Sivut

tiistai 28. lokakuuta 2014

Turku.

Päätin nyt tehdä postauksen ihan Turun reissustakin, kuvia on ja kiva reissu, mikäs siinä.





Oltiin yötä Ruissalon kylpylässä, mukava paikka oli ja oikein kivat ympäristöt, käytiin vähän kävelemässä, katsomassa veneitä ja merta. Koko Turkureissua jää valitettavasti varjostamaan se että tulin kipeäksi samoihin aikoihin kun sieltä keskiviikkona lähdettiin, ja olen vieläkin vähän kipeä :D Noh, eipäs se mitään. 

Keskiviikkona lähdettiin sitten aamulla (päivällä) kylpylästä ja mentiin Turun yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan. Se olikin tosi hieno paikka, kasvihuoneissa oli kesä koko ajan (tottakai..) ja siellä oli vaikka mitä kivaa, ihan täysillä tutkin joka kukkaa :D Ulkonakin oli hienoa vaikka syksy olikin jo latistanut osan kasveista. 




Käytiin sitten vielä Turun linnassa, vauvau. Rakastan linnoja, miekkoja, ritaterita, keskiaikaa. Turun linna oli siis taas oikein kunnon "unelmakohde" (not, liian vähän miekkoja). Kuvasin sielläkin hiukan ja ihastelin linnaa, oli oikein hieno. 

HEP! Jos tulee mieleen keskiaikaisia (sota)leffoja niin kommentoikaa toki! Troija, Kingdom of heaven ja Kuningattaren sisar on ainakin nähtynä mutta muita, tällainen keskiaikafani kun olen niin voisin kahlailla leffoja läpi.




Ainiin, tiistaina matkalla Turkuun käytiin Kasvihuoneilmiö- nimisessä sisustustavaratalossa, ihan mun lempparikauppa! Mahtava! 

Varsinainen ilmiö on Kasvihuoneilmiö!
Kuva täältä

lauantai 25. lokakuuta 2014

Sata on Seilissä hautaa.

Kuvat Otto-Ville Väätäinen

Viime tiistaina 21.10 suunnattiin auto kohti Turkua ja Logomoa ja Seiliä. Musikaali on Turun kaupunginteatterin kantaesitys ja sen on käsikirjoittanut Sau Rasila, musiikki on suomalaisten naisartistien käsialaa, mutta sovituksesta vastaa Jussi Vahvaselkä. Ohjaajana Mikko Kouki, koreografia Reija Wäre. 

Musikaali kertoo "hullusta rakkaudesta", siitä että uskoo johonkin, että on joku joka tulee ja pelastaa. Tarinan alussa nuori Sofia (Helmi-Leena Nummela) karkaa omista häistään ja tapaa Johanneksen (Petja Lähde). Tarinan edetessä Sofia joutuu Seilin mielisairaalaan ja tapaa siellä muita naisia, joista kaikki eivät ehkä olekaan hulluja. Hän uskoo, että Johannes tulee ja pelastaa, ja se usko kantaa häntä päivästä toiseen.


Seili oli upea. Hieno. Koskettava. Kaunis. Raskas. Vau. 

Olihan aihe musikaalissa erittäin surullinen ja raskas, joten niin oli katselukokemuskin. Nyt muutama päivä esityksen jälkeen ymmärrän kuinka hyvä se oikeasti oli. Alussa tuntui vähän että äänentoisto oli hiljaisella tai sitten minulla oli huono kuulo, tai sitten puhuttiin hiljaa. No, kuitenkin. Turun kaupunginteatteri on tehnyt upean musikaalin, käykää katsomassa!

Lauluista vaikuttivat eniten Seili. Koko kohtaus jossa Seili soi oli niin hieno. Myös Riko minut rakkaani (jonka lauloivat Petja Lähde sekä Anna-Maija Jalkanen, jolla on aivan upea ääni!) sekä Seuraavaan elämään olivat hienot. Näyttelijät olivat upeita, lavastus oli hieno, koreografia ihan vau. Eipä oikein mitään "huonoa" sanottavaa ole tästä, olihan se raskas mutta se on totuus. Ja se on esitetty hienosti. 


Seili oli upea kokemus. Varsinkin videolla nähty tarina Hildasta ja hänen vauvastaan oli ihan mahtava ja koskettava. Hienohienohieno! Suosittelen kyllä Seiliä lämpimästi, todella upeaa suomalaista teatteria!

tiistai 14. lokakuuta 2014

Rakas romaanihenkilö.


Amman kirjablogissa  on meneillään 19.10 asti kirjabloggaajien copycat-kilpailu jossa aiheena on rakas romaanihenkilö. Päätin itsekin tähän osallistua, oma versioni on Michelle Paverin Muinainen pimeys- sarjan Torakista. Torak on toki poika, muttaaah ajatus on tärkein.

Paljoa en edes muista koko sarjasta, pakko myöstää. Se oli hyvä, tosi hyvä. Siinä esiintynyt Susi oli mahtava. Torakia vihasin alussa mutta sitten mä rakastuin siihen ja rakastan vieläkin. Voisin itseasiassa lukea uudelleen tuon sarjan muistinvirkistykseksi, kunhan kesken oleva Seitsemän veljestä tulee luettua ja eksyinkin näköjään aiheesta..

Kuvan minusta ja Keksistä metsästin arkistojen kätköistä ja taustan väsäsin picmonkeyllä. Ihan tyytyväinen en ole mutta menkööt nyt. Ihan hieno on.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Näkymätöntä.

Holly Goldberg Sloan - Näkymätön poika


Kirjassa pidin eniten sen päähenkilöstä Samista. Ihan mahtava tyyppi, niin viaton ja innokas oppimaan kaikkea uutta, sekä erittäin fiksu ja huolehtivainen nuorimies.
Kirjassa en pitänyt sen osittaisesta "sekavuudesta". Pysyin mukana koko ajan mutta varsinkin poikien isä oli vähän outo ja jäi pinnalliseksi hahmoksi, ja isäkohtauksissa tuli vähän sekaannuksia.
Kirjan kansi on hieno. Tähdet vähän isoja mutta muuten ♥
Kirja on 361 sivuinen, mutta yllättävän nopea lukea koska se pitää otteessaan. 
Lukukokemus oli iloinen ja ihana. Näkymätön poika oli suloinen kirja vaikka siinä käsiteltiin vaikeitakin asioita.
Kirja opetti että kaikilla ei oikeasti ole asiat niin hyvin kuin itsellään. Varsinkin pikku- Riddlen astma, jota ei hoidettu mietitytti, yleensä kun astmaan saa helposti lääkkeitä.
Päähenkilö eli Sam (ja ehkä Emily) oli ihana. Rakastuin. Sam oli "jumalainen ilmestys. Toista sennäköistä poikaa ei ollut koko kaupungissa, ei takuulla." Harmi vain, kirja ei sisältänyt kuvaa tästä olennosta.. Sam on myös ystävällinen, oikeudentuntoinen, utelias ja taitava siihennähden että ei ole oikeastaan käynyt koulua. Ja osaa soittaa kitaraakin. Mutta elämä opettaa. Emily oli aika ärsyttävä. Tai aika normaali, mutta jokin siinä ärsytti. 



Juoni oli rennosti eteenpäin rullaava. Kirjan luki yhdessä hujauksessa eikä sitä oikein malttanut laskea käsistään. Kirjan alussa Sam kuule kuinka Emily laulaa ja tuntee yhteyden tyttöön. Poika alkaa miettiä elämäänsä tytön astuessa sisään hänen maailmaansa. He sopivat tapaamisia salaa ja Samin maailma alkaa avartua. Hän huomaa mitä on "oikea" elämä. Kun hänen isänsä huomaa sen, lähtevät hän, Sam ja pikkuveli Riddle hippulat vinkuen seuraavaan osavaltioon. Kaikki ei suju suunnitelmien mukaan ja lopulta veljekset pääsevät eroon isän hirmuvallasta.
Suosittelen Näkymätöntä poikaa kaikille, joihin vähän erilaisemmat rakkaustarinat, kasvukertomukset tai veljesten välinen tarina vetoavat. Muillekkin, kannattaa lukea! 
Erityismaininta Riddlelle, pikkupoika elää omassa maailmassaan mutta on taitava piirtäjä ja tiukasti mukana kaikessa. Eikä halua luopua Samista. Riddle on ihana pikkutyyppi, 

Mites muut, oletteko lukeneet tätä, tykkäsittekö?

Eka kirjapostaus. 


tiistai 7. lokakuuta 2014

Tarina.

Rakastan tarinoita, ja kirjoitan paljon. Haluan jakaa yhden tänne blogiinkin, jos joku innostuu lukemaan.


Minun uneni kertoo nuoresta naisesta, joka matkaa halki unen ja todellisuuden. Hän tapaa elämänsä rakkauden, mutta tunteet ovat ristiriitaisia. Nainen miettii miten mikään voi olla totta ja mitä hän voi uskoa. Onnellinen loppu.

Kommentoikaa tarinaa, se on aina mahtavaa! Palaute on erittäin tervetullutta, rakentava kritiikki myös, mutta älkää nyt heti haukkuko. Se ei oo kivaa.

Siinä vielä Aleksanterin teatterin katto. Ei se aiheeseen liity, mutta se on hieno.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Musikaalit.

Koska haluan kirjoittaa mutta en keksi mitään niin listaan mun top 3 - lempparimusikaalit.

1. Tohtori Zivago (Michael Weller - Michael Korie & Amy Powers - Lucy Simon)

Anna-Maija Jalkanen ja Tuukka Leppänen © Charlotte Estman-Wennström
Tohtori Zivagon näin yhteensä kymmenen kertaa. Ihan mahtava. Olisin käynyt enemmänkin mutta esitykset loppuivat viime keväänä. Zivagoinnostukseni huumassa lueskelin myös kirjan (se oli tylsä ja paksu) ja katsoin elokuvat (ihan hyvä). Musikaali voitti kyllä molemmat ja vieläkin soi päässä muutama biisi. Lavastus oli ihana. Puvustus mahtava. Roolit vedettiin joka kerta hienosti ja ihan nappivalinnat oli tehty Juriksi, Tonjaksi, Laraksi, Strelnikoviksi yms. jokaiseen rooliin. Toivoisin jossain vaiheessa että Suomessa jossain päin esitettäisiin uudelleen, menisin katsomaan. Ihan täydellinen. 

2. Tarzan (Phil Collins - David Henry Hwang)

Saska Pulkkinen, Sanna Majuri & Elina Aalto © Mirka Kleemola
Tarzankin tähän mennessä on nähtynä seitsemän kertaa. Tarzan on vauhdikas, hauska, koskettava, ihana ja valloittava. Oon ihan rakastunut koko viidakkoon. Apinat on ihan mahtavia, Koko liikekieli ja puvustus tukevat Kongomaista maisemaa. Tarzanit on ihan upeat. Sanna Majuri ja Emilia Nyman tekevät ihanat roolit Kala- apinaäitinä. Matti Leino on hieno Terk, kuten myös Pekka Hiltunen. Kaikki muut roolit ovat mahtavia. Voisin vaan kehua. Tekis niin mieli päästä itsekkin hyppimään liaaneihin ja kiipeilemään viidakkoon. Lavalla tuntuu olevan koko ajan hauskaa ja se välittyy myös katsomoon. Nyt kun biisit on kuultu monta kertaa, saan hillitä itseni etten hoilaisi mukana koko aikaa. Vaikea valinta oli että Zivago vai Tarzan, mutta onneksi ei ole pakko vcalita vaan tämä mun listaukseni onkin vain suuntaa antava. Riippuu päivästä, hetkestä, tunteesta, että mistä mä sillä hetkellä tykkään.

Jee! Minä, Saska Pulkkinen, Jon-Jon Geitel ja Matti Leino © Vilma
3. Wicked (Stephen Schwartz - Winnie Holzman)

© Minä
Se mistä kaikki alkoi. Wickedin olen nähnyt kaksi kertaa, kerran Suomessa ja kerran Lontoossa. Kyllä varmasti käyn vielä katsomassa mutta en tiedä koska. Ihana tarina ja Suomen sekä Lontoon versioissa molemmissa hieno lavastus, puvustus sekä roolitus. Vaikea olla tykkäämättä. Mulla on vaan jäänyt Wicked vähän taka-alalle,  näiden uusien musikaalien jalkoihin. Soundtrack löytyy kyllä ja youtubestrakin soi biisit tasaiseen tahtiin, joten odottelenkin vain seuraavaa Wickediä, missä ja milloin, se selviää kun oikea aika tulee eteen. Lontoossa oli ihanaa kävellä kun ympärillä pyöri busseja ja takseja Ozin- noidat kyljessä. Wicked on upea.

Joo. Tällaista tällä kertaa.