Vampyyrien tanssi @ Helsingin kaupunginteatteri

kuva Mirka Kleemola

Näin Helsingin kaupunginteatterin Vampyyrin tanssin ensi-illassa 3.2. 

Vampyyrien tanssi perustuu Roman Polanskin elokuvaan The Fearless Vampire Killers. Kun elokuvan suosio oli kestänyt 30 vuotta, heräsi ajatus musikaalista. 1990- luvun lopulla Vampyyrien tanssi oli syntynyt.

Musikaalissa professori Abronsius (Antti Timonen/Tuukka Leppänen) ja hänen assistenttinsa Alfred (Petrus Kähkönen/Miiko Toivainen) lähtevät Transilvaniaan etsimään ja tutkimaan vampyyrejä.  Alfred rakastuu majatalon isännän Chagalin (Risto Kaskilahti/Kari Mattila) tyttäreen Sarahiin (Raili Raitala/Anna Victoria Erikson), johon on iskenyt silmänsä myös kreivi von Krolock (Mikko Vihma/Jonas Saari). Seikkailunhaluinen Sarah lähtee kreivin linnaan keskiyön tanssiaisiin, josta Alfred ja Abronsius lähtevät pelastamaan nuorta neitoa.

Vaikka musikaali onkin kulttimaineeseen noussut ja sitä on hehkutettu milloin missäkin, en oikein tiennyt, mitä odottaa, sillä en tutustunut tarinaan ennen ensi-iltaa. Luin käsiohjelman innokkaasti läpi ennen esitystä, mutta suurin vastuu minun vampyyrivalistuksestani jäi musikaalille.

Minusta oli hyvä, että en tiennyt tarinasta mitään ennakkoon, sillä nyt en verrannut sitä mihinkään ja nautin täysin rinnoin koko showsta. Mitkä valot (William Iles), mitkä puvut (Elina Kolehmainen), mitä koreografioita (Markku Nenonen)! Loistavaa työtä! Kaikki vampyyrit näyttivät kauhistuttavan hyviltä ja linnamaisema muuntui majataloksi ja hautausmaaksi näppärästi ja hienon näköisesti. Ohjaus toimii, ei tule hetkeksikään tylsää. Lavalla on upeita ja synkkiä kohtauksia, mutta myös paljon vauhdikkaita ja hauskoja hetkiä. Laulut toimivat ja musiikki on voimakasta ja mahtavaa. Yllätykseni oli suuri, kun ensimmäiset soinnut Total Eclipse of the Heart- biisistä kajahtivat, en tiennyt että sekin on tässä musikaalissa.

Mitä viitankäsittelyä, herrat vampyyrit! Kreivi von Krolock on ehdottomasti lempihahmoni, ja Mikko Vihma, mikä ääni ja lavakarisma! Vau! Kaikki ilmeet ja eleet sopivat kreiville kuin nenä päähän (tai hampaat kaulavaltimoon). Samuel Harjanne kreivin Herbert- poikana on räväkkä ja riehakas, mutta myös tyylikäs nuori herra, hienosti näytelty ja laulettu. Petrus Kähkönen on loistava, vau mitä laulua, ihana Alfred. Antti Timosen Abronsius keskittyy intohimoisesti tutkimukseensa, mutta on myös järkevän oloinen herra. Raili Raitala laulaa kauniisti, ja Sarah on ihanan leikittelevä ja seikkailunhaluinen. Pakko nostaa vielä Laura Alajääsken Magda, tykkäsin tästä hahmosta paljon. Koko muu porukka tekee hienoa työtä, laulut ja tanssit toimivat ja vampyyrit ja muut näyttävät upeilta.

kuva Mirka Kleemola

Välillä lavalla tapahtuu vähän liiankin paljon, eikä tiedä mitä tapahtumaa seuraisi. Tämä on kuitenkin vain pieni paha, eikä vaikuttanut ainakaan minun teatterinautintooni. Esityksessä oli  luultavasti vähän ensi-iltajäykkyyttä, ainakin olin huomaavinani jotain sellaista, mutta loistava se silti oli.

Vampyyrien tanssi tarjoaa komeita ja kauniita vampyyrejä, kulmahampaita ja veret seisauttavia sävelmiä. Kannattaa suunnata keskiyön juhlaan, se on sen arvoista!