Sivut

perjantai 27. syyskuuta 2019

Roulettenburg - total entertainment forever @ Teater Viirus

Näin esityksen alennushintaisella kutsuvieraslipulla, kiitos Viirus!
kuvat © Noora Geagea
Näin Roulettenburgin 25.9.

Fjodor Dostojevskin Pelurit-pienoisromaaniin pohjautuva Roulettenburg - total entertainment forever on esitys rahasta, viihteestä, uhkapelaamisesta, viihtymisestä, addiktioista ja eskapismista. Lavalla nähdään Oskar Pöysti, Martin Bahne, Jessica Raita, Petra Heinänen ja Sue Lemström. Minusta tätä kuvaa ehkä parhaiten esityksen englanninkieliseltä esittelysivulta löytyvä teksti "entertaining nightmare", viihdyttävä painajainen, sillä se tämä kyllä on. Ja aika paljon muutakin.

Menin katsomaan tätä vähän epäilevänä, vaikka olinkin kiinnostunut näkemään, millainen esitys on luvassa. Epäilyksiä aiheutti totta kai jo esityksen kieli, minä kun en ole koskaan ennen käynyt katsomassa mitään ruotsiksi. Tekstitys oli kuitenkin saatavilla, ja tässä puhuttiin lopulta aika paljon englantia, eli sekin helpotti kielikylpyä. Thea-sovelluksella tekstityskin toimi sujuvasti, omasta kännykästä sai välillä katsoa, että mitäs siellä puhuttiin ja ymmärsinkö nyt oikein. Pari kertaa tekstit vaihtuivat tosi nopeasti tai jäivät paikoilleen junnaamaan, mutta hyötyä niistä oli ja sovellus toimi sujuvasti eikä häirinnyt katsomista. Tekstitys on suomen lisäksi myös englanniksi. Kielen lisäksi epäilytti myös se, onko tämä yhtään minun tyyliseni esitys, etukäteen olin muodostanut tästä kuvien ja esittelytekstien perusteella jotenkin sellaisen kuvan, että ei tämä nyt varmaan iske minuun mutta mennään nyt katsomaan kuitenkin... Kyllä sitä voi joskus olla väärässä.

Minä nimittäin viihdyin aivan loistavasti! Alusta loppuun oli jotenkin niin ihanaa, hauskaa ja vauhdikasta, että en halunnut tämän päättyvän ollenkaan. Onhan Roulettenburg omanlaisensa eikä varmasti kaikkien mieleen, mutta minä ihastuin ja vaikutuin heti. Esitys on täynnä visuaalista tykitystä, taitavaa näyttelijäntyötä, hengästyttäviä pelikohtauksia, koomisia hetkiä, vauhtia ja seesteisyyttä. Loppuvaiheilla nähtävä visuaalinen tykitys ja näytöillä pyörivät videot tosin kestivät aika kauan, mutta näyttivät kyllä hienoilta, vaikka hieman lyhyempi kohtaus tämä olisi voinutkin olla. Pieni paha kuitenkin, eikä oikeastaan edes mikään miinus, mielipidekysymys vaan. Muuten tämä onkin toimivasti ja hyvällä otteella rakennettu esitys, pitää alusta loppuun otteessaan ja shown luomisessa on selvästi osattu tehdä oikeita valintoja, sen verran hienolla rytmillä ja varmalla tyylillä tarina vyöryy lavalle.

Esityksen visuaalinen ilme on yltäkylläinen ja runsas, värikäs, arvokas, sekava, ilotteleva ja vaikka mitä. Hienolta näyttää koko juttu, olipas iloa silmälle ja vaikuttavia ratkaisuja. Aavikolla sijaitseva pelihalli on sekä kaiken ilon että kaiken pahan lähde, ja kyllä on houkuttelevan näköinen paikka, ei ihme että pelaajia ilmestyy rulettipöydän ääreen. Lavastuksesta ja videosuunnittelusta vastaa Ville Seppänen, joka on onnistunut luomaan tälle viihdyttävälle painajaiselle loisteliaat puitteet. Aavikkotunnelmaa lisää myös hiekka, joka peittää lavan, ja hieno taustamaisema. Videosuunnittelu on hyvin tarkasti tehty ja toimii moitteettomasti. Lavan yläreunassa ja myöhemmin pitkin lavaa nähtävät näytöt ovat mielenkiintoinen ja toimiva ratkaisu, varsinkin alussa ja lopussa ei enää tiennyt että minne katsoa, kun tapahtumia tuntui riittävän pitkin lavaa ja vielä joka näytöllä. Erno Aaltosen häikäisevän upea valosuunnittelu on yksi esityksen kohokohtia, en ole kovin usein näin kekseliästä ja upeaa valonkäyttöä nähnyt. Kasperi Laineen äänisuunnittelu tukee visuaalisuutta hienosti, ja ääni luo onnistuneesti tunnelmaa ja mielikuvia. Tuomas Lampinen on toiminut pukukonsultoijana ja puvut täydentävät visuaalisen ilmeen oikein hyvin, tosi hienoja vaatetuksia nähdään lavalla. Ja kamelille erityismaininta!



Näyttelijät tekevät kaikki tosi hyvää työtä, hienoja roolisuorituksia ja taitavaa työskentelyä. Erityisesti Oskar Pöysti pankinhoitajana on ihan loistava, ja se kohtaus, jossa Martin Bahnen näyttelemä nuori mies saapuu kasinolle pelaamaan ja antautuukin sitten ruletille ihan täysin, on yksi parhaita hetkiä koko esityksessä. Pöysti ja Bahne pelaavat hienosti yhteen ja yleisö saa nauttia, upea kohtaus, hauska ja raaka. Sue Lemström varastaa koko shown rikkaana mummona, joka tahtoo kasinolle ja pelaamaan. Varsin herkullinen rooli ja Lemström ottaa hahmostaan kaiken irti, riemukasta ja vangitsevaa näyttelemistä. Jessica Raita vakuutti varsinkin siinä vaiheessa, kun hänen hahmonsa tuskissaan (henkisissä ja fyysisissä) surkuttelee itsensä ja lastensa köyhyyttä ja kurjuutta. Ja ruletissa kävi huonosti, oli se sitten pelipöydän ääressä tai aseen kanssa käyty ottelu. Petra Heinänen tekee mainiota työtä alusta loppuun, hänellä on esityksessä erinomaisia hetkiä ja Heinänen osaa ottaa lavan haltuun.

Jussi Sorjasen sovitus ja ohjaus on onnistunut, tässä mennään välillä hengästyttävän vauhdikkaasti ja välillä taas rauhoitutaan ja kaikki pysähtyy. Peliriippuvuus ja ruletin jännittävyys näyttäytyvät selkeinä, ja adrenaliini kuohuu suonissa katsomossakin, kun ruletti pyörii. Ihan tulee tunne siitä, että tässä ollaan suurten voittojen tai karmaisevien häviöiden äärellä, ja se on useammallakin tavalla iso ongelma, ei ole hyvä laittaa "all in" ja toivoa parasta. Kuinkahan monta ihmiselämää on horjahtanut alamäkeen ruletin tai muun pelin äärellä, kun tuuri onkin loppunut? Aika monta varmasti. Roulettenburg on valtavan hauska, mutta myös tosi julma ja vakava, esityksen aiheet ovat todellisia, eikä se aina ole hyvä juttu. Tässä on yleisölläkin vähän roolia numeroiden valitsemisessa ja siinäkin, mihin esitys päättyy. Nyt tekisi mieli nähdä tämä uudestaan, niin, että yleisö tekee eri valinnat kuin viimeksi. Valitseekohan joku jättää pelin kesken? Kyllä kai kaikki haluavat jännittää vielä hetken kauemmin. Hauskaa, että yleisö saa hieman vaikuttaa ja valita, ja otetaan yleisöön pikkuisen kontaktia muutenkin. Mukava yksityiskohta ja toimi hyvin, ja tämä yleisön ja esiintyjien yhteys teki teatterisalin tunnelmasta ja esityksen seuraamisesta vielä vähän hauskempaa ja jollain tavalla läheisempää ja uskottavampaa.

Olipas tämä kyllä vaikuttava ja loistava! Jotenkin pähkähullu mutta nerokas, viihdyttävä, ravisteleva ja häikäisevä show, joka pitää otteessaan ja vie mukanaan. Ensimmäinen vierailuni Teater Viiruksessa ja ruotsinkielisessä teatterissa noin yleisestikin, ja ehdottomasti täytyy uudelleen mennä! Viirus oli tosi kiva paikka, hienot tilat ja mukava henkilökunta näin yhden kokemuksen perusteella. Suosittelen siis sekä esitystä että Viirusta, tämä oli hieno katsomiskokemus ja mukava teatterivierailu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti