosta Elfi ja Glinda pian tappelevat. Elphaba joutuu kahnauksiin Velhon (Tom McGowan) kanssa ja joutuu piilottelemaan. Oman osansa vaikeuksista saavat myös Glinda ja Fiyero, ensimmäinen tosin vähemmän. Ystävyys kestää kaiken yli, mutta välillä on vaikeaa.
Minulla oli aivan loistava paikka permannolla, aika edessä, ja esteetön näkyvyys lavalle. Kaikki laulut ja tanssit saivat minut leijumaan jossain huippuonnellisessa tilassa, pitkästä aikaa kun pääsi isoon teatteriin nauttimaan ihanasta musikaalista niin eipä siinä paljon valittamista ollut. Takanani istunut pikkupoika tosin osasi kaikki laulut ulkoa ja olisi voinut hyvin mennä lavallekin laulamaan, mutta tyytyi hyräilemään omalta paikaltaan. Olisi minunkin tehnyt mieli vähän hoilata, mutta en kehdannut.
Puvustus ja lavastus olivat hienoja, kuolasin yhden tanssijan pukua tanssiaiskohtauksessa, aivan ihana mustavalkoinen liehumekko oli hänellä. Teatterin lava on leveä ja suuri, sinne mahtuu vaikka mitä. Joitain muutoksia oli mielestäni kolmessa vuodessa tullut, mutta upea paikka ja varsinkin upeat valot oli musikaalissa edelleen!
Oliver Savile nousi lempi-Fiyerokseni, aivan ihanasti tehty rooli! Savile lauloi upeasti ja varsinkin "Dancing trough life" kuulosti hienolta ja myös näytti. Emma Hatton oli sopivan kipakka ja itsevarma Elphaba, lauloi kauniisti ja voimakkaasti, "Defying gravity" aiheutti paljon vilunväreitä. Savannah Stevenson jäi vähän edellisten varjoon, mutta lauloi kyllä komeasti ja korkealta ja näytteli myös hienosti. Muu porukka teki myös hyvää ja rautaista työtä, nostetaan nyt Boq (Daniel Hope), oikein suloinen rooli ja kivasti näytelty ja hienosti myös laulettu.
 |
| Glinda ja lemppari-Fiyeroni! ©Matt Crockett |
Wicked on minulle rakas, se on kolmas musikaali, jonka olen ikinä nähnyt, mutta se on se musikaali, joka kertoi, että teatterissa on taikaa. Siksi suhtauduin tähän versioon odottavasti ja luottavaisin mielin, eikä odotuksiani ainostaan palkittu, vaan myös ylitettiin. En muistanut, miten ihana ja hauska ja voimakas musikaali Wicked on, ennen kuin näin sen taas. Sen maailma kiehtoo, sen laulut jäävät päähän soimaan ja se herättää taikamaailman henkiin. Wicked on täydellinen musikaali juuri minulle.
Lontoon Wicked on ammattimainen, mutta siitä näkyy silti, kuinka tekijät nauttivat. Lavalla on kivaa, tätä tehdään yleisöä varten. Kaikki on loppuun asti hiottua, näyttelijöiden yhteistyö saumatonta ja kaikki toimii. Ehkä katsoin tätä vaaleanpunaisten (tai tässätapauksessa vihreiden) lasien läpi, mutta nautin suunnattomasti ja olo oli haikea, kun astuin teatterin ovesta ulos. Tällä näyttelijäporukalla haluaisin ehdottomasti nähdä Wickedin uudelleen!
Erityismaininta teatterin siivooja/vahtimestari/yleismies tms. hepuille, jotka keräilivät tyhjät juomapullot sun muut salista näytöksen jälkeen. He jäivät juttelemaan katsojien kanssa, kertoilivat omia fiiliksiään showsta ja kyselivät, millainen tunne jäi ja oliko kivaa. Kukaan ei hätistellyt mattimyöhäisiäkään pois, vaan esitteli orkesterimonttua ja selitti teatterin historiaa. Mukavia tyyppejä siis töissä siellä!
 |
| © Matt Crockett |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti