Sivut

perjantai 26. toukokuuta 2023

Kesä 2023 – Top 10 kesäteatteritärpit

Tänä vuonna päätin ensimmäistä kertaa tehdä teatteritärppipostauksen myös kesälle, sillä parasta kesässä ovat tietenkin kesäteatterit! Mikäs sen mukavampaa leppeänä suvi-iltana kuin napata istuinalusta, hyttyssuihke ja varuiksi pitkähihainen matkaan ja suunnata nauttimaan teatterista? Ei mikään. Joten tässä tulee, nämä ovat Teatterinnan kesäteatteritärpit kesälle 2023:

Ronja (Inke Koskinen), ohjaaja Janne Jämsä, Birk (Kasper Korpela)
kuva © Karri Harju

 Tärppi #1: Ronja, ryövärintytär – Vartiovuoren kesäteatteri

Rakastan Ronjaa! Sydämellinen, hauska, jännittävä, suloinen ja vauhdikas tarina ja mainiot, rohkeat ja ilmeikkäät hahmot hurmaavat joka kerta. Tämä on yksi suosikkinäytelmistäni, ja teksti, joka sopii mielestäni täydellisesti kesäteatteriin. Ja vihdoin minäkin pääsen näkemään Ronjan juuri kesäteatterissa. En ole myöskään käynyt Vartsikalla ennen, joten odotan myös sitä. Ja kun Ronja on tällä kertaa musiikkinäytelmä, on luvassa taas uudenlainen tulkinta tästä tarinasta, vaikka jokainen produktio on tietysti aina omanlaisensa. Näen jo sieluni silmin ryövärijoukkion laulamassa Matiaksenlinnan salissa, ja kaikki muutkin mahdolliset musiikkihetket, niin Ronjan ja Birkin seikkaillessa metsässä, ajattarien ja syöjättärien vaaniessa kuin kakkiaisten höpötellessä... Ronja, ryövärintytär on ehdottomasti kesän eniten odottamani esitys, tämä tarina tulee minulle tärkeämmäksi joka kerta kun sen näen, ja näytelmän viesti ystävyydestä, rohkeudesta, seikkailusta ja uteliaisuudesta lämmittää sydäntä aina.

Verneri Lilja, Ella Mättänen & Esa Latva-Äijö
kuva © Vesa Holmala

Tärppi #2: Täällä Pohjantähden alla – Pyynikin kesäteatteri

Olen ikuisesti harmissani siitä, etten nähnyt Öljymäen kesäteatterin Täällä Pohjantähden alla-produktiota vuonna 2009, mutta ehkäpä tämä Pyynikin versio tarjoaa lohdutusta. Olen kyllä nähnyt Täällä Pohjantähden alla-toteutuksia teatterissa ainakin paristi, ja onhan tämä aikamoinen tarina. Tosi hieno, vaikuttava ja vahva. Pyynikillä on huikea näyttelijäjoukko tuomassa Pentinkulman väkeä näyttämölle, ja odotan innolla ekaa reissua Pyynikin kesäteatteriin, on jo aikakin siellä vierailla!

kuva © Emilia Boulevard

Tärppi #3: Xanadu – Törnävän kesäteatteri

Kreikkalaisia jumalia! Pegasos! Rullaluistimia! 80-luku! Rakkautta ja diskoa! Ai että, odotan Xanadua kovasti! Seinäjoen kaupunginteatteri on tuonut Törnävän lavalle jo kolme riemastuttavaa komediamusikaalia Suomen kantaesityksinä, ja sama erinomainen meno jatkuu myös tänä kesänä. Xanadussa on ilokseni monta tuttua tekijää viime vuosien kesäproduktioista mukana, esimerkiksi superkomediasuomentaja Mikko Koivusalo ja koreografi Jyri Numminen, ja esiintyjinä samaten tuttuja kasvoja niin Törnävältä kuin muualtakin. Minulla ei ole tarinan suhteen ennakko-odotuksia, mutta uskon, että Törnävällä vedetään täysillä ja laatu on kova, eli Xanadu tarjonnee varsin mainion teatterikokemuksen.

Tärppi #4: Avioliittosimulaattori – Miinan monttu

Veera Niemisen hurmaava Avioliittosimulaattori-romaani pääsee kesäteatterinäyttämölle Miinan montussa, enkä voisi olla enemmän innoissani. Tämä tarina on kuin tehty teatteriin, ja tietenkin juuri kesäteatteriin! Leppeä huumori, tosi toimivat hahmot ja sellainen välitön, samaistuttava maalaistunnelma välittyi kirjasta erinomaisesti, toivottavasti tämä toimii myös näytelmänä yhtä hyvin. Ainakin monta monta hauskaa, riemukasta ja koskettavaakin kohtausta on mahdollista kirjan sivuilta näyttämölle siirtää. Ihastuttava tarina, mahtavaa että tämä pääsee nyt ottamaan uutta muotoa.

Tärppi #5: Omat lähikesäteatterit – Öljymäki, Koskenniska, Pukkila

Minulle yksi tärkeimpiä teatterimuistoja ovat reissut perheen kanssa jonnekin lähellä olevaan kesäteatteriin, hyttysmyrkyt ja mehut käsilaukussa ja tuttujen kanssa rupattelu väliajalla makkarajonossa. Parasta kesäteatterissa on se, että sinne voi lähteä ihan hetken mielijohteesta eikä matka ole pitkä, vaan omasta kunnasta usein löytyy jokin katsomo ja lava, jolla innokkaat ihmiset esittävät innokkaille katsojille esityksiä kesästä toiseen. Niinpä tämä tärppilistaus ei olisi mitään ilman että listaisin omien lähikesäteattereideni esitykset:

Ohkolan Teatteri/Öljymäen kesäteatteri – Liisa Ihmemaassa

Ohkolassa yritän käydä joka kesä, ja viime vuosina se onkin onnistunut hyvin. Mainio porukka tekee joka kesä teatteria suurella intohimolla ja taidolla, ja Öljymäellä tunnelma on sekin aina tosi hyvä. Pari vuotta sitten uusittu komea katsomo tarjoaa katon, eli enää ei sadekuuron kastuessa katsomossa kastu. Tänä kesänä luvassa on Liisa Ihmemaassa teatteritvistillä, ohjaajana Kalle Tahkolahti. Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta, en ole suurin Liisa Ihmemaassa-fani mutta eiköhän tämä Ohkolan Teatterin versio tarjoa mielenkiintoisen ja taianomaisen matkan Ihmemaan halki.

Koskenniskan kesäteatteri – Ilmasta rahaa

Koskenniskalla vetäistään tänä kesänä paremmin nimellä Puhtaana käteen tuntemani, reipastempoinen ja mainio farssimainen komedia Ilmasta rahaa. Koskenniskan kesäteatterissa on myös ollut korkea taso monta vuotta putkeen, ja luulenpa, että tämä näytelmä saa siellä nauramaan, nauttimaan ja viihtymään. Koskenniskalla täytyy aina väliajalla käydä kurkkimassa Halkiankosken kuohuja vesilaitoksen vieressä, joka kesä ne ihastuttavat.

Pukkilan kesäteatteri – Arsenikkia & erehdyksiä

Pukkilan kesäteatteri tarttuu uuteen tekstiin, ja luvassa on murhia ja jännitystä, ja eiköhän huumoriakin mukaan mahdu. Maailmanensi-ilta siis, mahtavaa! Pukkilassa on hurmaava kesäteatterimiljöö ja aina hyvä tunnelma, ja Toimelan rinne onkin tullut tutuksi useilta kesäteatterireissuilta, sinne on kiva palata.

Omat lähikesäteatterinsa löytää näppärästi esimerkiksi googlaamalla kunta + kesäteatteri. Lisäksi kesateatterit.fi ja Repliikki-lehden kesäteatterinumero tarjoavat paljon kesäteatterivinkkejä, joista löytyy teattereita ympäri Suomen ja luultavasti siis myös kaikille lähikesäteatteri.


Olen nähnyt Ulvovan myllärin kerran aikaisemmin, Koskenniskan kesäteatterissa monta (laskin, kymmenen) vuotta sitten, mutta muistaakseni pidin siitä kovasti. Arto Paasilinnan tekstit noin muutenkin ovat vallan hurmaavia, ja taipuvat teatterilavalle sujuvasti. Eräänkin kerran kävin hyvin ahkerasti Ukkosenjumalan poikaa Öljymäellä katsomassa, taisi siitä viisi tai kuusi katsomiskertaa esitysjakson aikana kertyä. Edelleen, ne lähikesäteattereiden edut! No, Vuohensaari ei ihan niin lähellä ole, mutta kyllä vaan kannattaa pidemmänkin matkan takaa suunnata Saloon ja kesäteatterin kauniiseen maisemaan. Vuohensaaressa tehdään kesäteatteria, joka koskettaa, vaikuttaa ja viihdyttää, eikä tämä Ulvova mylläri varmastikaan ole poikkeus. Odotan tosi innolla, että pääsen katsomaan, miten tarina herää Vuohensaaressa eloon.

Tärppi #7: Canzio – Kivi-juhlat

Pitäisi varmasti tietää tämä Aleksis Kiven vähemmän tunnetumpi näytelmä, onhan meikäläinen sentään kotimaisesta kirjallisuudesta kandidaatiksi valmistunut, mutta eipä ole tarina nimeä tutumpi. Kuulostaa kyllä Kivi-juhlien kuvauksen perusteella minulle ihan tulevalta suosikkiesitykseltä, sillä luvassa on niin suuria tunteita, miekkailua, intohimoa, kunniaa ja pettymystä, dramaattisuutta ja huumoria unohtamatta. Saattaa olla, että luen Kiven tekstin ennen tämän katsomista, tai sitten säästän näytelmän sisällön täysin yllätykseksi. Katsotaan, katsotaan...

Tärppi #8: Musiikkiteatterifestivaali – Musiikkiteatteri Kapsäkki

MTFest ei ole kesäteatteri, mutta kuitenkin kesällä, joten totta kai tämä pääsee tärppilistalle. Viime kesänä en ehtinyt kaikkien aikojen ensimmäisille festareille, mutta tänä kesänä asia korjataan ja suunta käy Kapsäkkiin heinäkuun lopulla. Pääohjelmistossa on viisi huikeaa esitystä, joista Musiikkiteatteri NYTin Kerrosten välissä-esityksen olenkin jo nähnyt ja siitä nauttinut. Suunnitelmissani on katsoa ainakin lauantain Musikaaliensi-illat Suomessa 2023-2024-gaala ja illan klubi, ja toivottavasti ehtiä myös sunnuntaina paikalle päätösklubi Ensemble Mayhemistä nauttimaan. Rakastan Musiikkiteatterifestivaalia jo valmiiksi, koska on ihan parasta, että meillä on nyt tällainen musiikkiteatteriin keskittyvä muutaman päivän kokonaisuus! Ai että, tämä on minulle yksi koko kesän huippujuttuja, olen aivan varma siitä.

näyttelijöiden kuvat © Ofer Amir

Tärppi #9: 9 to 5 – hommat hoituu! – Samppalinnan kesäteatteri

Kun tämä musikaali meni Lontoossa, kävelin useastikin teatterin ohi ja katselin mainoksia, ja viime reissulla näin Victoria & Albert-museon Re:imagining Musicals-näyttelyssä 9 to 5-pätkiä videoteoksen osana. En ole kuitenkaan kuunnellut tästä yhtäkään biisiä, en tiedä tarinaa, enkä tunne elokuvaa, johon tämä perustuu. Sen tiedän, että musiikki on Dolly Partonin, ja eiköhän tuo yhdeksästä viiteen jotenkin työelämään viittaa. Melko puhtaalta pöydältä siis tähän tulen tutustumaan. Samppalinnassa on ollut hyvä meno ja onnistuneet esitykset aina kun olen siellä käynyt, ja tämä kiinnostaa erityisesti Samppiksen tuoreen taiteellisen johtajan Jukka Nylundin ohjauksen ansiosta.

Tärppi #10: Monty Python's Spamalot – Raseborgs Sommarteater

Spamalot oli eka esitys, jonka näin Törnävän kesäteatterissa, ja varsin riemukas ja pähkähullu show silloin, vieläkin naurattaa. Nyt tämän musikaalin pääsee näkemään Raaseporissa toisella kotimaisella, ja saattaa hyvinkin olla, että tästä tulee ensimmäinen ruotsiksi katsomani kesäteatteriesitys. Spamalot on hyvällä tavalla aivotonta revittelyä, aivot narikkaan-viihdettä mutta tarjoaa kyllä laulettavaa ja näyteltävää. Tässä saa vetää kovaa ja korkealta, ja ottaa kaiken irti hahmoista ja kohtauksista. Onnistuessaan Spamalot saattaa hyvin olla kesän 2023 hauskin show, sen verran paljon huumoria, komediaa, hölmöyksiä ja nokkeluutta on yhteen musikaaliin sovitettu.

lauantai 6. toukokuuta 2023

Carmina @ Järvenpään teatteri



kuvat © Elsa Kosonen

Näin Järvenpään teatterin nuorten Carminan ensi-illassa 2.5.

Carmina (Milli Himanen) on 18-vuotias nuori, jonka vanhemmat (Saaga Henriksson ja Emma Virtanen) lähtevät turistimatkalle Marsiin ja jättävät tyttären hankkimaan menestystä ihan itsekseen. Onneksi kolme bisnesenkeliä (Satu Karjalainen, Minsku Paalasmaa ja Eva Timonen) on antanut vauva-Carminalle innovaatiokykyä, voitonmetsästysvainua ja yllätyslahjan, joten ei menestyksen pitäisi monen mutkan takana olla. Kaverinsa Klausin (Sara Kääriäinen) ja pikkusiskon (Mila Marjasmäki) kanssa Carmina suuntaa start up-messuille, ja päätyy pian harjoittamaan liiketoimintaa. Vaan miten käy, kun lennokkaasti alkanut yritystoiminta ja kunnianhimoinen tuotekehittely eivät pysy ideoiden vauhdissa, ja suunnitelmat ovat niin huimia, ettei niiden toteutus taida olla ihan turvallista?

Gunilla Hemmingin kirjoittaman, muutaman vuoden vanhan näytelmän on suomentanut Juha Siltanen ja ohjannut Sanna Liski. Teksti on ajassa kiinni ja kärjistävää, näytelmä tuo teemansa esille vahvasti mutta ei kuitenkaan turhan osoittelevasti. Menestyksen tavoitteleminen hinnalla millä hyvänsä, onnistuminen ja merkittävyys, ystävyys, virheet ja aikuistuminen kuvataan lavalla tarkalla ja lempeällä otteella. Tekstissä on vähän sellaista ironista otetta, meno on välillä aika absurdia ja se paitsi huvittaa, myös vahvistaa teemoja. Liskin ohjauksessa näytelmä rakentuu lavalle melko sujuvasti, ensi-iltajännitystä saattoi vähän olla ilmassa, mutta hyvällä rytmillä esitys vedettiin läpi. Liski tarttuu onnistuneesti esityksen pääpointteihin ja tuo näytelmän tapahtumat lavalle monitasoisesti, kiinnostavalla tavalla.

Milli Himanen tekee pääroolin varmasti ja herkästi. Hänen Carminassaan on nyansseja ja voimaa sekä epävarmuutta, aivan kuten aikuisuuteen juuri astuneessa nuoressa kuuluukin. Himanen tavoittaa hyvin Carminan luonteenpiirteet ja tuo hahmonsa lavalle hyvällä otteella. Sara Kääriäisen Klaus on mainio, hahmo toimii vastavoimana Carminalle ja Kääriäinen tuo rooliinsa rentoutta ja nuoruuden vilpittömyyttä, tai ehkä sinisilmäisyyttäkin vähän. Onnistunut rooli. Erika Steiner on hyvä Marie C, joka ei tavoittele mainetta ja kunniaa mutta ajautuu kuitenkin kunnianhimoiselle yritysmatkalle. Marie C on järjen ääni, joka meinaa hukkua kaiken hehkutuksen, hulabaloon ja lehdistötilaisuuksien alle, ja Steiner näyttelee tieteen ihmisen ristiriidat sujuvalla tavalla. Mila Marjamäen pikkusisko on hieno rooli, hänellä on hahmon hyvin hallussaan. Ilona Kangas on erinomainen pääministeri, ja Emma Virtanen sopivasti överi Tronald Dump. Koko jengi tekee esityksen kunnialla, kaikissa roolitöissä on jotakin, joka jää mieleen ja tekee vaikutuksen.

Carmina on terävä ja satiirinomainen, mutta hyvin tunnistettava kuvaus maailmasta, jossa menestystä mitataan, no, menestyksellä, ja jossa pitää olla paras. Mukana on kuitenkin myös ystävyyttä, ymmärrystä ja pyrkimystä irti menestyksentavoittelun kahleista. Ajan kuva, voisi olla tämänkin ajan vaikka vielä ei Marsiin turistiksi pääsekään. Napakka reilu tunti antaa ajattelemisen aihetta, ja tarina ehtii rakentua lavalle ilman kiirettä. Ajoittain esityksessä on vielä jäykkyyttä, jonka laitan vain ensi-illan piikkiin. Nuoret saavat tekstistä hienosti sanoman irti, ja tuovat sen lavalle näppärästi. Carminassa on huumoria, lämpöä, ironiaa ja hyvää sydäntä, ja näitä kaikkia Järvenpään teatterin nuoret lavalla hehkuvat.

Näin esityksen kutsuvieraana, kiitos Järvenpään teatterin nuoret!